Kesäkuun päiviä Raattamassa

Halla Pallaksen poroaidalla 10.6.2016

Talvella jo suunnittelin kesäkuun alkuun Hallan kanssa kahden muutaman päivän vaellusta. Jos sattuisi liian kuumia päiviä, voisi kulkea valoisan yön ja nukkua päivisin. Niin ajattelin.
Kun tulikin juuri näille päiville myrskyä ja räntäsadetta, ei teltan pystytys oikein inspiroinut. Tuuli aika lailla tuiversi, pihaltanikin yksi jo aika kuivunut kuusi kaatui.  
Sujuvasti suunnitelmat muutettiin päiväretkiin. Kesävaatteet sai unohtaa. Villa-aluskerrasto, koreteks takki, kintaat, korvia suojaava lakki ja sitten vain evästä reppuun. Varakintaat kyllä olisivat olleet tarpeen tai rukkaset.
Ihan tuntuu kuin kesä- ja lokakuu sekoittuneet. Kesäkuun vihreys ja lokakuun tuuli ja räntäsade. Vaikka eihän tämä lumen tulo kesäkuussa kovin epätavallista ole.
Torstaina 9.6. en sitten rinkkaa selkään laittanut, vaan päivärepun ja osin kovin vetistä polkua käveltiin Sarvijärvelle evästelemään.

9.6.2016

Sarvijärven laavulla

Yöllä nukutti hyvin minua kuten Hallaakin. Aamulenkin ja -kahvin jälkeen päätin lähteä Pallakselle Hallan kanssa. Kierrettiin Palkaskeron kierros. Kyllä vain on luonto kaunis, on sää sitten vaikka mitä.

Pallas kesäkuun 10.päivä

Tuulessa sormet välillä kohmeessa, kun kameran kanssa piti paljain sormin näpräillä, monta yritystä, kunnes onnistuin aikalaukaisulla saamaan kuvan. 

Kuvassa näkyy Sarvijärvi, edellispäivän retkipaikka,
Halla kyllästyi välillä kuvauksista...

...mutta muuten nautti retkestä kovasti. 

Kapustarinnan kirkas ääni ja kukat kivien ja lumien välissä viestivät, että nyt on kesä.

Eikä Pallasjärvikään enää jäässä ole:

Halla laittoi lumessa välillä leikiksi ja heittelin sille lumipalloja. 

Polulla oli välillä tosi vaikea pysyä, suuri osa merkeistä oli lahonneina kaatunut, rakassa polku ei erottunut hyvin, kun lumi vielä peitti osan polkua. Hallan telmimisen kohteella oli merkki pystyssä, mutta sitten en nähnyt missään seuraavia, vaikka kiikarilla tähyilin. Polun ulkopuolella ei niin järin helppo kulkea. Aika pitkälle tultiin, ennen kuin polku taas löytyi, sitä oli helpompi kulkea, kulklijoiden alla tasoittunut.

Olen kirjoitellut HukkaHalla blogia ja sitä ennen kotisivuja. Hukasta ja Hallasta ja vähän muustakin noin yhdeksän vuotta. Vuodet ja vuodenajat pyörii samaa kehää. 

EIköhän tämä ole tässä. Taitaa riittää se oma päiväkirjan kirjoittamiseni. 

Sitä pidän tärkeänä varmuuskopioana muistilleni. Voin sieltä varmistella. Valokuvatkin ovat siihen hyviä, niistä nopeasti tarkistaa ajankohdan. Kun usein on niin, että omasta mielestäni joku asia oli tai tapahtui vuosi pari sitten, mutta lähes aina siitä on paljon pitempi aika. 

Ennen kuin kotisivut menivät taivaan tuuliin, kopion ne kansioon. Nyt kun sitä selailin huomasin varsinkin lastenlasten kuvista ajan kulun. Ja olihan se Hukkakin niin pieni ensimmäisenä kesänään.

Toisaalta 9 vuotta on lyhyt aika, mutta on se myös pitkä. Se on mistä sitä katsoo ja kenen näkökulmasta. Ja katsooko eteenpäin vai taaksepäin. 

Kuva Hukan 9v päivänä 2.6.2016

Lintu- ja luontoretkeilyä

Hirviemo viime vuoden vasan kanssa 16.5.2016

Hirvi kulki liki samassa paikassa kuin tasan 6kk sitten. Ensin tuli aikuinen hirvi, jäljessä varmaan viime vuotinen vasa. Ei vielä likikään aikuisen kokoa, meni emonsa suojaan, kun hirviemo havaitsi  meidän katselevan. Kovasti tuijotti ja otti muutaman askeleen kohti, ennen kuin päätti lähteä eteenpäin, rinnakkain meistä poispäin.

Jänis, kettu, koppelo, ukkometso… Näitä mm tapaa usein varsinkin aamulenkillä. Suopöllön ääni kuului eilen illalla pihaan lähisuolta. Aamullakin siinä uhutteli. Ehkäpä sekin lähettyville pesii.

Linturetkiä tehty lähialueille. Hukka ei nuotion vierellä halua olla. Menee niin kauas kuin liina antaa myöten.

Hukalta vain korvat ja silmäkulmat näkyy mättään takaa Yrjö Kokko lintutornilla.

Lumikuorma talvella taivutteli ja kaatoi isoja puita.

Toukokuu pitkällä, aurinkoisia kauniita päiviä riittänyt. Vappuun saakka pääsi hiihtämään. Vieläkin lunta paikka paikoin paksultikin. Koivuissa isot silmut, kesäksi pian muuttuu.

16.5.2016 Hallan ja Hukan kanssa lenkillä.

Hukka rauhallinen ja helppo kun on rauhallista eikä vilise vieraita ihmisiä ja koiria.

Pallasjärven ympäri hiihto ja pihan linnuista

21.4.2016 Pallastunturit Punaisenhiekan suunnalta.

Monena vuona haaveilin kiertää hiihtäen Pallasjärvi ympäri. Nyt eilen oli siihen paras keli mitä toivoa saattaa. Vähän vain pilviä taivaalla ja aurinkoista, tuulta ei juuri yhtään. Aamulla pakkasta kuusi astetta.
Niinpä laiteltiin eväitä reppuihin ja koirat liinoihin vyölle ja järveä kiertämään.

Hiihtäen tuntui välimatkat lyhyemmiltä kuin veneellä uisteluvauhdilla kesällä. Näihin maisemiin ei kyllästy koskaan. Yöpakkasia taitaa olla edelleen luvassa, että vappuna ja toukokuussakikin hiihtoretkille pääsee.

Helmipöllö on jo istunut pöntössään silmät sikkarassa, pää näkyi aukosta. Kävikö siellä päivällä nukkumassa, vai joko alkaa valmistella pesintää?
Taviokuurna naaras lensi vauhdilla ikkunaan. Luultiin, että taisi vetää viimeiset henkäykset, kellahtaneena makasi terassin lattialle ja kakka lensi peräpäästä. Kävin kakan pyyhkimässä, että eivät koirat vain sitä nuole. Lintu siitä säikäti ja kierähti jaloilleen. Käteen ottaessa, että siirretään pois, pyrähti lähi puuhun voipuneena, siitä näytti piristyvän. Nokka vaurioutui. Hengissä on ollut jo toista viikkoa, mutta entisensä ei ole. Höyhenet pörröllään, että taitaa olla viluinen, jos ei saa tarpeeksi ravintoa. Jotenkin saa syötyä päätä kallistaen. On aina vähän syrjässä ja liikkuu hiljalleen hypähdellen ja kökkäilee maassa paljon paikallaan.

Ryttynokka taviokuurna

Taviokuurna naaraita on pihassa ollut yhtäaikaa yli kymmenenkin, uroksia on häipynyt johonkin, että niitä on vain muuta käynyt nyt ruokintapaikalla. Yksi uros, jolla myös höyhenet pörhöllään ja näyttää kuin nokassa silläkin jotain vikaa.

Vertailuna Ryttynokalle terve ja pirteä taviokuurna naaras.

Hidasliikkeinen taviokuurna uros

Linnut eivät välitä koirista mitään vaikka ihan vieressä ovat. Koiratkaan eivät pihan lintuja hätyytä, katselevat vain. Kunhan ei korppi ilmesty lähettyville, se kyllä saa ajovietin heti heräämään.

23.4.aamulla pihan pälvellä taviokuurna. Laskee ihan kosketusetäisyydelle, vähän on outo lintu.

Helmipöllön puputusta ja muita lintuja

Helmipöllön puputusta kuului peräkkäin monena iltana ja yönä, nyt on ollut hiljaista, tai sitten olen nukkuntu sikeämmin. Toivottavasti se on puolison löytänyt ja uusi koti saa hyväksynnän. Myyriä kyllä ruoaksi niille tuntuisi riittävän.

Taviokuurnia

Pihan ruokintapaikalla on paljon värikästä ruokailijaa. Enimmillään taviokuurnia ainakin 14 yhtäaikaa. Tiaisia ei ole kovin paljon, selvästi vähentynyt. Ehkä kovat pakkaset ovat niitä verottaneet. Pari punatulkkupariskuntaa usein käy syömässä.
Hallalta alkaa talviturkki vaihtua, olen sitä harjannut ja laittanut tukkoja kuusen oksille.
Pian ne tulivat käyttöön, viherpeipot keräsivät niitä nokan täydeltä pesäaineeksi. Jos olen laittanut ison tukon, siihen ei ole koskettu, mutta kun oksille laittaa karvoja ripotellen, ne kelpaapat pesän pehmikkeeksi.

Taviokuurna uros

Punatulkku

Latukone 

Kun kevät etenee, hiihtämään yritän lähteä aamusella ennen kelin pehmenemistä. Vaikka kovasti on vaihdelleet kelit, muutamia 14-15 asteen pakkasaamuja ja oikein lentokelejä. Sitten  yölläkin lämpöasteita, räntäsadetta ja vähän työläämpää hiihtokeliä.

Muutakin puuhastelua riittää kuin hiihtämistä.
Kirjoja useampia odottanut lukemista, mutta aina tahtoo ilta ja nukkumaan meno tupsahtaa ja kirjat odottavat.
Käsityöt edistyvät hitaasti, mutta varmasti.
Säärystimet valmistuivat nopeasti.

Säärystimet umpihankihiihtoon

Sain hankittua vasan nahan. Toivottavasti osaan sen käsitellä oikein loppuun saakka näillä köpöillä käsilläni, että siitä tulee kelvollinen ommeltavaksi talvilakkiin. Koskaan en ole sellaista tehnyt, että onnistumisprosentti voi olla mitä vain. Jo kaikki työvaiheiden sanatkin uusia ja vaikeita muistaa, näskääminen, parkitseminen ja mitä niitä nyt olikaan.

Paljon lunta Raattamassa ja helmipöllö!

Helmipöllö.

Syksyllä laitettiin Raattamassa pihapiiriin helmipöllölle pönttö. Nyt odotamme innolla siihen asukkaita.
Helmipöllö on harvinaistunut, että kovin nopeasti ei uskallettu pöllön ilmestyvän. Ilo oli suuri, kun eilen huomasimme helmipöllön nukkuvan pihamännyn pikkuoksalla monta tuntia kaikessa rauhassa!. Niin hyvin se sulautui puun runkoon, että sen huomasi vasta, kun tiaset varoittelivat ja pyörivät siinä lähellä. Välillä pöllö aukaisi toista silmää ja molempiakin, käänsi päätään, sitten ummisti silmänsä ja jatkoi untaan pimeän tuloon saakka. Ei välittänyt koirista, jotka pihalla välillä haukuivat, eikä pihakäytäviä lapiovasta lumimiehestä.

Illalla käytiin muutaman kerran ulkona kuuntelemassa puputtaisiko helmipöllö. Kovasti toivotaan, että puoliso löytyisi ja asunto saisi asukkaat ja perhe kasvaisi.  Puputusta ei kuulunut, mutta ihasteltavaksi taivaalle tuli aivan uskomattoman komeat revontulet. Ne loimut alkoivat tunturien takaa nousten yli mökin toiselle puolen taivasta. Kirkkaita tähtiä vilkkui ja revontulet todella loimusivat upeissa väreissä pitkään. Piti hakea lisää vaatetta päälle ja ihastella. Usein revontulia näkee täällä, ei kovin usein näin upeita ja taivaan täydeltä.
Toisin kuin Keski-Suomessa, lunta täällä Lapissa on todella paljon. Ensimmäinen kerta, kun katolta lunta pudotettiin. Aikaisemmin itsekseen on pudonnut, eikä suuria määriä ole katolle kasaantunut.

Lumen pudotusta.

Pihan polut kujia syvällä lumessa.

Mustat koirat lumesta erottuvat, tai ainakin korvat.

Lyhyt talvi Keski-Suomessa

112päivä 2016...

Ei oikein helmikuulta näytä ulkona. Jäällä hiihtelyn, kuten pellollakin saa unohtaa.

Laskiaisliukumisia sai pihapoluilla ja tiellä varoa.

ja laskiaistiistai 

Avanto on veden alla. Löytyyhän se sieltä aamu-uinnilla kävijälle, eikä tarvitse sahaille, kuten pakkasilla!

Tammikuussa pakkasta oli sitten oikein reilusti, lunta vähän. 

Muutama aurinkoinen talvipäivä tammikuussa oli, jolloin ei liian kova pakkanen ja luntakin vähän enemmän. Posket tuli punaisiksi ja mielen iloiseksi.

Tässäkö se oli Keski-Suomen talvi,

kysyin Hukalta ja Hallalta. Halla vielä vastaustaan miettii.

Kipakkaa pakkasta

Me halutaan jo sisään!

Pakkanen lähentelee -40 astetta, ylittyikin tänään Muoniossa. Meillä "vain" -37. Koirat eivät kauan ulkona viihdy, vaikka porokoiria ovatkin. Hukka ja Halla saivat joululahjaksi tossut kovien pakkaspäivien varalle. Myös lähellä nollaa ongelmana varpaiden väliin muodostuvat lumipaakut, johon toivottiin tossuista apua.
Ei oikein toimineet tossut. Antavat kyllä pukea ne, mutta työlästä saada jalkaan, kun eivät osaa/halua työntää jalkaansa tossuun. Hukalla ei takajaloissa pysynyt tossut kauan jalassa, Hallalla ei etujaloissa.
Eikä kulkemisesta tullut mitään, kovasti niitä vierastivat.

Kaamos loppui. Aurinkoa käytiin katsomassa Pallaksella. Punainen aurinko vain häämötti utuisen pilven takaa tällä kertaa. Pallaksella pakkasta oli paljon vähemmän, kun meillä alempana. Mutta viima siellä sai ilman tuntumaan ihan riittävän kylmältä.

7.1. Aurinko taivaalla piilossa.

Ulkoilu pakkasella on pukeutumisasia.

Laulujoutsenet edelleen viihtyvät Kutunivassa. Koskikaroja ainakin 5 oli sukeltelemassa. Minun vuoden ensimmäiset lintuhavainnot pihalla olivat punatulkku, lapintiainen, hömötiainen, puukiipijä, joka oli ensimmäinen havainto minulla täällä! Lisäksi talitiainen ja sinitiainen. Oikein tulin iloiseksi ensimmäisestä linnusta, punatulkusta. On niin kaunis lintu. Toivottavasti se tietää minulle kaunista vuotta 2016!

Joutsenet 5.1. noin 30 asteen pakkasessa.