Valkoisilla hangilla

Lumihanget ovat aika korkeat Raattamassa. Vaikka monina talvina on ollut paljon enemmänkin lunta kuin nyt. Nytkin aivan riittävästi, varsinkin kun pihaa kolaat ja yrität saada lumen johonkin mahtumaan.

Tänne tullessani pihassa oli hyvät polut ja auton sai ajaa suoraan katokseen. 

Avuliaita lapintonttuja täällä vain on.

Koirien kanssa hiihtäminen sujuu hienosti, paitsi vaatii kovaa palkitsemista, että olisivat hiljaa toisille hiihtäjille. Koirani ovat liian vähän saaneet sosiaalista koiraelämää ja miljööopetusta.

Hiihtelenkin reiteillä koirien kanssa aamutuimaan, jolloin vähemmän on vielä toisia hiihtäjia. Kelien antaessa myöten omia reittejä. Yleensä myös vastaantulijoita väistetään hyppyyttämällä koirat sivuun odottamaan.

Sitten jätinkin kerran Hukan kotiin ja läksin pelkästään Hallan kanssa. Niin sepä olikin kuin eri koira. Ei yhtään haukkunut toisia hiihtäjiä, poroaitauskin ohitettiin poroja säikäyttämättä, siitä palkaksi keksin palasia sai palkaksi ohituksen ajan. Sain käydä välillä kaupassa ja munkkikahvilla Hallan odotellessa kiltisti ulkona. Vauhti oli kyllä paljon hitaampi kuin Hukan kanssa ja vähän väliä piti saada leikkiä kävyillä, luppotupuilla ja kerätä suuhun jäniksen papanoita. Monia mielenkiintoisia jälkiä piti tutkia.

Hallan en annakaan vielä vetää, kun on yksin.

Sama poroaitauksen ohitus sujui hienosti myöhemmin molempien koirien kanssakin. Hukallehan paikka oli ennestään tuttu, ja kun porot eivät olleet ihan aidan takana ladun vieressä.

 Ladun varrella oli Hallalla monta mielenkiintoista tutkittavaa. Olen sitä mieltä, että koirani myös nauttivat maisemista. Erityisesti Hukka usein näyttää retkillä istuvan ja katselevan maisemaa. Voihan olla, että myös sen silmiin tai nenään osuu kaukaa lintuja, poroja ja muuta metsän elämää, mitä minä en havaitsekaan. Koiran avulla olenkin usein saanut lintu- ja eläinhavaintoja, joita yksin ollessani en olisi havainnutkaan. Kun seuraa koiran katsetta ja eleitä kokee enemmän kuin vain omilla aisteillaan.

Hiihtolomaviikkojen touhuja

Kotipihassakin voi suksilla harjoitella temppuja, kun ensin rakentaa vauhdinottotönnään. Alku oli jo valmiina: Hukan ja Hallan lumikukkula. Sitten alapuolelle hyppyri. Koirat taisi olla vähän liiankin innokkkaita apureita.

Ja eikun kokeilemaan!

Lumesta syntyi monenlaista rakennelmaa ja käytäviä jäi sitten lomien jälkeen Hukan ja varsinkin Hallan iloksi. Halla tykkäsi kovasti juosta niitä pitkin ja hiipiä ja kyttäillä Hukkaa.

 Ikkunasta seurattiin naureskellen, kun lumiukko sai porkkananenän, Halla tepsutteli perässä ja kun porkkanan viejä poistui paikalta, Halla nousi kahdelle jalalle ja taiteili porkkanan suuhunsa, sitten häntä iloisesti pystyssä vilkuillen ympärilleen hiippaili pois. Lumiukon rakentajaa ei kyllä naurattanut, haki porkkanan Hallalta, mutta eihän se Halla voinut millään vastustaa kiusausta moiseen herkkuun. Sille kun kelpaa melkein mikä vain.

Hiihdossa Halla on innokas juoksemaan mukana. Hukka saattaa ensimmäisellä kierroksella olla mukana, sitten se seurailee vain pihalta ja oikoo odottelemaan, kun tietää jo missä toiset kiertää. Ei oikein ymmärrä sitä moneen kertaan saman lenkin kiertämistä, vaan mieluummin odottelee auringossa.

Olemme tehneet oman ladun, joka kiertää pellon ja metsän reunamia ja koirat voivat juosta mukana halutessaan vapaana.

Halla juoksee vauhdilla edessä, kun näki minun odottelevan kameran kanssa. Valokuvaus ei kiinnostanut vaan taskussani olevat namit.

Halla on varsinainen Vilpertti Vikkelä. Nyt kun tuli hankikantokelit, Hukka taas tuskastuu sen vahtimiseen, kun saa jatkuvasti ilmoitella Hallan juoksemisesta vähän liian isoilla alueilla. Piti jo välillä laittaa tarhaankin. Halla viihtyy ulkona päivät pitkät, eikä halua tulla sisälle, kun taas Hukka on jatkuvasti ikkunan takana kärkkymässä sisälle. Nyt kun katolta putosi lumet, Hukka ylettää takajaloilla seisten ikkunan taa huomauttamaan, jos en ole näkevinäkin sen pyyntöjä. 

Kun Halla oli tarhassa, Hukka kyllä makaili aitan terassilla auringossa ihan mielellään.

Toisella hiihtolomaviikolla kudoin pienen vauvan haalarin. Tein sen Drops Baby Merino langasta Dropsin ohjeella. Sieltä löytyy paljon ihania malleja.

Myssyn tein yhdistäen paria ikivanhaa ohjetta. Ei oikein tullut hyvä, jouduin vähän muuttamaan kokoa. 

Olen tehnyt sillä mallilla jo iät ja ajat useampiakin kypärämyssyjä onnistuneesti, että vähän harmittaa. 

Tämä käsityö oli tarkoitus tehdä mökillä, mutta kun ostin langat, niin innostuin aloittamaan työn ja se valmistuikin pian.

Sunnuntaina ajelin tänne Raattaman mökille koirien kanssa hienossa talvi-ilmassa. Pitkä matka sujui hyvin nyt Hallallakin. Autopahoinvointiin saatu lääke auttaa. Alkumatkassa vain vähän suupielet oli vaahdossa, mutta Halla ei oksentanut. Perillä sitten sisällä innolla veti lelulaatikkonsa ja alkoi leikkiä jouluna saamillaan leluilla. Ruoka pian maittoi molemmille koirille, ennen matkaa eivät saaneet ruokaa ja matkan aikana kumpikaan ei halua mitään syödä. Sitten vielä pitkä, riemukas lenkki haistellen kaikki hajut ja jäljet mitä vain löytyi. Koirat kävi hyvin vieretysten nukkumaan petilleen. Kummallakin nyt omat tyynynsä, yhteinen peitto puhtaalla pussilakanalla alla. Hallan ensimmäisen juoksun jälkeen vierekkäin nukkuminen sujuu hyvin. Sitä ennen Hukka ei tykännyt Hallan änkeämisestä viereen. Nyt ovat niin kavereita että.

Tosin päivittäin painimiset kuuluvat silti ohjelmaan.