Talvi tuli

24.10.

Eilen 24.10. tuli talvi Raattamaan. Lunta edellisyönä satoi reippaasti, pikku pakkasia on jo pitempään ollut. Päivällä aurinko paistaa kauniisti kuin keväällä.
Lunta tuli niin paljon, että pihaa oli jo kolattava ja auratkin liikkeellä.

Hukka ja isäntä lähtivät eilen, kun kotipuolessa on monta hommaa ja puuhastelua riittää. Me jäätiin Hallan kanssa tänne noin loppuvuoteen.

Hallan juoksuaika vain tuntuu jatkuvan. Tänään jo alkaa helpottaa. Helpottaa sekin, kun on yksinään.
Vielä autossa pyyhkeeseen tuli punaisia pilkkuja, kun Hetassa ajeltiin tiistaina. Hallan oli nukuttava yöt vessassa erilllään Hukasta, sinne Hukan lähdettyäkin vielä mielellään välillä menee nukkumaan.
Hukan kiinnostus Hallaan vielä heräsi, vaikka luulin toisin. Kun Halla oli aluksi halukkaampi ja kovasti ensin "ahdisteli" Hukkaa. Taashan Hukka astui Hallan jääden pitkäksi aikaa kiikkiin myös. Silloin on oltava paikalla ja rauhoiteltava Hallaa siihen saakka, että Hukka pääsee irtautumaan.
Ihmetyttää, miten joillain koiran juoksuaikaa tuskin huomaa. Meillä se nyt ainakin huomataan. Matot, joita ei halua mossaantuvan, on poistettava, koirien petivaatteet vaihdettava usein. Pidänkin koirien peitoissa ja tyynyissä pussilakanoita ja tyynyliinoja. Tosin muutama tyynyliina on valkoinen, joihin on sitten jäänyt pesujen jälkeenkin plänttejä. Koirien kanssa yhdessä lenkkeily on hermoja raastavaa. Vuoroon taas lenkitettäessä menee melkein koko päivä, kun molempien kanssa vähintäin se kaksi lenkkiä on tehtävä, että saavat ruokailujen jälkeen tarpeensa tehtyä. Jos on yksin molemmat koirat mukana, ja sitten sattuu vielä tulemaan innokas karkuklaissulhasehdokas vastaan, niin onkin helisemässä. Varmaan ei ole mukavaa myöskään niiden uroskoirien perheissä, missä koira tilaisuuden tullen heti vilahtaa monen kilometrin päähän heilastelemaan.

Koirat on kaikesta huolimatta ihania ja mukavia kotieläimiä ja seuralaisia.
Olemme Hallan kanssa saaneet vierailevan "kotieläimen", joka ei kyllä mukavalta tunnu. Hiiret se kyllä varmaan on napsinut, että se hyöty kyllä on. Nimittäin lumikko on rauhaamme häirinnyt siitä lähtien, kun kahden jäimme. Sen karkottamiseen samasta huushollista en ole vielä onnistunut.

Nyt kun Halla on ilman Hukkaa, on se enemmän seuraa vailla. Totesin myös, että ei osaakaan oikein mitään. On näköjään vain matkinut Hukkaa ja menee perässä. Esim. maahan käsky pitää opettaa alusta.
Tarhassakaan ei viihdy, vaikka Hukan täällä ollessa oli siellä oikein mielellään yksinään.
Autossa matkustaminen sujuu sentään jo paremmin. Vaikka ei innolla autoon tulekaan ja alussa leuat käy. Matkapahoinvointi tuntui ihan ylitsepääsemättömän vaikealta. Parempaan jo kovasti menty.

Jos oli viime vuonna marraskuu täällä kaunis, niin on kyllä tämä lokakuukin. Ihania pakkaskelejä, luonto aivan kimallellut. Kuutamoiset illat ja yöt mahtavia. Ei mitään mustaa ja kurakelejä!

19.10.

Nyt jo saadaan Hallan kanssa odottavin mielin ajatella tulevia hiitoretkiä.