Ennätin mukaan vielä kevään tunneille Revontuli-Opiston Raattaman pisteeseen Lapin käsitöihin. Tein luuhkan ja sain sen valmiiksi, kun tukka putkella ahkeroin. Mutta niinpä siellä muutkin keskittyneenä töitään tekivät, kylläkin rentouttavasti rupattellen samalla. Hädin tuskin kahvit ja teet välillä siemaistiin.
Joskus kuului voimakkaitakin tunteen purkauksia, jos ilmestyi työhön ihmeellinen syttymytty, koneesta katkesi neula, oli ommeltu pitkä tovi ilman aluslankaa... äänen sointi riippui vähän siitä, oliko sattunut kaverille vai itselle.
Tunnit olivat iloista työn touhua. Tuli hyvää mieltä mukavasta porukasta ja syntyneistä käden jäljistä taitavan opastuksen johdolla.
Aamulla ennen hiihtoon lähtöä luuhkan koekäyttöä ja kuvausta.
Hiihtokelit ovat parhaimmillaan, hyvää hankikantoa odotellaan. Ja pääsiäisen vieraita. Valoisuutta riittää pitkälle iltaan. Aamun pakkasten jälkeen päivällä aurinko kovasti jo lämmittää. Keli vaihtuu hetkessä saman hiihtoretken aikanakin sakeasta lumisateesta lämpöiseen auringon paisteeseen.
Hetassa Marianpäivillä porokisoja seuratessa pääsi ihailemaan kauniita saamenpukuja:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti