Sateista aina siellä missä me

Kotinurkilla pohjoisessa tihkusateisena aamuna

Kesä tuntui menevän ohi hujauksessa ja aina tuli vettä, tuli pakkomielle, että pitää nyt lähteä pohjoiseen ennenkuin kesä on mennyt. Niinhän siinä kävi, että kun tänne koirien kanssa tulin, heti sinne kotipuoleen tuli helteet! Ja täällä sateista ja viileää. Mutta kesä kumminkin.
Ötökkää on enemmän kuin tarpeeksi, en muista aikohin niitä näin paljon olleen.
Hukkaa ne enemmänkin kiusaavat, haluaa enemmän olla sisällä. Ruokaöljyllä sitten aloin sivellä mahan aluset ja peräpäihin vähän sumutin offia. Siitä ei kyllä Hukka yhtään tykännyt. Naapuri oli omille koirilleen sumuttanut, niin minäkin sitten uskalsin, kun arveli, että ei se niin kovaa myrkkyä ole, ja varmaan pahan makuista, etteivät nuole toisiaan. Terassilla eka kertaa olen polttanut karkotekiehkuraa koirille, vaikka en kyllä ole huomannut sen auttavan. Ja Vilpertti Vikkelä sen asetelman usein kaataa.
Mustikoita kerättiin ennen tänne tuloa jonkin verran, täällä ei mustikkaa nyt näy. Halla oli innokas mustikan kerääjä, veti suuhunsa kuin imuri. Hilla taitaa olla aika hakusessa nyt.

Hallan matkapahoinvointi se vain on vaikea voitettava. Nyt sai uutta "kohtuullisen kallista" lääkettä,
tulomatka tänne meni kyllä oksentamatta, mutta ihan koko matka suupielistä vaahto roikkui. Paraiten automatka on sujunut, jos on joku lapsista vieressä.
Eilen käytiin Muoniossa ja annoin hyvissä ajoin lyhyemmälle matkalle postafen tapletin ja kävin sumuttamassa autoon adaptilia. Hukka pyöri onnesta väkkäränä, kun näki mun kädessäni autovaljaat, KIVA kiva, nyt lähdetään jonnekin. Hallalla niiden näkeminen jo sai leuat väpättämään ja suupielet vaahtoamaan.

Tänne tulomatka oli ajallisesti aika pitkä, kun peräkärry hidasti ajonopeutta ja koirienkin takia pidin silloin tällöin jalottelutaukoja. Minähän en osaa yhtään perettää peräkärryä, piti kyllä aina muistaa sen olemassa ja pysähdykset valita sen mukaan. Kolari-Muonio välillä on aina paljon poroja, kuten nytkin, satastahan siinä ei pysty koskaan ajamaan. Yksittäiset porot vielä tähän aikaan laikkukarvaisia ja ihan tien värisiä. Välillä kun pikkutokka siinä itsepintaisesti jököttää keskellä tietä, niin eipä mun tarvinnut kuin avata ikkunaa, niin Hukka kyllä piti huolen, että tuli meille tilaa. Hallakin vähän uskaltautui nousemaan istumaan ja haukkumaan. Luulen, että Hallaa helpottaisi autossa, kun nousisi istumaan ja katselemaan ulos, mutta ei millään suostu. Heti kyyrynä menee penkille ja roikottaa päätään lattialle. Jonka olen hyvin suojannut, että oksennus on helppo siivota pois. Veneessä Halla ei ollenkaan voi huonosti, keikkuu ympäri venettä, kurkottaa juomaankin.
Ongelma varmaan syntyi, kun parhaaseen pennun totutus aikaan olin täällä pitempään ilman autoa.
Kaikki siedätyshoidot, autossa syöttämiset, luiden anto ym. temput eivät ole auttaneet. Olin ostamassa kangashäkkiä autoilua varten, johon ensin muualla totuttelisi, mutta se vie niin paljon tilaa, että ei mahdu minun autooni niin, että myös mahtuu Hukka ja joskus vielä lapsia pitäisi mahtua kyytiin.
Netin koirakeskusteluista useat ovat kyllä ongelmasta päässeet lääkityksen avulla. Lääkkeen voisi jättää pois, kun koira huomaa, että ei tulekaan huono olo.
Ostin uuden koirakirjan, siinä oli koiran autopelko saatu poistettua. Yhdessä päivässä! Minä en usko, että sillä koiralla mitään autopelkoa oli ollutkaan. Tai sitten minä olen tosi urpo koiran omistaja.