Huh elokuun hellettä!!!

Halla nauttii laineen liplatuksesta.

Hellettähän ei pakoon pääse Raattamassakaan! Veneellä mukava soudella, pieni tuulenvire vie häiritsevät ötökätkin vähän kauemma.
Hillastaessa hikeä pukkaa ja miljoona kaveria surisee.

Kun oikein hiestä läpimärkänä ja väsymyksestä tokkurassa on  talsinut takaisin mökin terassille, mielessä käy, että järjetöntä hommaa, nyt saa riittää.
Mutta kun hillat on purkeissa, kylmässä suihkussa käynyt, jo vain on keltaisen marjan kiilto silmissä ja ei muuta kuin rämpimään vaan, viimeistään seuraavana aamuna.

Palkitsevat on kyllä evästelymaisemat.

Saa sitä kyllä hien muutenkin tällä helteellä, vaikka ei soilla kulkisikaan.
Vaikka sitten siirtämällä 500kg pellettiä sangolla aitan säiliöön.
Ovesta kun ei mahdu sellainen säkki sisään, eikä ole laitetta millä säkin siirtää, vaikka mahtuisikin. Auto sen lavalta sai vain laskettua maahan.
Olin edellisen valvotun yön jälkeen tosi väsynyt, kun säkki tuli pihaan.
Mutta kun olin pelletit tunnissa siirtänyt aittaan, virkistyin siitä saavutuksestani koko päiväksi!

Kaunis evästaukopaikka

500kg pellettiä

Pelletit säiliössä

Sitä pitää muistaa kesällä tai viimeistään syksyllä valmistautua talven tuloon, että on puita ja pellettiä tarpeeksi. Talvella lumipenkat sen verran korkeita.
Nyt on talveen varauduttu, on puita, on pellettiä, on hillaa...

Varauduttu on muuhunkin. Tunturissa lempipaikkani on Jäkäläkerolla, mistä näkyy Pallas- ja Sarvijärvi, myös oikein katsottuna kodin katon harja. Siellä kiirunan, kapustarinnan, poron mailla olen joskus Hukan ja Hallan kanssa osana luonnon kiertokulkua, tuulen huminassa, auringonsäteessä, lumihiutaleessa.

Jäkäläkerolla 30.7.14 sattui helteen keskelle sumuinen vilpoinen päivä.

Kiirunalla on hyvä suojaväri.