Halla Montellin rapulla 31.10.2014. |
Hallalle eväät maittoi viimeistä murua myöten. |
Puurajan yläpuolella polku oli toisin paikoin jääratana. Niinpä alaspäin palasimme aikaisempaa reittiä, jota mielyttävämpi muutenkin kulkea, kapea polku kierteli Vuontiskeron rinnettä ennen yhtymistään leveään paanaan, auringon säteet osuivat alkumatkasta vielä polulle.
Marraskuu alkoikin sitten kunnon pakkasella, meillä aamulla -16 astetta pakkasta. Onneksi lämpöaste- ja vesisade päiviä ei ollut montaa, maa on jäässä.
Tänään pyhäinmiestenpäivänä kävelimme paljon soilla. Pakkanen ja aurinko teki soista hopeisen hohtoiset. Metsäpolulla muutaman metrin päässä riekko pysyi paikallaan, yllättäen Halla ei sitä huomannut. Olen yrittänyt opettaa, että riekot, pyyt, metsot...saisivat olla rauhassa. Joskus onnistuu, mutta jos Halla on irti, ei se pysty voittamaan kiusausta, että ajaa linnut lentoon. Halla paremmin malttaa mielensä kuin Hukka. Hukka ei hiljaa kyllä osaa olla. Mutta myös vahtii paremmin, vähän liiankin hyvin. Kyllä kaikki herättää, jos kettu vaikka pihapiiriin eksyy. Ja eksyyhän se harvase yö. Hallakin kyllä usein sen huomioi, mutta vain hiljaa sanomalla wuff, wuff ja menee takaisin nukkumaan. Kun molemmat koirat ovat täällä ja Hukka alkaa haukkua, niin totta Hallakin alkaa. Ja sitten ulvotaan yhdessä!
Riekkokanta on ainakin jonkin verran noussut, tänäänkin aamulenkillä niitä näimme neljä. Isoista linnuista riekko, pyy ja metso ovat lähes jokapäiväisiä havaintojamme.
1.11. |
Suolla hyvä kulkea ja on kaunista. |
Marraskuu on täällä pohjoisessa kaunista ja rauhallista aikaa. Siitä on alkanut tulla mielikuukauteni.
Ensi yönä on luvassa 10cm lunta! Maisema sitten taas erinäköinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti