Kolme kaverusta rivissä lumikukkulalla
Yllättäein yhden illan viimeisellä ulkoilulla toinen koira vingahti, kuten joskus tekevät peuhatessaan ilmoittaen toiselle, että leikki on liian rajua, niin toinen heti helpottaa. Siihen ei tullut kiinnitettyä mitään huomiota, koska koirat keskenään osaavat sopia rajansa.
Nukkumaan menon aikaan Hukka ei olisikaan halunnut mennä yläkertaan ja nukkumaan, lopulta lähti. Seisoskeli vain hiljaa ja vain vähän kävi petillään. Yöllä pyrki ulos. Kun ulkona käy, niin tulee normaalisti pian takaisin. Nytpä ei tullutkaan, piti pimeässä lähteä etsimään otsalampun kanssa lumessa kahlaten. Kuusen alta löytyi, lähti vasta kun olisi pitänyt yrittää ottaa syliin. Sitten saikin joka kerta haeskella jostain kuusen juurelta piilosta Hukkaa.
Ei lähtenyt rappuja kulkemaan, Hallaa karttoi. Ulkoa ei halunnut sisälle, kun normaalisti haluaa pian sisälle lojumaan jos ei aurinko lämpimästi paista. Iltapimeällä ja yöllä juoksee aina heti oven taakse. Halla oli ihmeissään, meni Hukaan eteen istumaan pää kenossa ihmettelemään muuttunutta Hukkaa. Hukka kipeänä ollessaan muuttuu ihan mykäksi. Ei yhtään päästä ääntä, vaikka muuten on liiankin herkkä haukkumaan. Luultiin Hukan olevan melkein kuoleman sairas, niin outo oli. Ehkä itsekin sitä mieltä, kun hakeutui aina metsään piiloon kuusen juurelle.
Kunnan eläinlääkäri neuvoi viemään eläinsairaalaan, jos vaikka pitää kuvata. Sainkin heti ajan sairaalasta. Lääkäri tutki Hukan, kottikärrykävely ei oikein onnistunut, mutta arvelin Hukan pelkäävän onko lattia liukas. Muuten antoi hyvin tutkia, mutta päätään ei antanut yhtään kääntää. Hukalla oli kaularankakipua, todennäköisesti peuhaamisessa äkillisesti loukkaantui. Ei kuumetta eikä aivokalvontulehduksesta johtuvaa. Sai heti kipupiikin. Jatkohoidoksi lääkekuurin ja lepoa. Siitä Hukka toipui, eikä muuta hoitoa tarvittu. Aika pian Hukasta tuli entinen haukkuva koira! Otti vähän takaisin hiljaiset päivät ja Hallakin sai jo paini- ja juoksukaverin.
Kunnan eläinlääkäri neuvoi viemään eläinsairaalaan, jos vaikka pitää kuvata. Sainkin heti ajan sairaalasta. Lääkäri tutki Hukan, kottikärrykävely ei oikein onnistunut, mutta arvelin Hukan pelkäävän onko lattia liukas. Muuten antoi hyvin tutkia, mutta päätään ei antanut yhtään kääntää. Hukalla oli kaularankakipua, todennäköisesti peuhaamisessa äkillisesti loukkaantui. Ei kuumetta eikä aivokalvontulehduksesta johtuvaa. Sai heti kipupiikin. Jatkohoidoksi lääkekuurin ja lepoa. Siitä Hukka toipui, eikä muuta hoitoa tarvittu. Aika pian Hukasta tuli entinen haukkuva koira! Otti vähän takaisin hiljaiset päivät ja Hallakin sai jo paini- ja juoksukaverin.
Hallan karvatassut ennen karvojen lyhennystä |
Hiihdon alkeita harjoitellaan |
Halla kulkee hyvin pienenkin talutuksessa |
Laskiaisen iloja |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti