Sadonkorjuuta

Ajelin Hukan kanssa kahden kotiin viinimarjoja keräämään. Niinpä tietysti alkoi sataa vettä jo kotimatkalla. Ja vettä tuli reippaasti vielä yöllä ja märkää oli joka puolella, että marjapensaisiin ei ollut asiaa. Vesi on vielä aivan lämmintä, ihana käydä aamu-uinnilla.
Poutaa tuli, että marjapuskiin pääsi hommiin.
Hukka on nauttinut rauhasta ja vapaana olosta. Sekä pitkistä yöunista.
Hukka pyysi pelaamaan jalkapalloa ja pitkästä aikaa innokkaana leikki kanssani. Narupallolla oli leikittävä, kun Hukalle mieluinen jalkapallo hajonnut, sen jälkeenkin hankitut kolme palloa pikku Riiviö on hajottanut. Hukka ei juuri ole leluja hajoittanut.
Hukasta oli hauskaa, kun ei kukaan pelissä hyökännyt hampaineen nilkkoihin eikä tullut pantaan roikkumaan. Mukava varmaan saada kaikki huomio jakamattomana.
Pitkiä aikoja Hukka istuu ja katselee järvelle, tulee lähettyville missä sitten olenkin tai makailee aitan terassilla. Jos olen lähdössä asioille tai jonnekin autolla, on varuillaan ja kun saa luvan tulla mukaan, niin voi sitä riemua millä hyppelee auton vierelle.

Ympäristötarkkailija Hukka

Herkkua luonnosta

Mustikoita näyttäisi vieläkin olevan metsässä, vadelmat kaveri jo keräsi ennen Lapin mökille tuloaan.
Mutta nyt on keskityttävä enemmän pihan antimien talteen ottoon. Viinimarjat ovat yllättävän hitaita kerätä. Karviaiset meneekin suoraan pensaasta ilman sen kummenpia säilömisiä, samoin herneet, jotka ovatkin nyt yllättävän hyvin kasvaneet ja ovat nyt parhaimmillaan. Viime vuonna kokeilin, että laitoin tavallista hernettä hiukan liotettuna ja pussin simeniksi tarkoitettua, enkä huomannut mitään makueroa! Ero oli vain hinnassa. Kun herneet vielä kylvin riviin ja yritin peitellä, ettei linnut sitä mukaa niitä olisi kaivaneet pois, niin sato näyttää hyvältä, varmaan sateidenkin ansiosta. Kesäkurpitsat kasvavat vauhdilla. Salaatti rehottaa hyvin. Salaattia veinkin mökille Lappiin mukanani märissä multapaakuissa, jotka laitoin heti maahan ja niinpä siellä sai sitten joka päivä tuoretta salaattia omalta pihalta, eikä ainakaan vielä porot niitä napsineet.
Kun viinimarjaprojektista pääsee, alkaa varmaan jo omenasesonki. Sieniäkin pitäisi ennättää kierrellä.
Puolukatkin alkavat punertua.

Nyt kun meitä on kaksi ihmistä ja kaksi koiraa täällä asumassa, niin voidaan tässä vuoroon ja lomittain asustella siellä ja täällä. On talonvahtia ja tekijää lähes aina paikalla.
Sellainen kahden asunnon loukku, että toisessa haikailee ja ikävöi toiseen tai toisessa olevia.


Kun mökiltä olin lähdössä, nostin aamulla kassin esille, koirat olivat vielä petillään. Seurasin koirien reaktioita, että mitä ajattelevat sen tarkoittavan. Kumpikin kyllä heti tajusi, että kassi tarkoittaa jollekin automatkaa. Hukan pää nousi virkeänä pystyyn ja koko olemus oli terävän odottava kutsua lähteä mukaan. Halla pisti korvia vähän luimuun meni nurkkaan, että ei kai minun tartte lähteä.
Ainakin lähdön hetkellä oli iloinen saadessaan jäädä. Ja hyvää on tehnyt varsinkin Hallalla olla erossa Hukasta. On aina lopulta mennyt nukkumaankin oikealle paikalle, kun alkuillan ensin oven edessä nukkuu, sitten siirtyy petille. Josta saattaa nousta leikkimään hetken joulupukilla, joka on Hallan lempilelu mökillä. Ainoa vielä ehjä joulusukasta, jossa oli monen monta lelua. Joulupukki sen sukan toi Kanadasta asti.
Halla on päässyt suolle, tunturiin ja uistelemaan.
Kaverukset siellä ovat nähneet tunturipöllön, metson, kuinka kalasääski nappaa kalan, on jänis juossut tiellä vastaan ja vaikka mitä hauskaa.
Saattaa vaikka autokyytikin pikkuhiljaa käydä siedettäväksi, kun sillä pääsee hauskoille uistelureissuille.
Veneessä Hallan kanssa ei ole vaikeuksia, kuten autossa. Mutta jos aallot oikein venettä keikuttaa, Halla kyllä siirtyy ihan lähelle jalkoihin tai melkein syliin.

Halla Pallasjärvellä, puhelinviestinä saatu kuva.

Halla löysi poronsarven tunturista.