Vöitä ja muita käsitöitä

Raattamassa ajan kuluketta on muutakin kuin koirien kanssa touhuamista ja hiihtämistä.
Revontuli Opistossa on monenmoisia kiinnostavia kursseja. Vyökurssilla valmistin vöitä, itselle ja lahjaksi. Siellä innokkas porukkka valmisti monenlaisia komeita vöitä. Kauniinpia olivat ehkä pari aivan ihanaa lasten lapinvyötä.

Lapintöissä ompelin pari hattua. Toisen viimevuoden luuhkan jämistä hiihtohatuksi, toinen sitten pakkasille lämpöisen karvahatun. Kun ihan viimeisiin minuutteihin ahersin, niin ennätin saada valmiiksi ennen opiston joulutaukoa. Silläkin kurssilla monia kauniita töitä valmistui, ahkerimmat saivat aikaan vaikka mitä.

Jo kesällä alkamani vauvan neuleasu lopullisesti valmistui ja lähti joulupukin postissa saajalleen.

Asu on Drops Fabel langasta.

Itselleni iltapuhteilla kudoin porovillapaidan Drops Nepal 65% villa, 35% alpakka langasta. (Malli Drops 122-43).
Nyt pitää alkaa selata netistä malleja uutta käsityötä varten. Jos tulee liian kovia pakkaskelejä, että tulee hiihdosta välipäiviä.
Valoisuusaika on täällä aika lyhyt, että se kyllä tulee käytettyä hiihtämiseen aina jos mahdollista.
Perheen miehet on nyt täällä myös ja joulua odotellaan. Hiihtoladut on pitänyt vieläkin itse tehdä, kun ei ole latukone täällä latuja tehnyt. Onneksemme eräs naapuri on vaimolleen ajanut kelkalla latua, josta on ollut meillekin paljon iloa.
Koirien jälleennäkeminen oli riemukas. Halla on niin tyytyväinen, kun saa yöt nukkua nyt Hukan kyljessä. Minä sain siirtyä yläkertaan nukkumaan. Nukuin alakerrassa, kun olimme kahden. Muutaman kerran yössä Halla kävi sängyn vieressä tökkäämässä nenällään, että pitää halia. Jos vain ohimennen vähän toisella kädellä turkkia sipaisin, vierestä kuului vikisevä yhy-yhy niin kauan, että halin kunnolla. Sen jälkeen kuului kynsien raps raps, kun Halla kipitti petilleen nukkumaan. Se toistui joka yö vähintäin yhden kerran.

Joulua täällä odotellaan rauhallisin mielin ja täysin valkoisessa maisemassa. Koulun ja päiväkodin yhteinen juhla kyläläisille tuo viikolla joulun tunnelmaa vielä kovasti, yksissä joululauluissa varmaan myös tulee vielä käytyä. Piparit on paistettu ja lähes syötykin. Poropaisti raattamalaisesta laadukkaasta lihasta kruunaa joulupöydän ja joulupäivänä joulukirkko joko omalla kylällä tai Hetassa.
Saunomista, hiihtämistä koirien kanssa, siinä se on joulu.

Pihan elämää pakkaspäivänä

Pitkän suojakelin jälkeen tänään rävähti oikein reipas reilu parinkymmenen pakkanen. Aamu- ja iltapäivälenkkejä se ei estä, mutta pitempi hiihto- tai potkuri lenkki jää väliin. Päivä kuluu nopeasti kutoen villapaitaa ja seuraillen ikkunasta pihan elämää.

Rasvapötikkä oli pudonnut oksalta ja siihen tuli paljon ruokailijoita. Alku hämmingin jälkeen sovussa syöminen sujui. Kun menin rasvaa laittamaan oksaan takaisin, lapintiainen tuli melkein käteen. Kuukkeli tulee aivan helposti kädestä ottamaan, varmaan pian tulisi tiainenkin.

Orava huomasi heti, että onkin tästä helpompi syödä. Talipalloja syö roikkumalla pää alspäin, että ensin   näytti kuin jokin nahka roikkuisi oksalla.

Pakkanen teki hyvää kovettamalla suojakelillä värkkäämäni luminallen. Päälaelle tulee kynttilä lumipallojen keskelle.

Välillä tunnen pistoksen, kun vain olen koirien kanssa niitä sen kummemmin treenailematta. Vaikka ennen Hukan kotiin tuloa olin suunnitellut opettavani sille ties mitä kaikkea. Aluksi kyllä jälkeä harrastettiin Hukan kanssa. Kovasti leikittiin piilosilla oloa ja koirakirjoja pikku hiljaa ilmestyi hyllyyni, joita lueskelin moneen kertaan. Ja edelleenkin luen, mutta jotenkin vain on mennyt niin, että nyt oikeastaan vain asun koirien kanssa ja ne kulkee siinä arjessa mukana.

Sitten tulee onneksi hetkiä, kuten eilen hiihtäessäni Hallan kanssa omia latuja, että aika hyvää koiran elämää tällainenkin on. Kun ei ole sesonki eikä ole tunkua samoillessa, saa Halla olla suurimman osan retkestä vapaana. Saa haistella ja tutkia monia jälkiä lumessa, napsia jäniksen jättämiä papanoita. Ne on Hallan herkkuja. Ovathan ne ihan koiran ruokanappuloiden näköisiäkin. Halla pysyy hyvin ihan lähietäisyydellä. Siihen auttaa taskussani olevat herkkupalat ja upottava lumikin. Kun on mukana vain yksi koira, sen käyttäytymistä pystyy paremmin tarkkailemaan. Eikä myöskään Halla saa tukea Hukalta, kun yhdessä ovat rohkeampia ja herkemmin "huono kuuloisia". Eilisellä hiihtoretkellä nähtiin taas metso. Uskon, että myös Halla nauttii näiden eläinten näkemisestä ja tarkkailusta, vaikka varmaan sitä harmittaa joskus kielto perään lähtemisestä. Kun yksi ilta lenkillä seurattiin kahta teeriä puussa, Halla olisi vaikka kuinka kauan istunut siinä niitä katsellen.

Aivan upea vaaleanpunainen taivas eilisellä hiihtoretkellä tunturin takana! Mahtavia revontulia on nyt myös esiintynyt. En tiedä onko koirat innostuneita taivaan väreistä, mutta korkeilla paikoilla aivan selvästi nauttivat ympärillä avautuvasta näkymästä. 

Marraskuun maisemissa Raattamassa

Missä Halla luuraa?

Hallan kanssa hiihtokausi on aloitettu. Lunta on tullut aika reippaasti, on todella valkoista ja kaunista. Ilmat vaihtelevat pakkasista suojaan, lumi- ja räntäsateista kauniiseen auringonpaisteeseen.
Metsoa saatu ihailla useamman kerran. Hallan ansiosta pääsen hyvin näkemään. Teeri ja riekkoja tietysti myös. Pihassakin tepasteli pyykkinarujen alla. Kuukkelit saavat ihan rauhassa olla, niiden katselun Halla varmaan oppi Hukalta.

Kauppareissulta tulossa hiihtäen, Halla ilman suksia

Seuraavana päivänä samoilla paikoin hiihdeltiin, kun aurinko paistoi kauniisti ja pakkasta vähän alle kymmenen astetta.

Suosittelen kyllä loka-marraskuussa suunnaksi ottaa pohjoinen. Täällä ei ole mustaa ja kuraista. Aurinkokin tosiaan vielä kirkkaina päivinä paistaa ja päivässä on pituutta ulkoiluun riittävästi.

Oloksella latuja on jo paljon, jossa kävin nautiskelemassa valmiistakin ladusta.

Pari salskeaa miestä tuli lokakuun lopulla muutamaksi päiväksi, tuliaisinaan kärryllinen saunapuita.
Loppuviikosta odotellaan Hallan kanssa vierasta nauttimaan näistä marraskuun valkoisista Raattaman maisemista.
Revontuli Opisto tarjoaa sitten muuta virikettä. Nopeasti kyllä aika ja päivät kuluvat muutenkin. Lumisateiden jälkeen omalla pihalla on kovastikin askaretta ja lihasjumppaa lumitöiden muodossa.

Vene Pallasjärveltä odottamaan kevään huoltoa

Talvi tuli

24.10.

Eilen 24.10. tuli talvi Raattamaan. Lunta edellisyönä satoi reippaasti, pikku pakkasia on jo pitempään ollut. Päivällä aurinko paistaa kauniisti kuin keväällä.
Lunta tuli niin paljon, että pihaa oli jo kolattava ja auratkin liikkeellä.

Hukka ja isäntä lähtivät eilen, kun kotipuolessa on monta hommaa ja puuhastelua riittää. Me jäätiin Hallan kanssa tänne noin loppuvuoteen.

Hallan juoksuaika vain tuntuu jatkuvan. Tänään jo alkaa helpottaa. Helpottaa sekin, kun on yksinään.
Vielä autossa pyyhkeeseen tuli punaisia pilkkuja, kun Hetassa ajeltiin tiistaina. Hallan oli nukuttava yöt vessassa erilllään Hukasta, sinne Hukan lähdettyäkin vielä mielellään välillä menee nukkumaan.
Hukan kiinnostus Hallaan vielä heräsi, vaikka luulin toisin. Kun Halla oli aluksi halukkaampi ja kovasti ensin "ahdisteli" Hukkaa. Taashan Hukka astui Hallan jääden pitkäksi aikaa kiikkiin myös. Silloin on oltava paikalla ja rauhoiteltava Hallaa siihen saakka, että Hukka pääsee irtautumaan.
Ihmetyttää, miten joillain koiran juoksuaikaa tuskin huomaa. Meillä se nyt ainakin huomataan. Matot, joita ei halua mossaantuvan, on poistettava, koirien petivaatteet vaihdettava usein. Pidänkin koirien peitoissa ja tyynyissä pussilakanoita ja tyynyliinoja. Tosin muutama tyynyliina on valkoinen, joihin on sitten jäänyt pesujen jälkeenkin plänttejä. Koirien kanssa yhdessä lenkkeily on hermoja raastavaa. Vuoroon taas lenkitettäessä menee melkein koko päivä, kun molempien kanssa vähintäin se kaksi lenkkiä on tehtävä, että saavat ruokailujen jälkeen tarpeensa tehtyä. Jos on yksin molemmat koirat mukana, ja sitten sattuu vielä tulemaan innokas karkuklaissulhasehdokas vastaan, niin onkin helisemässä. Varmaan ei ole mukavaa myöskään niiden uroskoirien perheissä, missä koira tilaisuuden tullen heti vilahtaa monen kilometrin päähän heilastelemaan.

Koirat on kaikesta huolimatta ihania ja mukavia kotieläimiä ja seuralaisia.
Olemme Hallan kanssa saaneet vierailevan "kotieläimen", joka ei kyllä mukavalta tunnu. Hiiret se kyllä varmaan on napsinut, että se hyöty kyllä on. Nimittäin lumikko on rauhaamme häirinnyt siitä lähtien, kun kahden jäimme. Sen karkottamiseen samasta huushollista en ole vielä onnistunut.

Nyt kun Halla on ilman Hukkaa, on se enemmän seuraa vailla. Totesin myös, että ei osaakaan oikein mitään. On näköjään vain matkinut Hukkaa ja menee perässä. Esim. maahan käsky pitää opettaa alusta.
Tarhassakaan ei viihdy, vaikka Hukan täällä ollessa oli siellä oikein mielellään yksinään.
Autossa matkustaminen sujuu sentään jo paremmin. Vaikka ei innolla autoon tulekaan ja alussa leuat käy. Matkapahoinvointi tuntui ihan ylitsepääsemättömän vaikealta. Parempaan jo kovasti menty.

Jos oli viime vuonna marraskuu täällä kaunis, niin on kyllä tämä lokakuukin. Ihania pakkaskelejä, luonto aivan kimallellut. Kuutamoiset illat ja yöt mahtavia. Ei mitään mustaa ja kurakelejä!

19.10.

Nyt jo saadaan Hallan kanssa odottavin mielin ajatella tulevia hiitoretkiä.

Syksy

Koirien kanssa kirkkossa 12.10.12

Syystöistä ei meinannut loppua tulla ja Lappiin mökille lähtö aina vain siirtyi. Nyt olemme viikon täällä olleet. Ensimmäisenä iltana lenkillä koirat olivat aivan intoa täynnä lukemassa uutisia, eli haistelemassa joka kiven ja kannon. Tänään kiipesimme luontokirkkoon.

Ensi töitä täälä oli risujen poltto, jota naapuri oli jo aloittanaut, joten vastaavasti sitten polteltiin myös naapuritontin risuja.

Vielä savu nousee, Hukka varovaisena pysyy kaukana tulesta

Mutta ihan ihka kiireellisenä olikin ryhdyttävä tarhan tekemiseen. Hallalla alkoikin juoksu ja ulkona olo ilman vieressä vahtimista ei suju.
Näyttää Hallan juoksun kierto olevan 5kk, että seuraava sitten osuisi maaliskuun alkuun, jolloin täällä sesonkikin alkaa. Tarha rakennettiin puuliiterin suojaa hyväksi käyttäen. Sen päätyyn tuli hylly, eli korkea terassi koirien suojassa makailla. Halla ottikin sen heti valmistuttua käyttöön. Hukka ei suostunut siihen hyppäämään, ainakaan vielä. Hukan lempipaikka on mökin terassi.
Tarha on niin korkea, että ei kyllä pitäisi vieraiden päästä talvellakaan yli hyppäämään. Ikkunasta näkee tarhaan ja tarhasta on näkyvyys tunturillekin, ladulle, pihaan, tosin myös naapurin pihaan, jota varmasti vahditaan samalla.
Olisin kyllä halunnut koko tontin aidatuksi, mutta liian iso työ, eikä tontin malli sovellu siihen.
Iso kuusi antoi myös mukavan suojan ja sen juurella molemmat koirat jo viihtyivätkin.
Täällä en voi koiria pitää irti niin kuin kotona, silti tarhassa koirien ei tarvitse pitkiä aikoja olla.
Vielä kun lautaosat harmaantuu, niin tarha sulautuu luonnon väreihin.

Halla kokeilee tarhan hyllyterassia, Hukka seuraa mökin terassilta

Pallasjärvellä uistimeen tarttunut mukavasti syötäväksi kalaa nyt.
Toisin kuin kotona on ollut enemmän tyhän pyytämistä.

Halla syyskuussa kalakaverina kotona

Syyskuu meni tavattoman nopeasti. Maalla syksyllä on monenlaista puuhaa. Kalastamista ja marjastamista myös kaikkien syystöiden ohella.

Puolukkoita oli hyvin, molemmat koirat ovat innokkaita poimijakavereita. Hukka on usein irti, saattaa lähteä kotiin jo aikaisemmin, kun vatsa alkaa olla sopivasti täysi. Halla jos on irti, käy kaikki teeret ja pyyt, joita ihan pihapiirin tuntumassa on, ajamassa lentoon. Ehkä ajan kanssa oppii, ettei se ole hauskaa.

Hukallekin puolukat maittavat

Puinti tänä syksynä onnistui, vaikka kovin sateista olikin

Omenoiden keruussa ja laitossa on hirmuinen työ. Viime vuonna ei sitä tuskaa ollut, kun ei tullut omenoita. Nyt niitä riitti. Postinhakureissulla aitauksessa hevoset pian oppivat tulemaan omenaa hakemaan. Hukka ja Halla eivät juuri omenoita syö, Hallakaan, vaikka muuten syö melkeinpä mitä vain, narskuttaa mielellään porkkanaa, kesäkurpitsaa...
Omenat on meidän koirille lähinnä palloja.

Tässä omenat vielä koreissa, nyt kellarin hyllyillä ja pakastimessa

Kesän viimeisiä päiviä

Ritariperhosen toukka

Horsmakiitäjän toukka

Luonnon pieniä ihmetyksen aiheita ovat nämäkin toukat. Kuinka kaunis ritariperhonen toukasta vielä muodostuu, kun nyt sitä tuskin kasvien varsilta ja lehdiltä erottaa.

Päivän päästä ollaan syyskuussa, kotipiha on vielä tulvillaan kesäistä kauneutta.

Kun kiertelin pihalla ja kuvailin kukkia ja perhosia, koirat tulivat joka paikkaan perässä tutkimaan, että mitä oikein etsit. Juuri kun olin nappaamassa perhosesta kuvan, toinen jo työnsi nenänsä siihen ja perhonen lehahti kauemma. Välillä Halla asettautui linssiluteena kukkien viereen.

Mies rakenteli perhosbaarin pöytiä sinne tänne pihaan. Perhosia ilmestyikin niihin monia, neitoperhosia taisi olla yhtäaikaa ainakin kuusi. Hallaa myös kovasti kiinnosti baarin pöytä, jossa surisi myös mehiläisiä, yöllä siellä vieraili yökkösiä.

Halla yrittää pompulla ylettyä perhosten pöytään.

Neitoperhonen

Suruvaippa

Pellon pientareella aistii jo kesän olevan lopuillaan. Kuten myös illan tunteina korvillaan, sorsastajat paukuttelevat iltalennolta saaliin toivossa. En vain saata ymmärtää, kuinka pystyvät iltahämärissä, melkeinpä jo pimeässä, tunnistamaan oikeat lajit. Vai onko se niin, kuin eräs puoliksi vitsinä kertoi, että kun lintu putoo, höyhenistä tarkistetaan lintukirjan kanssa, mikäs sorsalaji tämä nyt onkaan.

Keltaista kaurapeltoa

Hallan kotimatka Raattamasta oli sujunut hienosti puolikkaalla pahoinvointilääkkeellä. Ihan aluksi oli hiukan leukoja väyskyttänyt, mutta ei vaahdonnut eikä oksentanut koko matkalla. Halla oli takapenkillä  suuren osan ajasta istunut ja katsellut penkkien välistä eteen ulos!
Kaverukset olivat usein käyneet autolla Pallasjärvellä uistelemassa ja samalla uimassa. Näin Halla pääsi usein lyhyelle automatkalle, jonka määränpäässä oli aina jotain kivaa.

Halla uimassa Pallasjärvellä (puhelinkuva).

Sadonkorjuuta

Ajelin Hukan kanssa kahden kotiin viinimarjoja keräämään. Niinpä tietysti alkoi sataa vettä jo kotimatkalla. Ja vettä tuli reippaasti vielä yöllä ja märkää oli joka puolella, että marjapensaisiin ei ollut asiaa. Vesi on vielä aivan lämmintä, ihana käydä aamu-uinnilla.
Poutaa tuli, että marjapuskiin pääsi hommiin.
Hukka on nauttinut rauhasta ja vapaana olosta. Sekä pitkistä yöunista.
Hukka pyysi pelaamaan jalkapalloa ja pitkästä aikaa innokkaana leikki kanssani. Narupallolla oli leikittävä, kun Hukalle mieluinen jalkapallo hajonnut, sen jälkeenkin hankitut kolme palloa pikku Riiviö on hajottanut. Hukka ei juuri ole leluja hajoittanut.
Hukasta oli hauskaa, kun ei kukaan pelissä hyökännyt hampaineen nilkkoihin eikä tullut pantaan roikkumaan. Mukava varmaan saada kaikki huomio jakamattomana.
Pitkiä aikoja Hukka istuu ja katselee järvelle, tulee lähettyville missä sitten olenkin tai makailee aitan terassilla. Jos olen lähdössä asioille tai jonnekin autolla, on varuillaan ja kun saa luvan tulla mukaan, niin voi sitä riemua millä hyppelee auton vierelle.

Ympäristötarkkailija Hukka

Herkkua luonnosta

Mustikoita näyttäisi vieläkin olevan metsässä, vadelmat kaveri jo keräsi ennen Lapin mökille tuloaan.
Mutta nyt on keskityttävä enemmän pihan antimien talteen ottoon. Viinimarjat ovat yllättävän hitaita kerätä. Karviaiset meneekin suoraan pensaasta ilman sen kummenpia säilömisiä, samoin herneet, jotka ovatkin nyt yllättävän hyvin kasvaneet ja ovat nyt parhaimmillaan. Viime vuonna kokeilin, että laitoin tavallista hernettä hiukan liotettuna ja pussin simeniksi tarkoitettua, enkä huomannut mitään makueroa! Ero oli vain hinnassa. Kun herneet vielä kylvin riviin ja yritin peitellä, ettei linnut sitä mukaa niitä olisi kaivaneet pois, niin sato näyttää hyvältä, varmaan sateidenkin ansiosta. Kesäkurpitsat kasvavat vauhdilla. Salaatti rehottaa hyvin. Salaattia veinkin mökille Lappiin mukanani märissä multapaakuissa, jotka laitoin heti maahan ja niinpä siellä sai sitten joka päivä tuoretta salaattia omalta pihalta, eikä ainakaan vielä porot niitä napsineet.
Kun viinimarjaprojektista pääsee, alkaa varmaan jo omenasesonki. Sieniäkin pitäisi ennättää kierrellä.
Puolukatkin alkavat punertua.

Nyt kun meitä on kaksi ihmistä ja kaksi koiraa täällä asumassa, niin voidaan tässä vuoroon ja lomittain asustella siellä ja täällä. On talonvahtia ja tekijää lähes aina paikalla.
Sellainen kahden asunnon loukku, että toisessa haikailee ja ikävöi toiseen tai toisessa olevia.


Kun mökiltä olin lähdössä, nostin aamulla kassin esille, koirat olivat vielä petillään. Seurasin koirien reaktioita, että mitä ajattelevat sen tarkoittavan. Kumpikin kyllä heti tajusi, että kassi tarkoittaa jollekin automatkaa. Hukan pää nousi virkeänä pystyyn ja koko olemus oli terävän odottava kutsua lähteä mukaan. Halla pisti korvia vähän luimuun meni nurkkaan, että ei kai minun tartte lähteä.
Ainakin lähdön hetkellä oli iloinen saadessaan jäädä. Ja hyvää on tehnyt varsinkin Hallalla olla erossa Hukasta. On aina lopulta mennyt nukkumaankin oikealle paikalle, kun alkuillan ensin oven edessä nukkuu, sitten siirtyy petille. Josta saattaa nousta leikkimään hetken joulupukilla, joka on Hallan lempilelu mökillä. Ainoa vielä ehjä joulusukasta, jossa oli monen monta lelua. Joulupukki sen sukan toi Kanadasta asti.
Halla on päässyt suolle, tunturiin ja uistelemaan.
Kaverukset siellä ovat nähneet tunturipöllön, metson, kuinka kalasääski nappaa kalan, on jänis juossut tiellä vastaan ja vaikka mitä hauskaa.
Saattaa vaikka autokyytikin pikkuhiljaa käydä siedettäväksi, kun sillä pääsee hauskoille uistelureissuille.
Veneessä Hallan kanssa ei ole vaikeuksia, kuten autossa. Mutta jos aallot oikein venettä keikuttaa, Halla kyllä siirtyy ihan lähelle jalkoihin tai melkein syliin.

Halla Pallasjärvellä, puhelinviestinä saatu kuva.

Halla löysi poronsarven tunturista.

Retki tunturiin

Nopeasti säät vaihtelee. Sateiset ja viileät päivät on tipotiessään ja saatiin ihania kesäpäiviä. Hihattomassa paidassa olen pyöräillyt Hallan kanssa kaupalle.
Kokeilin miten pyörällä meno sujuu kahden koiran kanssa. Sujuuhan se, jos ei muita kulkijoita tai yllättävää juuri tapahdu.
Pakkasin repun selkään, koirat jakajalla rinnakkain ja samaan hihnaan oikealle kädelle ja pyöräiltiin järven rantaan ensin veneelle. Koirien eleistä tajusin, että nyt jotain yllättävää on tulossa ja ennätin reagoida ajoissa. Hirvihän sieltä nousi tielle eteemme. Katseli meitä aikansa ja palasi takaisin jäljilleen.
Koirathan vimmastui kovaan haukuntaan ja varsinkin Hallassa oli tosi piteleminen, kun olisi suin päin mennyt perään. Vähän matkaa taluttelin pyörää, ennen kuin uskalsin nousta ajamaan.

Koirilla heti kova halu päästä veneeseen. Hukka on veneessä rauhallisesti, mutta Halla keikkuu sinne tänne milloin tassut ihan veneen reunalla seisten, milloin kurkottaa veteen. Ilman liiviä ei sitä uskalla veneeseen päästää ollenkaan.

Asettuminen soutumatkaan

Vesiryyppy janoon

Otin kuvaa laidalla taiteilijasta, niin jo kerkesi hyppiä toiselle puolen

Innokas pari valjakko veteli edellä reipasta vauhtia rinnakkain, kapean polun kohdalla peräkanaa, Halla aina ekana. Jakajan pituus juuri antaa myöten, että voivat peräkkäin kulkea.
Siellä täällä muutama supussa oleva hilla kypsymässä pakkasilta säästyneenä. Mustikkaa ei oikein edes erottanut, se mitä oli, oli ihan pientä ja täysin vihreää vielä.

Iloisesti vaeltamaan

muutama suppuinen hilla

Ylös tunturin rinnettä koirilla halutti mennä lujaa, mutta minä en niiden vauhdissa jaksanut. En laskenut koiria  ollenkaan vapaaksi. 

Muutaman kerran olen käynyt suolla, jossa koirat ovat saaneet vähän purkaa ylimääräistä energiaansa juoksemalla hetken vapaasi. Ja kyllä sitä on juostu rinkiä ja vuoroon ajettu toinen toistaan takaa! 

nousu käy keveästi

Kun otin repun selästä ja pidin tauon, niin Hukka ja Halla otti painiottelun ja kieriskelyä ennen kuin malttoivat hetkeksi käydä läähättäen lepäämään. Nousu niitä ei yhtään saanut läähättämään, kun vauhti oli niille liian hidas, mutta painiottelu pisti vähän läähättämään.

kieriskelyä...

...ja painia

pieni lepo, taustalla näkyy Raattman kylää

Tunturissa kuunneltiin kapustarinnan vihellystä. Eväspaikalla saatiin katsellakin kapustarinnan kipitystä läheltä. Koko evästaukomme ajan kapustarinta siinä kierteli aika lähellä. Myös kiiruna nähtiin. En tiedä mikä ero, kun kapustariintaa koirat uteliaana katseli. Mutta kiirunan perään oli kova hinku ja oli väkisin pidettävä kiinni. Ehkä se, että kiiruna lähti karkuunpäin, kun taas kapustarinta tuli kohti. Niin minä arvelin.

kapustarinta

lumilaikkuja vielä tunturissa

Tunturissa auringon lämmössä ihana evästellä ja ihastella maisemia. Koirat, ainakin nämä porokoirat, nauttivat avarasta maisemasta mistä näkyy kauas. Molemmilla koirilla on viehtymys nousta aina jonnekin mäelle tai kivelle katselemaan.

Tulomatkalla veneessä Hukka otti heti pienet levot, Halla väkkäränä ensin pyöriskeli sinne tänne ja vasta vähän ennen rantaan nousemista kääriytyi kerälle torkuille.
Olihan vielä pyörämatkallakin yllättävä äkkinäinen tilanne, kun yht´äkkiä jaloissa, siis pyörän ympärillä, oli parvi riekkoja. Varmaan emo poikastensa kanssa, kun lähti linkuttaen äännellen edellämme muutamia metrejä, kunnes syöksyi pusikkoon. Niin poikaset ei keränneet huomiota ja pääsivät turvaan. Emo kun ei arvannut, että koirat ei pääse niiden perään. Kaatumatta siitä selvittiin.
Sitä ennen kyllä kerran kaaduin, mutta se ei ollut koirien syy, vaan oma äkkinäinen ohjausvirhe.
Kotona koirat laittovat itsensä pitkin pituuttaan kyljelleen makoilemaan iltaruokaan asti.
Ruoan jälkeen vielä tavanomainen (kakka)lenkki.

Muuten se offin koirien peräpäähän sumuttelu piti lopettaa. Toisena iltana Halla alkoi ihmeellisen nieleskelyn ja lipomisen, kävi vesiastialla vähän väliä kastelemassa kuonoaan, muttei juonut. Kaivoin ensin sen suuta, kun luulin, että sillä oli jokin karvatuppo suussa, ei mitään ollut. Tuli pyytämään apua tassuaan heilutellen, minä en tiennyt mitä tehdä, kuin silitellä.
Koirat nukkuvat paljon kerällä ja yhdessä lomittain, niin nenä on lähellä omaa tai toisen perää, niin siitä hengitys ärsyyntyi.