torstai 27. elokuuta 2015

Hukka

Hakka vahtikivellään.
Hukka viettänyt onnellista loppukesää kotivahdin työssään. Se nauttii suunnattomasti, kun pitää silmällä pihaa ja ilmoittaa kaikesta mielestään epäilyttävästä tai oudosta asiasta. Aamulla ensimmäisen noustessa aamu-uinnille, Hukka on heti valmiina lähtemään ulos. On sitten ulkona lähes koko päivän.
Näin hyvillä kesäkeleillä iltaharjauksen ja vaativansa "hammastikun", eli puresketavan herkkunsa jälkeen menee uudestaan ulos. Joskus jo yläkerrassa nukkumassa kuultuaan jotain juoksee verannolle vaatien päästä ulos. Ihan uloin ovi ei onneksi Hukalta aukea. Ulkona sitten vahtii illan pimeyteen.
Vaikka näyttäisi makaavan sikeästi, pomppaa tarvittaessa salamannopeasti ylös. Vahdittavaa Hukan mielestä onkin, kun kaikenlaista eläintä liikkuu pellon reunoilla ja pihan tuntumassa.

Kanadanhanhia.
 Kanadanhanhiakin on nyt ilmestynyt tänne. Kun olimme saunomassa ja hanhet uiskentelivat lahdella, ihmettelin miksi Hukka niitä haukku. Mutta katseen suunta oli toinen ja hanhetkin uivat Hukka kohti. Hukka kävi kiivaana, sitten todettiin, että lahden takana liikkui kettu. Hukka piti huolen, että kettu pysyi kauempana. 
Kerran kävellessäni kodin lähellä koirien kanssa Hukka ampaisi vauhdilla aukon korkeaan pöheikköön, Halla pysähtyi, kun kielsin sitä menemästä, laitoin Hallan kiinni ja yritettiin seurata mikä siellä oli. Olin sandaaleilla paljain säärin, niin en halunnut mennä perässä. Kovaa haukuntaa, rääkymistä ja heinien kahinaa. Soitin kaverin saappaat jalassa tulemaan paikalle. Hukka välillä nousi kahdelle jalalle katsomaan, olemmeko vielä siinä. Sitten kai sai pontta liian lähelle tulevasta uteliaasta. Ilmeisesti otti hampaisiinsa rääkyjän ja teki tapporavistuksen, lähti tulemaan se jokin hampaissaan tielle. Olin valmiina kameran kanssa, mutta eipä Hukka pysähtymiskäskystäni välittänyt. Ylväästi häntä pystyssä kovaa vauhtia lähti pihaan. Jokin rotan kokoinen suussaan roikkuen. Hukka meni suoraan rantaan ja pudotti tämän keväisen supikoiran pennun veteen. Varmistiko, että varmasti kuolee vai inhoamaansa veteen halusi sen pudottaa. Sitten juoksi hakaan tressikakalle. Hukka on kova jännittämään ja yleensä aina käy kakalla jännittävän tilanteen, esim. vieraan koiran tapaamisen jälkeen. 
Supikoira on lisääntynyt vauhdilla. Nyt ulostetta on ollut jopa ihan ikkunan alla pihallakin. Kettuja liikkuu ja näkee päivälläkin.
Hukka pysyy pihalla. Ajaa "tunkeilijat" pihapiiristä pois ja tulee takaisin pihalle. Usein Hukan ärisevä käyttäytyminen jo riittää karkotukseen.  Kun Hukka lähtee mukaan mustikkametsään tai vattuja poimimaan, makailee lähettyvillä ensin, jonkin ajan päästä tulee edeltä omalle pihalle. Varsinkin, jos on kuuma ilma, ei kauan metsässä hyttysten seurassa viihdy.
Kun Hukka ei tunne liikaa uhkaa eikä ahdistusta kiinniolosta, on aivan säyseä ja kiltti. Väliin tuntuu, kuin ymmärtäisi jo meidän ihmisten keskinäistä puhettakin. Eikä vaikeuksia Hukan käytöksestä muistakaan.

Kotimies laiturilla vastassa.
Elokuun lämpöisistä päivistä on nautittu veneilemällä. Jos on lyhyempi retkeily, Hukka on saanut jäädä pihaan vapaana. Niin hiljaa ei päästä tulemaan, että se ei tunnista tuloamme. Heti kun on näköyhteys, siellä se istuu laiturilla odottamassa.
Kova juoksu- ja painileikki alkaa Hallan kanssa, kuin oltaisi pitkäkin aika oltu erossa.



Kesäistä elokuuta.

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Kesän lämpöisimmät päivät tulivat

Laivakoira Halla, Hukalta lainassa liivit, vöitä piti vähän Hallalle löystyttää.
Hukka jäi mieluummin maihin, vaikka olikin tyyntä ja aurinkoista.
Veneeseen nousu pelottaa ja jos vaikka alkaa tuulla...
Kesäisen aurinkoisia ja lämpöisiä päiviä piti odotella, tulihan niitä. Uimavesi ei ole liiaksi lämmennyt, että aamu-uinnilla aina virkistyy.
Kesän väriä, vihreää ja sinistä.
Kukat vähän myöhässä, samoin perhoset. Perhosbaarin asiakkaat vasta tällä viikolla ovat vilkkaasti asioineet. Ensimmäistä kertaa kirsikoita on paljon, eivätkä linnut syöneet kaikkia. Puusta rakennettu haukka narussa kepin päässä tuulessa heiluen on hyvä marjavahti.
Sitruunaperhonen.
Pelotushaukka.

Kirsikkapuiden satoa.
Vattuja on tosi runsaasti ja ovat hyvä laatuisia. Kuivuus ei ole kiusannut. Puolukkakin jo alkaa punertaa toisin paikoin. Viinimarjasato vähän heikompi, ehkä pölytysaikaan oli liian kylmää.

Puolukka punertaa.


perjantai 7. elokuuta 2015

Hallan varvpaassa haava. Talkootyötä.

Hallan varpaassa hunajasalvaa ja side.
Halla astui johonkin terävään ja varpaan haavan paraneminen kesti viikon verran.
Viikko menikin sitten vähän vain ollessa ja varvasta parannellessa täällä Lapissa. Tarhan ovi usein auki, siellä hyllyllä Halla hyvin viihtyi kuin maisemaa ihaillen.  Sateista ja kylmää on ollut enimmäkseen, Kesän huomaa kauniista vihreästä väristä ja porojen turkin karvanlähdöstä.
Kesän vihreyttä.

Porokin tulossa kylään. 
Komea poikakoira karkasi Hallaa tervehtimään. Nappasin tarhan oven kiinni ja kaverikin antoi ottaa itsensä kiinni odottamaan kotiin hakijaa.
Porokoirat tervehtivät.
Ruohokanukka kukkii.
Kävelylenkeillä Hallan tassu paketissa, päällimmäisenä muovi. Ensin Halla hölmistyneenä istui pihassa katsoen, että ei tällä voi kävellä. Sitten välillä konkkaili kolmella jalalla ja parantumisen edistyessä jo astui kaikilla tassuilla.
Viikko oltiin Hallan kanssa kaksin. Hukka saapui Hallan kaveriksi ja minä sain saattajan kaihileikkaukseeni. Koirille tuli hoitajat yli 800km päästä!

Koirien hoitajat joutuvait sitten kaikenlaiseen puuhasteluun sadekuurojen lomassa.
Minä sitten vain päältä katselin tien penkkojen perkausta, toiset tekivät työn. 
Halla tarkisti työn jälkeä.
Talkootyötä. 
Yllättävän iso työ olikin raivata vähän pitemmältä kuin oman mökin kohdalta tien penkkojen vesoja,  aiemmin olin raivannut puutarhasaksilla. Hillan kypsyminen pari viikkoa myöhässä.
Hukka hillasuolla.
Koirat pääsivät retkeilemään välillä vuorotellen. Retket tältä kesältä vähän maltillisia, ensin Hallan varvas vaivasi, sitten tämä silmien leikkaus ja siitä toipuminen vie oman aikansa, eikä pääse tässä autolla ajamaankaan.
Halla Palkaskeron rinteellä.
Taivaalla lenteli 4 tuulihaukkaa ja piekana.
Netistä luettiin, että tässä lähellä riparin isonen oli tavannut karhun, joka sitten oli pötkinyt pakoon. Siis se karhu, ei poika. Meidän on tyytyminen kohtaamiseen ison eläimen kanssa hirveen, siitäkään ei kuvaa tullut, koirat pistivät sellaisen haukun, että hirvi vähän aikaa katsottuaan meni muutaman metrin edellä ja puikahti takaisin metsän siimekseen. Komea turkkinen kettu, kärppä ja jäniksiä on näköpiiriin osunut. Muuten on sitten enemmän lintupuolella havainnot eläinmaalilmasta.

Pikkuinen pupujussi.

Kapustarinta.