Hyvä on hiihdellä

Huhtikuun toinen puolisko on Raattamassa ollut vuoroin pilvistä, räntäsadetta ja kauniita aurinkoisia päiviä. Pikkupakkasöitä myös, jolloin aamulla on päässyt hankikantohiihdolle. Kovia hankikantoja ei tänä keväänä ole ollut.

Tunturissa

Yhtenä aurinkoisena päivänä hiihdettiin tunturissa. Maisema ei juuri valkoisemmaksi voi tulla. 

Tällä reitillä ei tavattu yhtään vastaantulijaa. Mutta ei myöskään kiirunoita, joita olisimme halunneet kuvata. Jälkiä kylläkin. Sekä kiirunan, että suksien.

Kohti Pallasta

Sunnuntaina 22.4. jäätiin Hallan kanssa kahden mökille.

Nyt ollaan kaksistaan.

Halla ei vieläkään tykkää autokyydistä, eikä mene mielellään autoon. Halla oli vyössäni kiinni, kun laitoin Hukan turvavöihin, kaverin laittaessa suksiboksiin vielä kotiin viemisiksi poronlihaa (myös koirille), Halla ennätti pari ketaa ängetä autoon Hukan viereen, vielä ennätti hypätä takaluukkuunkin sen ollessa auki. Kova hätä oli päästä Hukan mukaan. Hukallekin jo vähän tuli hätä, kun Hallaa kiellettiin autoon menemisestä ja alkoi ihan vapista.

Kohta Hallan kanssa tehtiin kävelylenkki ja perään hiihtolenkki, että siinä taisi Hukka vähäksi aikaa mielestä jäädä.

Halla jäi ilman kaveria.

Ladun varrella oli paljon mielenkiintoisia hajuja, jäniksen papanoita napsia, metsokin kohta mökiltä lähdettäessä ladun vierellä. Jota en olisi kyllä ilman Hallaa havainnut.

22.4.

Kun Hukka ei ole mukana, Halla ei juurikaan hauku. Jopa useampi koppelokin Hallan ilmaisemana saatu hiihtoreissuilla nähdä. Aamun ja illan kävelylenkeillä lähes joka kerta nähdään riekkoja. 

22.4. ladun lähellä tepasteli 5 joutsenta pienen sulan vierellä.

Kun oli ensimmäinen päivä kahden vietetty, otin Hallan sisälle siinä kuuden paikkeilla. Riisuin saappaani vessaan, niin Halla pujahti sinne, eikä tullut sieltä pois koko iltana. Pidin oven auki ja lueskelin niin, että näkisi minut. Sitten menin jo yläkertaan nukkumaan. Halla vain pysyi vessassa ja kävi sinne lattialle nukkumaan. Hukalla ja Hallalla on täällä peti, jossa ovat nukkuneet vierekkäin ja tykänneet kovasti niin. Aamuisin Halla on yleensä noussut leluillaan leikkimään odotellessaan toisten nousemista ylös.

Nyt Halla vain pysyi vessassa, vaikka laitoin siellä olevan pyykkikoneen aamulla pyörimään. Söin aamiaista, Hallan ruoka odotti kupissa. Kun ruokaa on kuppeihin laitettu, Halla heti on kieppunut ympärillä ja odottanut, että vähän tippuisi lattialle jo laittaessa. Siitä on tullut tapa, että on saanut napsia jo ruoan sekaan laittamiani nappuloita kuiviltaan, jotka "vahingossa" putoavat lattialle.

Nyt ei Halla tullut nappuloita hamuamaan.

Tulihan se lopulta syömään ja päästiin päivää jatkamaan ja hiihtämään.

Mutta illalla taas meni vessaan nukkumaan. Houkuttelin sitä kovasti ensin petilleen ja sainkin sen sinne, mutta ei kun muutaman sekunnin siellä oli ja lähti pois.

Kolmantena yönä Halla nukkui jo osan petillä Hukan tyynyllä ja osan vessassa.

Nyt on nukkunut jo petillä.

24.4. pilvinen päivä. Raattamasa vielä näin hienot ladut.

Lapioin ulkopöydän näkyviin, Halla ihmettelee, voisiko tässä jo vappuna simat ja munkit nauttia.                                    

Vähänkin kun on kestävä hanki, koira nauttii hangella kieriskelystä. Niin näyttää tekevän muidenkin koirat, ei vain meidän. 

Tässä Halla lempihommassaan, eli kieriskelyssä lumella

Aurinkoisen päivän 26.4. retkellä

Vappua odotellaan mielenkiinnolla. Lunta varmaan riittää. Juuri radiossa sanottiin, että 60 vuoteen ei ole tähän aikaan ollut näin paksuja hankia kuin nyt.

Aurinkoinen pääsiäinen

Pääsiäisen aikaan oli paljon aurinkoisia päiviä.

 Nuorin lomalainenkin jaksoi hiihtää lähilaavulle.

Heti pääsiäisen jälkeen oli jokunen pilvinen ja sateinen päivä, tuli lunta, räntää, vettä.

Pääsiäisvieraiden kotiin matkustaminen huonossa kelissä oli kyllä raskas.

Meille tänne jääville aurinko pian taas paistoi ja hankikin alkoi kantaa.

Päästiin hiihtoretkille reittien ulkopuolelle.

Kun toinen koira vähän haisetelee ja alkaa kaivamaan, toinen tulee heti myös mukaan tutkimaan.

Luuhka

Ennätin mukaan vielä kevään tunneille Revontuli-Opiston Raattaman pisteeseen Lapin käsitöihin. Tein luuhkan ja sain sen valmiiksi, kun tukka putkella ahkeroin. Mutta niinpä siellä muutkin keskittyneenä töitään tekivät, kylläkin rentouttavasti rupattellen samalla. Hädin tuskin kahvit ja teet välillä siemaistiin.
Joskus kuului voimakkaitakin tunteen purkauksia, jos ilmestyi työhön ihmeellinen syttymytty, koneesta katkesi neula, oli ommeltu pitkä tovi ilman aluslankaa... äänen sointi riippui vähän siitä, oliko sattunut kaverille vai itselle.
Tunnit olivat iloista työn touhua. Tuli hyvää mieltä mukavasta porukasta ja syntyneistä käden jäljistä taitavan opastuksen johdolla.


Aamulla ennen hiihtoon lähtöä luuhkan koekäyttöä ja kuvausta.
Hiihtokelit ovat parhaimmillaan, hyvää hankikantoa odotellaan. Ja pääsiäisen vieraita. Valoisuutta riittää pitkälle iltaan. Aamun pakkasten jälkeen päivällä aurinko kovasti jo lämmittää. Keli vaihtuu hetkessä saman hiihtoretken aikanakin sakeasta lumisateesta lämpöiseen auringon paisteeseen.

Hetassa Marianpäivillä porokisoja seuratessa pääsi ihailemaan kauniita saamenpukuja: