torstai 22. lokakuuta 2015

Lokakuun erilaisia päiviä Raattamassa

7.10.2015
 Lokakuun alkupuolella oli pikkupakkasia ja lunta. Lumi pysyi toista viikkoa. Tuntureilla on läikkiä vieläkin.
10.10.2015
11.10.2015
Kirkkaalla ilmalla näkyy kauas. Sellaisen päivän osuessa tulee ihan pakottava tarve laittaa eväät  reppuun ja lähteä patikoimaan Hallan kanssa.
15.10.2015 
Mutta ei sumuinen tai tihkuinen sääkään mikään este ole. Tuulisena ja sumuisena päivänä käveltiin Nammalaan. Vettäkin välillä satoi, se ei meitä haitannut. Mutta eipä monia muitakaan. Yllättävän paljon oli polulla vastaan tulijoita. Aika monella oli koira mukana vaeltamassa. Nammalassa 3 lapsinen perhe pelaili korttia ruoan lämmetessä, olivat yöpynyt ja siitä jatkoivat Pallakselle, nuorin vaeltaja 5 vuotta. Oli jo viime talvena hiihtänyt Hetta-Pallas välin!
16.10.2015. Sumuinen sää hetkeksi hälveni.
Oikein tuulisella säällä tai pilvien maata hipoessa vaellusvietin iskiessä voi kävellä alamaissa. Yllättäen saattaa pilvet hälvetä ja tunturit tulla näkösälle. Itsekin aikasemmin ajattelin, että loka- ja marraskuu ovat ikäviä kuukausia eivätkä ainakaan Lapissa sovi retkeilyyn. Nyt olen ihan eri mieltä. Paljon mieluummin olen täällä pohjoisessa kuin matkustaisin jonnekin lämpöisiin etelän maihin. En muutenkaan pidä helteistä ja talvi on minun mieli vuodenaikani.
Pilvisenä harmaana päivänä voi hyvällä mielin käpertyä sohvaan shaalin alle kirjan kanssa.
Kuten viime sunnuntaina. Ihmeelliseltä tuntui, kun koko päivä oli harmaa, sumuinen, niin illan hämärtyessä tunturien takaa alkoi loistaa ensin kultaista valoa, sitten tulipunaista, joka levisi ja näytti kuin taivas olisi tulessa!
Revontulet ovat monina öinä loimunneet, niitä en ole opetellut kuvaamaan. Ja pitää tunnustaa, että en usein edes niitä ihaile, kun jos ovat myöhään, olen jo unessa enkä jaksa nousta katsomaan.
18.10.2015 Taivaan Tulet

Luonnossa on kauneutta ja nauttimista pienissä yksityiskohdissa siinä missä tunturien päälle kapuamisessa tai niitä kaukaa katsoessakin. Kuten ensimmäisen kuvan puussa roikkuvassa naavassa tai lintujen tarkkailussa.
Lapintiainen pihakoivussa.
Riekkoja aamun hämärässä lenkin varrella.

lauantai 3. lokakuuta 2015

Ensilumi satoi maahan

Pyhäkuru
Aamulenkillä taivaanranta oli ensin punainen, auringon noustessa kullankeltainen. Kävin hakemassa kameran, sitten olivat jo tunturit vaaleanpunahohtoiset! Ihan hetken päästä tunturin päälle laskeutui kuin pumpulipeite. Maisema muuttuu aivan silmissä.

3.10.Saivokero

Ensilumi satoi maahan 2.10.2015
Kun vielä kaksi ja puoli viikkoa sitten Perttulissa oli aivan ihana kesäinen uimapäivä! Perhoset lenteli.
Myös täällä pohjoisessa syyskuun alku on ollut kaunis ja lämmin, ruska tulee omalla ajallaan. Syyskuun puolenvälin jälkeen tänne tullessa maaruska oli oikein kaunis, puista jo enimmäkseen lehdet lähteneet. Loppu syyskuu kovin sateista ja sumuista, tunturit piilossa. Näkymää pihalta avarrettiin ja eteen aukesi "oma" tunturini, Jäkäläkero. Se näkyy kauniisti pihalle, terassille ja ikkunasta.
Jäkäläkero sateisen harmaassa säässä kotipihalta katsottuna.
Ison kaadetun kuusen alosa keskeltä lahoa, josta rakentui helmipöllölle asumus. Nyt sitten jännitetään, tuleeko ja koska siihen asukas.
Hukan ja Hallan kanssa Jäkäläkerolla.

Jokainen kirkkaampi puolipäivänenkin sateisen sään välissä käytettiin eväsretkeilyyn ruska maisemissa.


Särkitunturi
Särkitunturin kunnostettua polkua on helppo kulkea.