Keltainen toukokuu

Kesä tuli taas tänne Keski-Suomeen muutamassa päivässä. Vihreä ja keltainen on tämän hetken päävärit, lisänä lemmikin sininen.
Omena- ja kirsikkapuiden aluset on kauniina sinisinä mattoina. Kirsikka ja tuomi  kukkii, omenankukat juuri tulollaan. Lapsena tykkäsin kovasti rentukan kukista. Vieläkin pidän niitä alkukesän kauniinpiin kukkiin kuuluvina.
Vedet on korkealla, kiinteä laiturin osa on vieläkin aika syvällä veden alla. Vesi on lämmennyt niin, että uimassa voi käydä muutenkin kuin saunasta ja aamu-uinnilla.
Halla kyllä jo vappuna kotiin tulopäivänä kahlaili innolla vedessä.

Ompelin kesämekon (malli Suuri Käsityö lehti 2000/5).

Halla ja Hukka rauhallisena rinnakkain.

Hallan toinen juoksu on onneksi takanapäin. Se vähän aikaisti kotiin lähtöä Lapista. Vaikka olihan sitä säpinää täälläkin, vaikka ei vierailevia sulhoja pyörinytkään. Onneksi ei ollut metsästysaika, eikä vielä mökkiläiset olleet mökeillään. Joten lähellä ei muita koiria liikuskellut.

Hukalta ei ole leikkaus vienyt haluja eikä kykyjä. Astui useammankin kerran Hallan jääden nalkkiin. Hallaa piti siinä sitten rauhoitella, että malttoi olla paikallaan, kunnes Hukka oli valmis irrottautumaan.
Kyselin jo apuja kasvattajalta, kun en mistään kirjoista ja netistä tietoa tarpeeksi löytänyt, että saako koirien antaa temmeltää keskenään mielin määrin.

Keskenään en uskaltanut kuitenkaan koiria jättää samaan paikkaan, vaan toinen oli sisällä ja toinen ulkona, jos piti jättää kotiin. Hallan piti olla paljon tarhassa ja pihassakin kiinni, ettei lähtisi omille teilleen. Muutenkin on herkästi koko ajan suurentamassa reviiriään.
Hukka ei enää halua Hallaa paimentaa, eikä viitsi paljon ilmoitella rajojen rikkomisista. Kun kysyn missä Halla on, katseella kyllä näyttää suunnan.

Vappu

Vappuaaton aamuna pilvisyys peitti tuntureita

Vappuaattona reipas kävelylenkki Hallan kanssa ennen hiihtämään lähtöä. Tie on sula, virtapaikat myös, tuntureilla jo tummia läikkiä. Halla ei osaa oikein käydä hiihtoretkellä tarpeillaan. Hukka osaa hyvin ilmaista, että nyt haluaa vähän poiketa sivummalle. Halla oppii kyllä vielä. Nyt pidän kameraa Hallan kanssa kulkiessa usein mukana, koska ilmaisee hyvin lintuja ja muuta mielenkiintoista niin, että ei haukkumalla niitä heti karkoita. Kun ei ole Hukka Hallan parina, pikku hiljaa Halla äkkää asioita, kuten mistä pitää kääntyä tietyllä reitillä tai katseella kysyä mihinpäin mennään. Kun sen homman Hukka aina hoiteli ja Halla vain kulki mukana.

Hiihtämään lähdössä

Hiihtokeli oli mainio ja sukset luisti hyvin, lykkimällä mentiin mukavasti, paitsi Halla tietysti juosta liplutteli, välillä pomppien sinne tänne käpyjä ja muuta mielenkiintoista leluksi napaten.

Tullessa kyllä 24 km lenkillä luisto jo vähän hukkui kelin lämmetessä. 

Vappuaattonakin oli monenlaista ilmaa: Aurinkoista, pilvistä, taas aurinkoista, pientä vesisadetta, kirkastuvaa ja iltaa kohti mentäessä oikein kaunista aurinkoista ja yöllä pakkasen puolella.

Halla kokeili ulkokalusteita, että kylläpä tässä jo vappumenyyn voisi nauttia.

Kattausta ei siihen tehty, Halla jäi kotiin kiltisti nukkumaan, minä pääsin pitkän kaavan kattaukseen ystävien luo. Ilta sitten jatkui ketun roolissa hauskaa pitäen. Joukossa oli pupulainen Väiski Vemmelsaari, Musta Kissa, Merirosvo. Illan kulessa bongattiin aito metsurikin poromiesten ja muiden Raattaman vapun viettäjien joukosta.

Kettuna

Halla juhlisti vappua aloittamalla elämänsä toisen juoksun. Se vähän sekoitti jatkopäivien suunnitelmia.