Pallasjärven ympäri hiihto ja pihan linnuista

21.4.2016 Pallastunturit Punaisenhiekan suunnalta.

Monena vuona haaveilin kiertää hiihtäen Pallasjärvi ympäri. Nyt eilen oli siihen paras keli mitä toivoa saattaa. Vähän vain pilviä taivaalla ja aurinkoista, tuulta ei juuri yhtään. Aamulla pakkasta kuusi astetta.
Niinpä laiteltiin eväitä reppuihin ja koirat liinoihin vyölle ja järveä kiertämään.

Hiihtäen tuntui välimatkat lyhyemmiltä kuin veneellä uisteluvauhdilla kesällä. Näihin maisemiin ei kyllästy koskaan. Yöpakkasia taitaa olla edelleen luvassa, että vappuna ja toukokuussakikin hiihtoretkille pääsee.

Helmipöllö on jo istunut pöntössään silmät sikkarassa, pää näkyi aukosta. Kävikö siellä päivällä nukkumassa, vai joko alkaa valmistella pesintää?
Taviokuurna naaras lensi vauhdilla ikkunaan. Luultiin, että taisi vetää viimeiset henkäykset, kellahtaneena makasi terassin lattialle ja kakka lensi peräpäästä. Kävin kakan pyyhkimässä, että eivät koirat vain sitä nuole. Lintu siitä säikäti ja kierähti jaloilleen. Käteen ottaessa, että siirretään pois, pyrähti lähi puuhun voipuneena, siitä näytti piristyvän. Nokka vaurioutui. Hengissä on ollut jo toista viikkoa, mutta entisensä ei ole. Höyhenet pörröllään, että taitaa olla viluinen, jos ei saa tarpeeksi ravintoa. Jotenkin saa syötyä päätä kallistaen. On aina vähän syrjässä ja liikkuu hiljalleen hypähdellen ja kökkäilee maassa paljon paikallaan.

Ryttynokka taviokuurna

Taviokuurna naaraita on pihassa ollut yhtäaikaa yli kymmenenkin, uroksia on häipynyt johonkin, että niitä on vain muuta käynyt nyt ruokintapaikalla. Yksi uros, jolla myös höyhenet pörhöllään ja näyttää kuin nokassa silläkin jotain vikaa.

Vertailuna Ryttynokalle terve ja pirteä taviokuurna naaras.

Hidasliikkeinen taviokuurna uros

Linnut eivät välitä koirista mitään vaikka ihan vieressä ovat. Koiratkaan eivät pihan lintuja hätyytä, katselevat vain. Kunhan ei korppi ilmesty lähettyville, se kyllä saa ajovietin heti heräämään.

23.4.aamulla pihan pälvellä taviokuurna. Laskee ihan kosketusetäisyydelle, vähän on outo lintu.

Helmipöllön puputusta ja muita lintuja

Helmipöllön puputusta kuului peräkkäin monena iltana ja yönä, nyt on ollut hiljaista, tai sitten olen nukkuntu sikeämmin. Toivottavasti se on puolison löytänyt ja uusi koti saa hyväksynnän. Myyriä kyllä ruoaksi niille tuntuisi riittävän.

Taviokuurnia

Pihan ruokintapaikalla on paljon värikästä ruokailijaa. Enimmillään taviokuurnia ainakin 14 yhtäaikaa. Tiaisia ei ole kovin paljon, selvästi vähentynyt. Ehkä kovat pakkaset ovat niitä verottaneet. Pari punatulkkupariskuntaa usein käy syömässä.
Hallalta alkaa talviturkki vaihtua, olen sitä harjannut ja laittanut tukkoja kuusen oksille.
Pian ne tulivat käyttöön, viherpeipot keräsivät niitä nokan täydeltä pesäaineeksi. Jos olen laittanut ison tukon, siihen ei ole koskettu, mutta kun oksille laittaa karvoja ripotellen, ne kelpaapat pesän pehmikkeeksi.

Taviokuurna uros

Punatulkku

Latukone 

Kun kevät etenee, hiihtämään yritän lähteä aamusella ennen kelin pehmenemistä. Vaikka kovasti on vaihdelleet kelit, muutamia 14-15 asteen pakkasaamuja ja oikein lentokelejä. Sitten  yölläkin lämpöasteita, räntäsadetta ja vähän työläämpää hiihtokeliä.

Muutakin puuhastelua riittää kuin hiihtämistä.
Kirjoja useampia odottanut lukemista, mutta aina tahtoo ilta ja nukkumaan meno tupsahtaa ja kirjat odottavat.
Käsityöt edistyvät hitaasti, mutta varmasti.
Säärystimet valmistuivat nopeasti.

Säärystimet umpihankihiihtoon

Sain hankittua vasan nahan. Toivottavasti osaan sen käsitellä oikein loppuun saakka näillä köpöillä käsilläni, että siitä tulee kelvollinen ommeltavaksi talvilakkiin. Koskaan en ole sellaista tehnyt, että onnistumisprosentti voi olla mitä vain. Jo kaikki työvaiheiden sanatkin uusia ja vaikeita muistaa, näskääminen, parkitseminen ja mitä niitä nyt olikaan.