Sateista aina siellä missä me

Kotinurkilla pohjoisessa tihkusateisena aamuna

Kesä tuntui menevän ohi hujauksessa ja aina tuli vettä, tuli pakkomielle, että pitää nyt lähteä pohjoiseen ennenkuin kesä on mennyt. Niinhän siinä kävi, että kun tänne koirien kanssa tulin, heti sinne kotipuoleen tuli helteet! Ja täällä sateista ja viileää. Mutta kesä kumminkin.
Ötökkää on enemmän kuin tarpeeksi, en muista aikohin niitä näin paljon olleen.
Hukkaa ne enemmänkin kiusaavat, haluaa enemmän olla sisällä. Ruokaöljyllä sitten aloin sivellä mahan aluset ja peräpäihin vähän sumutin offia. Siitä ei kyllä Hukka yhtään tykännyt. Naapuri oli omille koirilleen sumuttanut, niin minäkin sitten uskalsin, kun arveli, että ei se niin kovaa myrkkyä ole, ja varmaan pahan makuista, etteivät nuole toisiaan. Terassilla eka kertaa olen polttanut karkotekiehkuraa koirille, vaikka en kyllä ole huomannut sen auttavan. Ja Vilpertti Vikkelä sen asetelman usein kaataa.
Mustikoita kerättiin ennen tänne tuloa jonkin verran, täällä ei mustikkaa nyt näy. Halla oli innokas mustikan kerääjä, veti suuhunsa kuin imuri. Hilla taitaa olla aika hakusessa nyt.

Hallan matkapahoinvointi se vain on vaikea voitettava. Nyt sai uutta "kohtuullisen kallista" lääkettä,
tulomatka tänne meni kyllä oksentamatta, mutta ihan koko matka suupielistä vaahto roikkui. Paraiten automatka on sujunut, jos on joku lapsista vieressä.
Eilen käytiin Muoniossa ja annoin hyvissä ajoin lyhyemmälle matkalle postafen tapletin ja kävin sumuttamassa autoon adaptilia. Hukka pyöri onnesta väkkäränä, kun näki mun kädessäni autovaljaat, KIVA kiva, nyt lähdetään jonnekin. Hallalla niiden näkeminen jo sai leuat väpättämään ja suupielet vaahtoamaan.

Tänne tulomatka oli ajallisesti aika pitkä, kun peräkärry hidasti ajonopeutta ja koirienkin takia pidin silloin tällöin jalottelutaukoja. Minähän en osaa yhtään perettää peräkärryä, piti kyllä aina muistaa sen olemassa ja pysähdykset valita sen mukaan. Kolari-Muonio välillä on aina paljon poroja, kuten nytkin, satastahan siinä ei pysty koskaan ajamaan. Yksittäiset porot vielä tähän aikaan laikkukarvaisia ja ihan tien värisiä. Välillä kun pikkutokka siinä itsepintaisesti jököttää keskellä tietä, niin eipä mun tarvinnut kuin avata ikkunaa, niin Hukka kyllä piti huolen, että tuli meille tilaa. Hallakin vähän uskaltautui nousemaan istumaan ja haukkumaan. Luulen, että Hallaa helpottaisi autossa, kun nousisi istumaan ja katselemaan ulos, mutta ei millään suostu. Heti kyyrynä menee penkille ja roikottaa päätään lattialle. Jonka olen hyvin suojannut, että oksennus on helppo siivota pois. Veneessä Halla ei ollenkaan voi huonosti, keikkuu ympäri venettä, kurkottaa juomaankin.
Ongelma varmaan syntyi, kun parhaaseen pennun totutus aikaan olin täällä pitempään ilman autoa.
Kaikki siedätyshoidot, autossa syöttämiset, luiden anto ym. temput eivät ole auttaneet. Olin ostamassa kangashäkkiä autoilua varten, johon ensin muualla totuttelisi, mutta se vie niin paljon tilaa, että ei mahdu minun autooni niin, että myös mahtuu Hukka ja joskus vielä lapsia pitäisi mahtua kyytiin.
Netin koirakeskusteluista useat ovat kyllä ongelmasta päässeet lääkityksen avulla. Lääkkeen voisi jättää pois, kun koira huomaa, että ei tulekaan huono olo.
Ostin uuden koirakirjan, siinä oli koiran autopelko saatu poistettua. Yhdessä päivässä! Minä en usko, että sillä koiralla mitään autopelkoa oli ollutkaan. Tai sitten minä olen tosi urpo koiran omistaja.

Kuvauksissa

Unitokkurainen Halla

Hallan köpöttävä kävelytyyli on alkanut vähän vaivata, niinpä käytin Hallan lonkka- ja kyynäräkuvissa.  Onhan se muutenkin hyvä käyttää, Hukkaa ei ole tullut käytettyä kuvissa.
Niinpä sitten viime viikolla yhtenä aamuna, kun olimme ajan varanneet, annoin autopahoinvointilääkkeen, mutta muuten ei ruokaa saanut. Hukka oli innokas lähtemään autoon, mutta se ei nyt päässyt mukaan, vaan vastentahtoinen Halla.
Oksennushan sitä taas tuli juuri kun oltiin kurvaamassa klinikan pihaan, vihreät mahanesteet Halla pulautti onneksi lattialle levitetyille sanomalehdille.
No, lyhyt askellus ei sitten ole ainakaan luustosta johtuvaa, odotellaan ihan hyvää kirjainta kuvista, silmämääräisesti katsoen kaikki näytti aivan loistavalta.
Lääkäri arveli, että kävelytyyli saattaa olla vain tullut tavaksi.
Halla sai vielä vaikeaan autopahoinvointiinsa reseptilääkkeen, jota pitkillä matkoilla kokeillaan.

Hallalle ei laitettu heräämispiikkiä, kun en halunnut mitään ylimääräisiä piikkejä ja tököttejä Hallaan laitettavan.
Sitten istuskeltiinkin koko loppupäivä vuoroon Hallan vierellä, kun herääminen oli tosi hidasta.
Hukka oli kummissaan Hallan veltosta muodosta, hyvä että uskalsi tulla nuuskaisemaan nenästä.
Sitten meni kauemmaksi tarkkailemaan, ilostui kovasti, kun Halla otti hoipertelevia askelia. Eihän Halla vielä jaksanut, vaan kävi nurmikolle uudestaan pitkälleen, niin siihen Hukka tuli viereen tarkkailemaan.

Hukka tarkkailee Hallaa

Seuraavana päivänä Halla oli jo oma itsensä.
Koirat tykkäävät kovasti lähteä mukaan uistelemaan. Varsinkin Halla. Hukka saattaa jäädä pihalle jos minäkin jään, mutta ei Halla. Sen pitää aina päästä mukaan. Veneestä on mukava tarkkailla lintuja.

Innokkaat kalakaverit

Sinisorsanaaras poikastensa kanssa

 Halla muutenkin haluaa aina kaikessa olla mukana. Nukuin yhden yön Hukan kanssa leikkimökissä, kun sisällä oli maalinkäryä maalatuista uuneista. Halla oli pitkään ollut sisällä oven edessä pyytämässä ulos. Seuraavana iltana Halla oli terävänä, että varmasti ennättää mukaan, jos taas menemme mökkiin nukkumaan. Avattuani oven, iloisena heti juoksi leikkimökin ovelle ja kävi nukkumaan sinne.

En ensin ollut ottanut Hallaa mukaan, kun aikaisemmin kerran siellä nukuttiin kolmisin, Halla ei oikein millään ensin osannut käydä nukkumaan ja nousi usein ylös.
Nyt nukkui makeasti kuin tukki koko yön.

Harjoituskäynti koiranäyttelyssä

Eilen käytiin koiranäyttelyssä, Halla oli vain "turistikoirana", kun myöhästyin ilmoittautumisesta. Pentuluokassa syksyllä Hallan liikkuminen arvosteltiin töpöttelyksi.
Ehkä se on sitä vieläkin, ainakin kun vertaan Hukan hyvän näköiseen liikkumiseen.
Halla käyttäytyi kyllä oikein hyvin ja rauhallisesti, ensi jännityksen jälkeen. Suu oli alussa vaahdossa, mutta lopulta osasi rentoutua ja hyvin makaili ja seurasi toisten koirien kehässä ravaamista.

Vaahto suust ei valu niinkään kavereiden jäätelön syönnistä, vaan automatkasta ja vielä  uuden tilanteen jännityksestä.

Nyt ei enää pelota, mukavahan tässä on seurata toisia kehässä.

Jos sopivasti sattuu näyttelypaikka, että ei ole pitkää automatkaa, kyllä kerran sitä kokeillaan.
Hallalla on nyt autopahoinvointiin lääkitys, että se vähän helpottaa, mutta ei kyllä näyttelyn takia pitkää automatkaa tehdä, sen verran vaikeaa se vielä on. Kovasti pitäisi kyllä harjoitella sitä kehässä ravaamistakin ensin.
Halla on oppinut hyvin tottelemaan pienimmänkin lapsen käskyjä. Todella hyvin nelivuotias osaa käsitellä ja ihan hoitaakin koiraa, kun on siitä innostunut. Ruoan antaminen, harjaaminen ja valvotusti hihnassa menokin sujuu erinomaisesti. Puhumattakaan maahan menosta ja luoksetulosta, kun tietää, että pienestä kädestä herkästi tulee namipalkkio.

Heinäkuu alkoi mukavasti kunnon kesäsäällä. Kun viileää oli tässä jo ihan riittämiin ollut.

Juhannus oli meillä herttainen, kirkas kaunis...

Juhannus vietettiin perinteiseen tapaan, koivut haettiin portaan pieliin, saunottiin, letut paistettiin ja kokko poltettiin. Yhdelle meidän vieraista juhannuskokko oli ihan uusi kokemus.
Kokko poltettiin jo hyvissä ajoin, että pikkulapsetkin olivat vielä hereillä. Kokon polttaminen keskiyöltä oli näköjään muiltakin siirtynyt aikaisempaan, kun veneellä olijat näkivät muidenkin kokkojen samaan aikaan palavan. Juhannus oli mukava ja rauhallin, ilmakin ihan hyvä. Sunnuntaina ne sateet sitten taas tulivat.


Nyt loppui palvelu aikaisemmasta kotisivustostani. Hukan blogi meni taivaan tuuliin,  en edes yrittänyt kopioida ja siirtää tänne vanhoja juttuja, kuten vanhat käsityökuvani ja vuodenkierto-valokuvat mökiltä Lapista. Nyt kun vielä osaisin laittaa ne sivut tämän blogisivujen alkuun. Neuvot olisivat tarpeen.