2 vuotias Halla

2 vuotias lapinporokoira Halla

Halla vietti synttäreitään iloisena ja reippaana. Tarkkana yritti olla, että lahjaleluihin ei vain Hukka saisi koskea. Piti olla nopea pitääkseen saamansa lelut itsellä, kunnioitus on sen verran vanhempaan koiraan, että Hukalta ei voi ottaa luvatta takaisin. Hukka on jo niin aikuista koiraa, että ei sisällä varsinkaan pitkään viitsi leikkiä. Koirien pehmopallo ei tosin kestänyt edes juhlapäivää. Pitää vähän korjata ja sujauttaa pallo tiukkaan sukkaan, niin se on vielä kelpoinen lelu.

Tähän mennessä Hallan juoksut ovat olleet 5 kk välein. Nyt jo jonkin aikaa Halla oli kovasti keikistellyt  Hukalle ja hyppinyt selkään. Niinpä se ruljanssiaika taas alkoikin. Hallan valkoinen tyynyliina oli synttäripäivän jälkeen saanut punaisia koristeita. Edellisestä juoksusta ei kunnolla 4 kuukautta.

Jonkin ajan päästä Hukan kiinnostuskin kiihtyy. Ja yhteislenkit on tosi hankalia. En tiedä mistä juoksun alku pitää merkata, mutta itse olen laittanut ylös punaisen vuodon tulon, koska se on helposti havaittavissa. Hallalla sitä on kestänyt 3 viikkoa. Olisi mielenkiintoista tietää, miten muiden leikatut urokset käyttäytyvät. Ovatko nartuista kiinnostuneita ja astuvatko, jos on mahdollisuus. Hukka on astunut Hallan joka juoksulla. Pakko välillä rajoittaa yhdessä oloa enkä uskalla kiivaimpana viikkona jättää keskenään, koska kiinnijäädessä Hallaa on rauhoiteltava, että ei ala pyristelemään ja kiskomaan irti itseään, ennen kuin Hukka on valmis irtoamaan.

Kiinnostaisi myös, miten heillä, joilla on vain tyttökoiria, juoksut sujuu. Tietääkseni joillain nartuilla tuskin huomataan kiimaa, niin miten osaa pitää koiran kiinni ja vartioida, että ei vain tule vahinkoja. Siis kaupungissahan se ei varmaan ole ongelma, kun ei irrallaan koirat juokse. Mutta maalla metsän keskellä asuessa aina on mahdollista, että vieras metsästyskoira piipahtaa pihalla, kun on metsästysaika.

Että ei se juoksuaika huomaamatta mene, vaikka ei nyt Lapissa ollakaan. Siellä totesin, että kuuden kilometrin päästäkin innokkaimmat sulhasehdokkaat karkasivat Hallaa vokottelemaan.

Enemmän täällä kyllä pyörii ajokoiria, jotka ovat tyttöjä. Mutta aika isoja alueita taitaa metsästyskoirat juosta.

Lapissa tuli hiihdeltyä 500km 3.n kuukauden aikana, mitä siellä nyt olimme. Täälläkin olemme jatkaneet hiihtämistä. Pihapiirissä on 2km lenkki tehty, postilaatikkoreissulla suksilla tulee 3km. Jäällä on voinut muutenkin hiihdellä, turvallisesti rantoja pitkin. Vaikka pari kertaa erehdyin kyllä vaarallisille ylityksille pakkaskelillä, kun arviointi petti ja lumi peitti heikot kohdat. Onnella mentiin, mutta enää ei lähdetä ylittelemään. Jälkikäteen katsottuna tosi vaarallisista paikoista mentiin, olisin vetänyt koiratkin mukanani jäihin pudotessani. 

Turvallisesti lähellä rantaa

Kun molemmat koirat ovat rinnakkain valjaissa, pitää jo katsella helppoja reittejä. Jos näköpiiriin sattuu korppi, toinen koira tai muuta mielenkiintoista, vauhtia tulee, että mutkissa on vaikeuksia saada sukset kääntymään. Hukalta häviää tyystin korvat hetkeksi, varsinkin korpin tullessa lähietäisyydelle.

Lapissa loka-marraskuulla latuja odotellessa hiihtäminen oli raskasta, kun armeijan metsäsukset oli kotona, eikä moottorikelkan jälkiä ollut kovin paljon. Lumikengillä liikkuminen ei ole oikein mieleen, se vasta raskasta on pitemmän päälle, kun ei yhtään alamäessäkään pääse helpommalla. Aloin haaveilla suksien ja lumikenkien välimuodosta. Vinkin saatuani ihastuin Altai Skis HOK nimisiin vempaimiin. Jotka ovat vähän kuin siltä väliltä, enemmän sukset kuin lumikengät. Niitä sitten tutkin netistä ja metsästin, mistä sellaiset saisin. Monen mutkan kautta löytyi tieto, että Äkäslompolon Sport Shoppiin on niitä tilattu. Ei kun niitä sitten kyselemään ja odottamaan. Niiden saanti lopulta kesti, että ladutkin meille oli jo tulleet, mutta ostinhan minä ne kuitenkin ja kokeilematta! Itselleni 65-lahjaksi, puolustelin.

Ne ovatkin olleet täällä Perttulissa tosi näppärät liikuskella metsässä koirien kanssa, lintuja tarkkailemassa tai vain muuten umpisessa retkeillä.

Metsäretkellä Altai Skis HOKeilla

Täällä 20 minuutin matkan päässä on ulkoilualue, jossa hyvät hiihtoladut ja kerran viikossa valjakkohiihdolle oma aika. Siellä kävin Hallan kanssa hiihtämässä, että saisi oppia koirien kohtaamisia laduilla enemmän. Hienosti siellä vedettiin 2 kertaa 9km lenkki. Sattuikin oikein "koiranilma", joten Hukka oli varmaan tyytyväinen, kun ei tarvinnut siihen ilmaan ulos mennnä. 

Eipä Halla tuntunut siellä sen kummemmin haukkuvan kuin jotkut toiset koiratkaan. Kovasti kyllä haukkui ohittavaa koiraa ja vauhti kiihtyi koiran perään, sitten kai tuumasi, että antaa sen mennä menojaan. Me mennään vähän verkkaammin, mutta pitempi matka.

Muutakin on tehty kuin hiihdetty. Poropaidasta jäi paljon ylimääräistä lankaa ja kudoin pipan.

Kintaita nyt työn alla. Kovasti olen mallia keksinyt ja etsiskellyt ohuelle villapaidalle päästäkseni kutomaan.

Musta finni nenässä on Halla.