Kesäkuun päiviä Raattamassa

Halla Pallaksen poroaidalla 10.6.2016

Talvella jo suunnittelin kesäkuun alkuun Hallan kanssa kahden muutaman päivän vaellusta. Jos sattuisi liian kuumia päiviä, voisi kulkea valoisan yön ja nukkua päivisin. Niin ajattelin.
Kun tulikin juuri näille päiville myrskyä ja räntäsadetta, ei teltan pystytys oikein inspiroinut. Tuuli aika lailla tuiversi, pihaltanikin yksi jo aika kuivunut kuusi kaatui.  
Sujuvasti suunnitelmat muutettiin päiväretkiin. Kesävaatteet sai unohtaa. Villa-aluskerrasto, koreteks takki, kintaat, korvia suojaava lakki ja sitten vain evästä reppuun. Varakintaat kyllä olisivat olleet tarpeen tai rukkaset.
Ihan tuntuu kuin kesä- ja lokakuu sekoittuneet. Kesäkuun vihreys ja lokakuun tuuli ja räntäsade. Vaikka eihän tämä lumen tulo kesäkuussa kovin epätavallista ole.
Torstaina 9.6. en sitten rinkkaa selkään laittanut, vaan päivärepun ja osin kovin vetistä polkua käveltiin Sarvijärvelle evästelemään.

9.6.2016

Sarvijärven laavulla

Yöllä nukutti hyvin minua kuten Hallaakin. Aamulenkin ja -kahvin jälkeen päätin lähteä Pallakselle Hallan kanssa. Kierrettiin Palkaskeron kierros. Kyllä vain on luonto kaunis, on sää sitten vaikka mitä.

Pallas kesäkuun 10.päivä

Tuulessa sormet välillä kohmeessa, kun kameran kanssa piti paljain sormin näpräillä, monta yritystä, kunnes onnistuin aikalaukaisulla saamaan kuvan. 

Kuvassa näkyy Sarvijärvi, edellispäivän retkipaikka,
Halla kyllästyi välillä kuvauksista...

...mutta muuten nautti retkestä kovasti. 

Kapustarinnan kirkas ääni ja kukat kivien ja lumien välissä viestivät, että nyt on kesä.

Eikä Pallasjärvikään enää jäässä ole:

Halla laittoi lumessa välillä leikiksi ja heittelin sille lumipalloja. 

Polulla oli välillä tosi vaikea pysyä, suuri osa merkeistä oli lahonneina kaatunut, rakassa polku ei erottunut hyvin, kun lumi vielä peitti osan polkua. Hallan telmimisen kohteella oli merkki pystyssä, mutta sitten en nähnyt missään seuraavia, vaikka kiikarilla tähyilin. Polun ulkopuolella ei niin järin helppo kulkea. Aika pitkälle tultiin, ennen kuin polku taas löytyi, sitä oli helpompi kulkea, kulklijoiden alla tasoittunut.

Olen kirjoitellut HukkaHalla blogia ja sitä ennen kotisivuja. Hukasta ja Hallasta ja vähän muustakin noin yhdeksän vuotta. Vuodet ja vuodenajat pyörii samaa kehää. 

EIköhän tämä ole tässä. Taitaa riittää se oma päiväkirjan kirjoittamiseni. 

Sitä pidän tärkeänä varmuuskopioana muistilleni. Voin sieltä varmistella. Valokuvatkin ovat siihen hyviä, niistä nopeasti tarkistaa ajankohdan. Kun usein on niin, että omasta mielestäni joku asia oli tai tapahtui vuosi pari sitten, mutta lähes aina siitä on paljon pitempi aika. 

Ennen kuin kotisivut menivät taivaan tuuliin, kopion ne kansioon. Nyt kun sitä selailin huomasin varsinkin lastenlasten kuvista ajan kulun. Ja olihan se Hukkakin niin pieni ensimmäisenä kesänään.

Toisaalta 9 vuotta on lyhyt aika, mutta on se myös pitkä. Se on mistä sitä katsoo ja kenen näkökulmasta. Ja katsooko eteenpäin vai taaksepäin. 

Kuva Hukan 9v päivänä 2.6.2016