Talvi tuli

24.10.

Eilen 24.10. tuli talvi Raattamaan. Lunta edellisyönä satoi reippaasti, pikku pakkasia on jo pitempään ollut. Päivällä aurinko paistaa kauniisti kuin keväällä.
Lunta tuli niin paljon, että pihaa oli jo kolattava ja auratkin liikkeellä.

Hukka ja isäntä lähtivät eilen, kun kotipuolessa on monta hommaa ja puuhastelua riittää. Me jäätiin Hallan kanssa tänne noin loppuvuoteen.

Hallan juoksuaika vain tuntuu jatkuvan. Tänään jo alkaa helpottaa. Helpottaa sekin, kun on yksinään.
Vielä autossa pyyhkeeseen tuli punaisia pilkkuja, kun Hetassa ajeltiin tiistaina. Hallan oli nukuttava yöt vessassa erilllään Hukasta, sinne Hukan lähdettyäkin vielä mielellään välillä menee nukkumaan.
Hukan kiinnostus Hallaan vielä heräsi, vaikka luulin toisin. Kun Halla oli aluksi halukkaampi ja kovasti ensin "ahdisteli" Hukkaa. Taashan Hukka astui Hallan jääden pitkäksi aikaa kiikkiin myös. Silloin on oltava paikalla ja rauhoiteltava Hallaa siihen saakka, että Hukka pääsee irtautumaan.
Ihmetyttää, miten joillain koiran juoksuaikaa tuskin huomaa. Meillä se nyt ainakin huomataan. Matot, joita ei halua mossaantuvan, on poistettava, koirien petivaatteet vaihdettava usein. Pidänkin koirien peitoissa ja tyynyissä pussilakanoita ja tyynyliinoja. Tosin muutama tyynyliina on valkoinen, joihin on sitten jäänyt pesujen jälkeenkin plänttejä. Koirien kanssa yhdessä lenkkeily on hermoja raastavaa. Vuoroon taas lenkitettäessä menee melkein koko päivä, kun molempien kanssa vähintäin se kaksi lenkkiä on tehtävä, että saavat ruokailujen jälkeen tarpeensa tehtyä. Jos on yksin molemmat koirat mukana, ja sitten sattuu vielä tulemaan innokas karkuklaissulhasehdokas vastaan, niin onkin helisemässä. Varmaan ei ole mukavaa myöskään niiden uroskoirien perheissä, missä koira tilaisuuden tullen heti vilahtaa monen kilometrin päähän heilastelemaan.

Koirat on kaikesta huolimatta ihania ja mukavia kotieläimiä ja seuralaisia.
Olemme Hallan kanssa saaneet vierailevan "kotieläimen", joka ei kyllä mukavalta tunnu. Hiiret se kyllä varmaan on napsinut, että se hyöty kyllä on. Nimittäin lumikko on rauhaamme häirinnyt siitä lähtien, kun kahden jäimme. Sen karkottamiseen samasta huushollista en ole vielä onnistunut.

Nyt kun Halla on ilman Hukkaa, on se enemmän seuraa vailla. Totesin myös, että ei osaakaan oikein mitään. On näköjään vain matkinut Hukkaa ja menee perässä. Esim. maahan käsky pitää opettaa alusta.
Tarhassakaan ei viihdy, vaikka Hukan täällä ollessa oli siellä oikein mielellään yksinään.
Autossa matkustaminen sujuu sentään jo paremmin. Vaikka ei innolla autoon tulekaan ja alussa leuat käy. Matkapahoinvointi tuntui ihan ylitsepääsemättömän vaikealta. Parempaan jo kovasti menty.

Jos oli viime vuonna marraskuu täällä kaunis, niin on kyllä tämä lokakuukin. Ihania pakkaskelejä, luonto aivan kimallellut. Kuutamoiset illat ja yöt mahtavia. Ei mitään mustaa ja kurakelejä!

19.10.

Nyt jo saadaan Hallan kanssa odottavin mielin ajatella tulevia hiitoretkiä.

Syksy

Koirien kanssa kirkkossa 12.10.12

Syystöistä ei meinannut loppua tulla ja Lappiin mökille lähtö aina vain siirtyi. Nyt olemme viikon täällä olleet. Ensimmäisenä iltana lenkillä koirat olivat aivan intoa täynnä lukemassa uutisia, eli haistelemassa joka kiven ja kannon. Tänään kiipesimme luontokirkkoon.

Ensi töitä täälä oli risujen poltto, jota naapuri oli jo aloittanaut, joten vastaavasti sitten polteltiin myös naapuritontin risuja.

Vielä savu nousee, Hukka varovaisena pysyy kaukana tulesta

Mutta ihan ihka kiireellisenä olikin ryhdyttävä tarhan tekemiseen. Hallalla alkoikin juoksu ja ulkona olo ilman vieressä vahtimista ei suju.
Näyttää Hallan juoksun kierto olevan 5kk, että seuraava sitten osuisi maaliskuun alkuun, jolloin täällä sesonkikin alkaa. Tarha rakennettiin puuliiterin suojaa hyväksi käyttäen. Sen päätyyn tuli hylly, eli korkea terassi koirien suojassa makailla. Halla ottikin sen heti valmistuttua käyttöön. Hukka ei suostunut siihen hyppäämään, ainakaan vielä. Hukan lempipaikka on mökin terassi.
Tarha on niin korkea, että ei kyllä pitäisi vieraiden päästä talvellakaan yli hyppäämään. Ikkunasta näkee tarhaan ja tarhasta on näkyvyys tunturillekin, ladulle, pihaan, tosin myös naapurin pihaan, jota varmasti vahditaan samalla.
Olisin kyllä halunnut koko tontin aidatuksi, mutta liian iso työ, eikä tontin malli sovellu siihen.
Iso kuusi antoi myös mukavan suojan ja sen juurella molemmat koirat jo viihtyivätkin.
Täällä en voi koiria pitää irti niin kuin kotona, silti tarhassa koirien ei tarvitse pitkiä aikoja olla.
Vielä kun lautaosat harmaantuu, niin tarha sulautuu luonnon väreihin.

Halla kokeilee tarhan hyllyterassia, Hukka seuraa mökin terassilta

Pallasjärvellä uistimeen tarttunut mukavasti syötäväksi kalaa nyt.
Toisin kuin kotona on ollut enemmän tyhän pyytämistä.

Halla syyskuussa kalakaverina kotona

Syyskuu meni tavattoman nopeasti. Maalla syksyllä on monenlaista puuhaa. Kalastamista ja marjastamista myös kaikkien syystöiden ohella.

Puolukkoita oli hyvin, molemmat koirat ovat innokkaita poimijakavereita. Hukka on usein irti, saattaa lähteä kotiin jo aikaisemmin, kun vatsa alkaa olla sopivasti täysi. Halla jos on irti, käy kaikki teeret ja pyyt, joita ihan pihapiirin tuntumassa on, ajamassa lentoon. Ehkä ajan kanssa oppii, ettei se ole hauskaa.

Hukallekin puolukat maittavat

Puinti tänä syksynä onnistui, vaikka kovin sateista olikin

Omenoiden keruussa ja laitossa on hirmuinen työ. Viime vuonna ei sitä tuskaa ollut, kun ei tullut omenoita. Nyt niitä riitti. Postinhakureissulla aitauksessa hevoset pian oppivat tulemaan omenaa hakemaan. Hukka ja Halla eivät juuri omenoita syö, Hallakaan, vaikka muuten syö melkeinpä mitä vain, narskuttaa mielellään porkkanaa, kesäkurpitsaa...
Omenat on meidän koirille lähinnä palloja.

Tässä omenat vielä koreissa, nyt kellarin hyllyillä ja pakastimessa