Vuosi vaihtumassa

 Joulun aika meni napakassa pakkasessa, kireimmillään oli -33 astetta. Joulupukki toi, varmaankin Ronja-tontun tekemät sydämet kuuseen. Kuusi on jo riisuttu ja viety palasteltuna tulipaikan viereen ulos, ulkovalokoristeet vielä uuden vuoden saa olla paikallaan, vaikka tuuli niitä on asetellut mielensä mukaan.
Joulun aikana tuli syötyä kohtuudella, ja vähän ylikin. Yli meni kyllä tryffeleiden ja muiden makeisten syönti. Enää ei taida olla onneksi kuin yksi rasia jäljellä.
Pakkanen laski mieletöntä vauhtia. Ihana päästä nautinnollisesti hiihtämään! En tiedä mitään niin mukavaa liikuntaa, kuin hiihtäminen on. Ladutkin vihdoin on Raattamaan ajettu isolla koneella. Vaikka minulle kyllä tietysti riittäisi ihan vain kelkalla ajettu perinteisen latu. Itsetekemää latua on alkutalvi tullut hiihdettyä. Ihan mukavaa, vaikka kilometrimäärä jää siinä vaatimattomaksi. Loka-marraskuun hiihdoissa on oma rauha koiran kanssa. Nämä minun syrjäkylissä asuvat koirani eivät ole oikein tottuneet ihmis- ja vieraskoiravilinään. Joka vuosi saa opettaa haukkumatta olemiseen. Juuri kun oppivat, loppuu sesonki. Sama taas uuden sesongin aikaan. Vai olisiko vika opetuksessa? Jotain erilaista on eri ihmisissäkin, koska toisista ei piitata yhtään, mutta toisia aletaan haukkua jo kaukaa. Tarpeeksi en ole vielä päässyt sisälle koiran ajatusmaailmaan.

Hukan kanssa hiihdin vuoden viimeisenä päivänä. Kuva Välijoen sillan luona.

Huomenna uusi vuosi taas lähtee käyntiin. Onneksi on vapaus valita asuinpaikka. Saa elää täällä lumen maassa, kun siltä tuntuu. Varsinaisia uuden vuoden lupauksia en ole vuosiin tehnyt. Nyt uusi vuosi aloitetaan täysraittiina. Minulle varmaan vähän pitempi aika, kuin nyt kovasti esillä oleva 100 päivää. Koska aloitan säännöllisemmän lääkityksen, eikä se käy alkoholin kanssa. Ikävä ehkä tulee joskus ruoan kanssa nautittavaa valkoviiniä, josta erityisesti pidän.

Hallan kanssa jään taas tänne ihaniin maisemiin. Tarkoitus oli kyllä, että Hukka olisi jäänyt. Mutta sen niin kova vahtiminen käy öisin hermoille. Kun "hyppii seinille" kettujen jatkuvista yövierailuista pihalla.

Katsotaan, mihin kursseille pääsen osallistumaan kevätlukukaudella. Hopeatöitä on keskenkin.
Viime syyskauden lapintöiden käsityöni, ei täydellisiä, mutta virheistä viis:

Olkalaukku lapinanuhakoristein.

Ronjan sisätossut.

Poronnahkapussukoita.

Koiran panta.

Vanhan mallin lapinlakki.

Hukka ja Halla toivottavat kaikille ystäville HYvää Uutta Vuotta 2015!

Joulu, tykkylunta

Halla ja Hukka jouluaaton -28 asteen pakkasesta huolimatta ulkona pihalla ja pikku lenkeillä. 

Jouluruokia valmistellessa Halla parkkeeraasi itsensä keittiön pöydän alle, kuten yleensä aina, jos keittiössä vain vähänkin astioita kilistellään. Hukkakin oli kyllä nyt innokas pieneen keittiöön tulemaan "avuksi", varsinkin poropaistin kypsyessä. Joten oli laitettava portti esteeksi. Koirien keskenään sisälle jäädessä estettiin kaiken varalta pääsy keittiöön, että ei vaan vahingossa käpälä osu hellan nappulaan herkullisen tuoksun voimasta ja tarkistettava muiden herkkujen pysyminen koirien ulottumattomissa.
Kun tuli aattoillan lahjojen vuoro, lahjojen aukaisussa ja tutkimisessa koirat olivat innokkaina availemaan ja työntämään nenänsä jokaiseen pussiin ja pakettiin, varsinkin Halla aivan yli-innokas.

Halla omat paketit aukaissut, haluaa lisää paketteja...

Joulun viettoon kuuluu yleensä aina joulukirkko. Ennen lähtöä tarkistettiin, että mitään ei jää koirien (se on Hallan) kiusaukseksi. Hukka meni petille nukkumaan ja Halla jäi vessaan. Halla tykkää olla siellä, usein nukkuu osan yötäkin ja aina yksin ollessaan haluaa sinne ja ovi jää auki tupaan. Ehkä siitä tuli turvallinen ja mieluisa paikka ollessaan siellä portin takana juoksuajan lopulla, kun Hukka oli kimpussa vaikka Halla sille jo ärähteli. Hukka taas kokee vessassa olon rangaistukseksi.

Raattaman rukoushuone oli täpösen täysi ja joulun tunnelma korkealla.
Päätettiin kirkon menon jälkeen ajaa kierros auton akun latautumiseksi ja käydä katsomassa ovatko Kutunivan joutsenet paikalla vai jo lähteneet näin kovien pakkasten tullessa.
Käväistiin hakemassa kamera. No, samalla piti vähän siivota tupaa! Halla oli pahvilaatikkoon tungetut pakettipaperit ja nauhat levitellyt ja tutkinut. Jospa olisi vielä jäänytkin joku lahja epähuomiossa papereiden sekaan.

Joulukirkon aikana vähän on askarreltu

Pakkanen vaihteli lyhyellä välillä. Meillä oli -22, niin Kutunivaan mennessä yli puolet vähemmän asteita puolessa välin. Tykkylumisia puita riittää, osa koivuista kaareutunut latvoistaan maahan saakka ja tien yllekin. Kynttiläkuuset kestävät hienosti vain kärjestään kaareutuen.

Tykkylumista metsää

Joutsenia ei ollut, mutta koskikaroja useita

Vielä edellisviikolla noin kymmenkunta joutsenta viihtyi sulassa.

Pakkanen taas kiristyi lähelle 30 astetta. Säätiedotus lupailee pakkasten edelleen jatkuvan täällä Lapissa. Hiihtämisen sijaan ulkoilu jää koirien kanssa muutamaan pikaiseen lenkkiin. Pitää viettää vuoden loppupäivät lueskellen, syöden, kynttilöitä polttellen. Ja nukkuen.

Marraskuun valoa Raattamassa

Vuontisjärven jäällä marraskuun auringon paisteessa pakkaskelillä. Missäpä ne pilkkijät luuraa?

 Marraskuussa oli Lapissa tavallista enemmän valoa, aurinkoisia päiviä ja vähän sateita. Lunta ei kovin paljon, mutta valkoisena kuitenkin. Taivas pilvettöminä päivinä kirkkaan sininen, violetti, vaaleanpunainen, kullankeltainen... Taivaan värit aivan upeat, minun kameroillani ei vain värit tule oikein esiin.  Kaamoksen sininen hämy tulossa.

Kalojen narraajat löytyivät...

..ja ahventa nousee.

Aamupäivän valjetessa pilvisemmälläkin päivällä marraskuussa voi olla todella kaunista. Erotusaidalla porot kuin kauniissa puistossa. Porot eivät tainneet kyllä tuntea käyskentelevänsä kauniissa puistossa. Hengitys kovastikin alkoi huuruta niin poroilla kuin poronaisilla ja -miehillä homman edetessä. Eikä se poro kovin tyhmä taida ollakaan, mitä sanotaan. Yksi poro osasi livahtaa portista takaisin, toinen nousi takajaloilleen ja yritti avata salvan! Siitä olisi pitänyt ennättää napata kuva, mutten ehtinyt. Jokainen eloon jäävä poro sai eläinlääkäriltä loislääkityksen. Eläinlääkäri kertoi niin tehtävän Suomessa jo 25 vuoden ajan.

Porot ovat tosi yksilöllisen näköisiä ja värisiä.

Ihan kuin keskellä oleva poro nauraisi vielä koko touhulle.
Vierellä totinen tumma ja edessä pilkkuinen poro.

Laskin 80 eri sanaa porojen nimityksiä karvan värin mukaan Alta Vita kirjasta. Kun nimityksiä on lisäksi karvan laadun, ruumiinrakenteen, iän, sukupuolen, sarvien, luonteen, käyttötarkoituksen mukaan  ja muut nimitykset päälle, niin ompa siinä sanoja porosta!

Marraskuu vaihtui joulukuulle ja päivät lyhenee. Mutta hiihtää ennättää valoisaan aikaan ja aina voi varulta ottaa otsalampun mukaan paluumatkalle, jos hiihto venähtää. Eilen oli hetken taivaalla kullan keltaista, sitten vähän pilvistyi ja vaikea erottaa hangen muotoa ja edellispäivän lumisateen jälkeen aikaisempaa omaa jälkeään. Kun koira menee edellä, se osaa kulkea vanhan jäljen kohdalla, ei mielellään kahlaa uutta jälkeä. Jos näkyvissä on kelkan jälki, siirtyy siihen oitis. Usein säästäen koirat kulkevat kuin monet villieläimet, astuen samoille jäljilleen. 

Eilen puhkottu latumme on kyllä taas ummessa, uutta lunta satoi illalla. Myöhemmin alkoi tuulla, joka heitti tykkilumia puista, sähköt usein katkeili. Mutta sittenpä tuli mentyä ajoissa nukkumaan, eikä kuhkia myöhään koneella.

3.12. hiihtoretkellä.

Hallan keikistelyilme kameralle.

Hallan mieleinen reitti.