Marraskuun pakkaspäivä

Kuvasin tänään pihalla, kun aurinko hetken paistoi ja oli niin kaunista. Pakkasta -24 astetta.
Auringon säteet  antoivat vaaleanpunaisen sävyn valkoisiin puihin ja tunturiin.
Iltaa kohti pakkanen hieman lauhtui ja kuu nousi taivaalle. Huomenna luvassa lauhtuvaa ja hiihtokeliä. Viime yönä oli myös komea kuutamo. Halla yöllä vähän haukahteli, nousin katsomaan mitä. Niin kettuhan se taas pihalla. Halla oli syönyt luuta ulkona, ne jäljetkö ketun houkutteli? Vai muutenko kierteli pihoja kuutamossa?

Lapintianen höyhenet pakkasessa pörhöllään.

Pyrstönsä menettänyt närhi Hallan luun jämillä, ikkunan takaa kuvattu.

Marras

Tällä viikolla hiihtämään lähtiessäni kohtasin hirven aamun hämärässä. Katseleminen oli molemmin puolista uteliaisuutta. Kameran otin esille keskittyen pääasiassa nauttimaan hirven kohtaamisesta.
Lumiseen metsään hirvi sulautuu hyvin, eikä ääniä sen liikkumisesta juuri kuulu. Aivan upea kohtaaminen.

Poroja saa autolla ajaessa varoa, kun törmäilevät miten sattuu tiellä. Hiihtäjää tollottavat uteliaana.

 Kutunivan sulassa joutsenia on jäänyt viivyttelemään tai talvehtimaan jo useana vuonna.

Saivojoki

Marras sana tarkoittaa perinteen mukaan kuolemaan liittyviä ennusmerkkejä. Minulle marraskuu täällä pohjoisessa tarkoittaa rauhaa, hiljaisuutta. Sinisen, valkoisen, harmahtavan eri sävyjä.
Kellon ajasta ja pilvisyydestä riippuen maiseman värin sävy on erilainen. Ylimmät kuvat on otettu aamun juuri valjetessa, sinisen hämyssä. Alla Halla keskipäivän valkoisen harmahtavassa maisemassa, hetki ennen kuvaa taivaalla oli lilan vivahdetta, jonka pilvi sitten peitti.

Töpö

Hallan kanssa hiihtolenkillä 15.11.2015

Talvi on tullut Raattamaan. Valoisa aika on lyhyt, varsinkin pilvisillä ja lumisateisilla ilmoilla. Vielä kuitenkin aurinko nousee tällä korkeudella, mutta ei kovin kauan.
Tiaiset ja kuukkelit ruokailevat ahkerasti pihalla. Lokakuun loppupuolella yksi kuukkeli oli jossain menettänyt pyrstönsä. Annoin sille nimeksi Töpö. Se kävi ahkerasti syömässä, mutta toisten kuukkeleiden tullessa väistyi. Pysytteli lähellä, että pian pääsi jatkamaan syömistä. Todella nopeasti alkoi sen pyrstö kasvaa. Kun Töpöllä jo pyrstöä, ilmestyi pyrstötön närhi ruokailemaan. Se on arempi ja vaikeampi kuvattava. Mihinkähän pyrstönsä ovat joutuneet menettämään, olisiko kettu yrittänyt napata ja epäonnistunut?

Töpö 23.10.

Töpö saattaa olla seuraavissa kuvissa oleva kuukkeli viikkoa ennen pyrstön menetystä. Kun lintuja tarkkailee, huomaa niissä yksilöllisiä eroja. Kuten Töpön persoonallinen nokan tyvi. Jollain päälaen tummuus on mustempaa jne. myös rohkeudessa on eroja tai suhtautumisessa toisiin lintuihin.

Töpö ennen pyrstön menetystä?

Olen yrittänyt kehitella ruokinnassa tiaisille yhtä vain omaa paikkaa, koska kuukkelin kanssa samalla rasvalla eivät uskalla olla. Kun kuukkeleita pyrähtää parvi, niin siinä tiaisparat jäävät toiseksi. Siemenille löysin putken, jossa vain yksi kuukkeli yritti roikkua, siirtyi rasvapötkölle. Siemenputki ei oikein toimi lumisateella. Lunta putsatessani tulee lapintianen heti siihen melkein sormiini. Siemeninä käytän vain kuorittuja auringonkukan siemeniä, ettei maa roskaannu alla. Kauraryynejäkin kokeilin, muttei ne nykyajan linnuille kelpaa.
Rasvan ympärille viritetty verkko ei kuukkeleita estänyt. Rohkein kuukkeli puikahti sisälle ja siitä muutkin rohkaistuivat. Ja laitosta heilauttamalla, kuukkelit saavat rasvan heilumaan nokkansa lähelle.
Jotta ruokintaan ei tulisi katkoksia, on yksi rasva-automaatti pitkä umpiputki, alaosastaan verkkoa. Siihen saa mahtumaan enemmänkin rasvapötiköitä.

Ruokintaviritelmiäni:

Nyt talvisten ilmojen tultua linnut ruokintapaikalla ovat lisääntyneet. Halla makailee terassilla ja seuraa niitä. Oravan kyllä usein hätistelee. Kylältä tänään karkasi pihaan porokoirapoika. Sitten siinä aamun hämärissä istui pari porokoiraa kaikessa sovussa ja tarkkaili kuukkeleiden syömisiä, kun laitoin karkulaisen kiinni odottamaan hakijaa.