Seuraavana päivänä satoi uutta lunta. Uusi lumiukko ei hävinnytkään yöllä.
Enemmän jo talvisen näköistä pihalla. Mutta metsässä ei oikein talviselta näytä. Risumajan rakentaminen ja metsässä kävely korvasi hiihtämisen ja muut lumileikit.
Usein lasten käytös ihmeesti muuttuu, kun vanhemmat ovat paikalla, tai jopa heitä jo odotellessa. Liekö sitten ikävän purkautuminen kiukutteluksi.
Kelit ovat saattaneet lopahtaa täällä Keski-Suomen lomaviikolla, mutta Etelä-Suomen viikolla enemmänkin on ollut aiemmin pakkasongelmia. Nyt ei pakkasesta riesaa ollut, vesikelistä kylläkin. Vähän onneksi kylmeni, toinen lumiukko muuntautui lumilyhdyksi, kovettui. Vähän pääsi pulkalla ja kelkalla menemään. Normaalisti pihan kolaamisesta tehtyjä lumikasoja ei ollut pulkalla laskuun ja hyppyriksi nyt ollenkaan. Pihalta vain kerran on vähän lunta kolattu tänä talvena, niin on erikoinen talvi, vaikka jo helmikuun lopun puolella ollaan.
Leikki sujuu ilman kavereitakin, toisten lasten lähdettyä. Ulkona erityisesti, jossa ei ihmeellisiä tekemisiä vaadi. Tekemiseksi riittää tepastelu metsässä, pihalla pulkkaa tai kelkkaa vetäen edes takaisin.
Illalla pienin vaihtuu sitten isompiin hiihtolomalaisiin.
Onko siellä puussa korkealla orava? |