perjantai 21. helmikuuta 2014

Ensimmäinen hiihtolomaviikko

Kun ensimmäiset hiihtolomalaiset tulivat Perttuliin, oli räntää sen verran satanut, että lumiukon sai rakennettua. Joka tosin yön aikana oli häipynyt.
Seuraavana päivänä satoi uutta lunta. Uusi lumiukko ei hävinnytkään yöllä.
Enemmän jo talvisen näköistä pihalla. Mutta metsässä ei oikein talviselta näytä. Risumajan rakentaminen ja metsässä kävely korvasi hiihtämisen ja muut lumileikit.


Usein lasten käytös ihmeesti muuttuu, kun vanhemmat ovat paikalla, tai jopa heitä jo odotellessa. Liekö sitten ikävän purkautuminen kiukutteluksi.
Kelit ovat saattaneet lopahtaa täällä Keski-Suomen lomaviikolla, mutta Etelä-Suomen viikolla enemmänkin on ollut aiemmin pakkasongelmia. Nyt ei pakkasesta riesaa ollut, vesikelistä kylläkin. Vähän onneksi kylmeni, toinen lumiukko muuntautui lumilyhdyksi, kovettui. Vähän pääsi pulkalla ja kelkalla menemään. Normaalisti pihan kolaamisesta tehtyjä lumikasoja ei ollut pulkalla laskuun ja hyppyriksi nyt ollenkaan. Pihalta vain kerran on vähän lunta kolattu tänä talvena, niin on erikoinen talvi, vaikka jo helmikuun lopun puolella ollaan.
Leikki sujuu ilman kavereitakin, toisten lasten lähdettyä. Ulkona erityisesti, jossa ei ihmeellisiä tekemisiä vaadi. Tekemiseksi riittää tepastelu metsässä, pihalla pulkkaa tai kelkkaa vetäen edes takaisin.
Illalla pienin vaihtuu sitten isompiin hiihtolomalaisiin.
Onko siellä puussa korkealla orava?

lauantai 1. helmikuuta 2014

Hyväntuulinen pikku vieras ja Halla 3 vuotta




Tammikuun lopun päiville kohta 2 vuotias Ronja tyttö tuli luoksemme. Aina yhtä iloisena ja tyytyväisenä touhuili. Uni tuli, kun oli sen aika, kun vain silmänsä sulki, herätessä heti oli suu hymyssä, ei ikävöinti-itkua tai kiukuttelua, vaikka useampi kuukausi, kun viimeksi oltiin edes nähty. Joka noin pienen ihmisen iässä on tosi pitkä aika.
Pakkaspäivät jatkuivat yli kahdenkymmen asteen, onneksi aurinko päivällä paistoi, että pari kertaa päivässä pystyi ulkoilemaan järven jäällä, lunta pihassa ei leikkeihin asti riittästi.


Hukkaa pelotti tulla jäälle, haukkui Hallalle ensin ja muillekin kovin, että sinne ei mennä. Kun Hukalla on hiihtovaljaat ja kiinni lähellä hiihtäjää, tulee kyllä hyvin jäälle, tuntee kai olonsa turvalliseksi, että pysytään kestävällä jäällä. Irrallaan mielellään kiertelee rantoja maitse tai jää kotiin. Piti laittaa Hukka kiinni, mutta ei silti kelahihnassa tuntenut oloaan hyväksi.

Ronja, pappa, Hukka ja Halla lähdössä jäälle ulkoilemaan.
Jäätä kertyy, joka aamu avanto sahattava. Avannon kansia on jo iso kasa.

Osa avannon kansista taideteoksena pystyssä.
Hallaa ei jäällä pelota, jos ei sitten missään muutenkaan. Metsätöissä mukana ei välitä mitään, vaikka puu mässähtää ihan viereen. Imuria ei sisällä viitsi väistää yhtään. Hukka taas juosee kauas, kun vain arveleekin puun kaatuvan ja ei pelkästään imuria mene karkuun vaan lattiamoppiakin.

Sovitettiin luhkaa, jonka tyttö hyväskyi.
Hiihtolomalla Ronjalla täällä sitten muitakin kuin koirakavereita.

Luhkan sovitusta kilinnahkahattu päässä.
Kun tammikuu vaihtui helmikuuksi, Halla täytti 3 vuotta. Aikaisempina 1- ja 2-vuotispäivinä on ollut paljon lunta ja aurinko paistanut. Nyt pilvistä ja lumisadetta luvassa, mutta jotenkin sade meidät nyt kiertää, mutta toivossa on, että lunta lisää vielä tulee tännekin.

Halla 3 vuotta 1.2.2014

Hukalta onnea Hallalle!
Kaverukset Hukka ja Halla
Tosi nopeasti menee aika, niin kasvavat koiranpennut isoiksi, kuten lapsetkin. Juuri olit vauva, sitten jo juokset ja leikit. Yksi hujaus kun olet jo iso.

Ja näin pikkuinen söpöläinen Halla oli pentuna:
Halla 2kk
Kavereita heti alusta asti, Hukka ja Halla.