perjantai 17. lokakuuta 2014

Raattamassa jälleen

Halla sai innokkaan kaverin naapurista.
Piti tulla Hukan kanssa Raattamaan, mutta ajelinkin Hallan kanssa.
Hukalle tuli eläinsairaalareissu hammasten hoitoon. Vähän toivuttuaan hoidosta tulee meidän luo. Hukalla oli hammaskiveä, vaiva jo niin paha, että hampaitakin piti poistaa. Olen tuskaillut, että olemmeko ruokkineet koiria väärin. Hukalla on kyllä hampaita yritetty pestäkin (mutta kyllä harvoin), aika työlääksi se on osoittautunut. Eläinlääkäri, kuten myös eläinsairaalassa vakuuttivat, että ruokinnalla ei ole ollut merkitystä, joillain koirilla, kuten ihmisilläkin, on vain sellainen ominaisuus, että hammaskiveä tulee herkemmin. Nyt olen netistä tutkinut ja lukenut hammaskivestä ja puhdistuksista. Siihen liittyvistä nukutuksista sieltä löytyy kyllä aika kauhujuttuja.
Eikö tosiaan ole muuta kuin pestä koirien hampaat päivittäin hammaskiven estoon? Ja sitten käydä kerran vuodessa lääkärissä poistattamassa hammaskivi? Kaikkia mainostettuja hampaiden puruleluja ja syötäviä tikkuja ja mitä niitä onkaan, on kokeiltu, mutta ihan hyödyttömiksi todettu. Niistä hyötyvät vain vempainten myyjät ja valmistajat. Jos ainoa on pesu, niin siihen pitäisi kehitellä koirille mieluisa sähköhammasharja, jonka tökkää seinään pyörimään, jonne koira menee mielellään suu auki niin, että harja putsaa jokaikisen hampaan. Sen ostaisin heti, jos koirat siitä vielä tykkäisi!
Jotenkin vain tuntuu oudolta, että pitäisi pestä koirien hampaat. Oliko koirilla ja kissoilla ennen hammasvaivoja? Vai kuolivatko aikaisemmin sitä kautta tuleviin vaivoihinsa ennen aikojaan?

Nyt yritän opettaa ja totuttaa Hallaa hampaiden pesuun. Kun silläkin näyttäisi parissa hampaassa olevan jo tummuutta. Vaikeampaa kuin Hukan kanssa. Olen myös alkanut antaa enemmän lihaisia poronluita. Mutta onko siitäkään mitään apua ja onko se edes hyväksi? Kun kovasti varoitellaan luidenkin antamisesta. Vaikea tietää, mikä on sitten oikein ja oikea määrä.

Nyt täällä Raattamassa kuitenkin Hukan tuloa odotellaan. Kuten myös talven tuloa. Pikku pakkasia jo on, muutamana aamuna jo kymmenenkin astetta, lunta hippusen, että valkoista on siellä täällä.
Koirakaverin puutteen Hallalle on korvannut naapurista iloinen ja innokas lapsikaveri.

Hallan niin tekee mieli pusutella.
Postilaatikolle reipasta vauhtia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti