Jäällä hiihtoa, hopeatöitä

Tultiin Hukan kanssa Keski-Suomen vähille lumille. Onneksi on tullut jäätä ja rantoja kierrellen voi jäällä hiihtää.

Metsässä lunta on vain aavistus, että ainut hiihtopaikka on järven jää. Jotain hyötyäkin vähästä lumesta on. Metsänraivaushommassa ei tarvitse lumessa kahlata. Lunta ei pihasta tarvitse kolata. 

Teerit etsivät suojaa tiukoista kuusikoista ja kaatuneista puista, lumikieppeihin ei lumi riitä. 

Halla innostui muustakin kuin risujen kuljettelusta

Kylmä pakkassää tuli tännekin ja jatkuu, joka tuntuu oikeastaan kylmemmältä kuin pohjoisessa.

Pakkaspäivinä voi miettiä ja suunnitella uusia käsitöitä, mitä pohjoiseen palattua alkaisi tehdä. Kuvasin hopeatyökurssin töitämme. 

Jonkun viikon päästä palataan pohjoiseen taas kunnon talveen ja näpertelemään ja oppimaan lisää käsitöitä.

Haukan kynsissä roikkuva komsiopallo ei ole itse tehty,
se vaatii jo toisenlaista osaamista

Huurteinen hiihtokaveri

Heti kun pakkanen laskee sopivaksi, Hukan kanssa olemme hiihtoladulla.
Hukka on oikein innokas lähtemään, paljon mielenkiintoisia jälkiä tutkittavanan.

Tältäkö näytän, kun harmaannun?

Pakkaset tulivat

Aurinkoinen keskipäivä, -36 pakkasta.

Kireätä pakkasta ja kaunista, niin kaunista on! Tänään täällä pakkasta 36 astetta. Pariin otteeseen kävin pihalla kuvailemassa kaunista tammikuista pakkaspäivää. Kiltisti Hukka meni kuvattavaksi mihin käskin.

Aurinko on tullut meillekin jo näkyviin. Vaikka aurinko ei täällä vielä lämmitä juurikaan, niin kauniisti sävyttää koko talvisen komean maiseman. Kun kaamos loppuu, aurinko ei heti näy meidän pihaan. Ensimmäiset säteet kaamoksen jälkeen värjäävät tunturin rinteen vaaleanpunaiseksi vain hetkeksi. Sitten muutaman päivän päästä näkyy jo itse aurinko.

Hukan mielestä kuvaukset jo riittää ja tassujakin palelee.

Eilen kun vielä pysyi -30 asteessa, Hukan kanssa pari kunnon lenkkiä tehtiin. Kaihoisasti odotamme, että hiihtämäänkin taas päästään. Kun hyvin pukeutuu ja liikkuu ei palele. Hukka saa myös olla paljon irti näin hiljaiseen aikaan, josta nauttii mahdottomasti, eikä senkään tassuja ala paleltaa. Nostaa kyllä tassunsa ja pyytää lämmittämään. Kiertääkö veri paremmin vai miksi vapaana juosten ei tarvitse tassuja juuri käsiin ottaa ja lämmittää.

Pihasta päästään ajetulle ladulle

Jäinkin Hukan kanssa tänne Raattamaan ja Halla lähti Perttuliin. Hukalla pitemmät jalat ja paremmin liikkuu paksummassa lumessa kuin Halla. Eikä ole niin herkkä lähtemään metson tai muun eläimen perään. Kun ei viitsi turhaan umpihangessa juosta.
Pakkasta on kyllä Perttuliinkin tullut, vaan ei lunta juurikaan.

Mökki tammikuisessa asussa

Sähköyhtiön miehet käyneet läpi johtolinjoja. Pyysin heitä samalla kaatamaan pihalta linjoja kohta hipovat puut. Siitä sain mukavaa ulkopuuhastelua niitä karsien, sahaten ja kasalle laittaessani. 

metsurihommissa pihalla

Vuosi vaihtuu

Tänään vuoden 2013 viimeisenä päivänä Hukan ja Hallan kanssa hiihtämällä ensin kaupassa Raattamassa, sitten leveillä suksilla omia latuja. Ihmeelliset ovat säät, suoja ja muutaman asteen pakkasia pitkään. Olemme tosi onnekkaita, kun saimme viettää ihanan valkoisen joulun. Päivän valoisuus on tosi lyhyt, aamuhämärä melkein samantien muuttuu iltahämäräksi näin pilvisillä päivillä.

Puolen päivän sinistä hämyä

Lapinporokoirat hiihtokavereina vuoden päättyessä

Ei oikein innosta täältä talvisesta Raattamasta lähteä lumettomaan Perttuliin. Ehkä Hallan kanssa jäämme tänne hiihtelemään ja odottamaan talven tuloa Keski-Suomeen.

Perttuli jouluaaton aattona

Jouluaatto

JOULUAATTO meillä oli kuin satumaassa:

Suurin osa Suomea vietti joulunsa nurmikot vihreänä ja ilman lunta. Joulurauhanjulistusta Turussa seuraamassa olleet seisoskelivat sadetakeissa ja sateenvarjojen alla vesisateessa.
Meillä täällä Lapissa pikku pakkasta, valkoista ja huikaisevan kaunista.
Mutta kaunis on myös Lapissa joulupukki. Päästiin taas näkemään aito Lapin pukki komeassa asussaan.

Lapin joulupukki

Lapinporokoirat Halla ja Hukka osaavat näppärästi avata paketteja.

Nyt voi paljastaa käsitöitä, joita meni joululahjaksikin:

Pehmeästä poronnahasta ompelin rukkasia, puhelinpussia ym.

Sudennahkarukkaset joululahjaksi

Lasten kilinnahkahatut joululahjoiksi

Joulu on jo ovella

Mistä suunnasta se joulupukki tulee, vai tuleeko?

Juolun tunnelmaan olemme jo hyvin päässeet. Koulun joulujuhlassa ihanat koululaisten ja pienten päiväkotilaisten esitykset toivat koko yleisöjoukolle aidon joulun tunnelman.
Kauneimmat joululaulut Raattaman pienessä kirkossa aiemmin ja eilen viimeinen silaus tunnelmaan laulamalla täydessä Hetan kirkossa, tunnelmaa vielä lisäsi Tunturilaulajilta tarina tontusta, joka ei saanut unta.

Nyt poropaisti on uunissa, joulukuusi sisällä sulamassa.

Kuusi jo pirtissä odottaa huomisen aaton koristelua

No, mitä vielä puuttuu joulusta? Ei puutu meiltä ainakaan valkoinen lumi, ulkona hiihdetään ihan postikorttimaisemassa. Vielä huomenna aattonakin ennen saunaa hiihtolenkillä käydään. Eilen saatiin tähänkin latukoneella leveät ladut.

Joko lähdetään hiihtämään?

Aaton aattona puolen päivän hiihdolta

Aattona koristellaan kuusi ja kuunnellaan joulurauhan julistus, niin sitten meillä on joulu.

Tunnelmallista joulua kaikille teillekin, joilla ei valkoista joulua ole.

Ihana itsenäisyyspäivä ja muita kauniita päiviä

Joutsenia sinnittelee Kutunivassa 4.12. (puhelinkuva)

Itsenäisyyspäivä meni perinteisesti kättelyä seuratessa telkkarista. Nyt tuntui juhla enemmän koko kansan juhlalta. Pidin valtavasti konsertista. Monin verroin mukavampi seurata, kuin iltapukukansan tanssimista tungoksessa. Konsertti oli suomalainen, isänmaallinen, tunnelmallinen Lapista Ahvenanmaalle meidän kaunista maatamme korostaen. Aivan mahtava! Suomalaiseen itsenäisyyspäivään mielestäni sopii arvokas ja tunteisiin vetoava ohjelma, vaikka sitten itsenäisyys onkin oikein iloinen asia, riehakas juhlinta siihen päälle sopii heille, ketkä vielä jaksavat.
Ja mikä parasta, Lappi oli kerrankin korostetusti muistettu.
"Oppi ottaakaatte joutsenista..." Vesa-Matti Loiri konsertissa lauloi, rukoili Eino Leinon sanoin joutsenia palaamaan. Kutunivassa näyttää, kuin joutsenet eivät lähtisikään, joten pitäisikö tehdä samoin...

Hallan kanssa taas kahden mökillä. Hiihdeltykin omia umpihankilatuja latubaanoja odotellessa.
Marraskuussa vielä aurinko kauniisti paistoi. Lommoltunturille mennessä poikkesimme katselemaan Pallasjärvellä kokoontuneita purjekelkkailuharrastajia (vai mitä ne nyt olivat?).

Pallasjärvi

Mutta me kipusimme yläs tunturille, josta valkoiset purjeet juuri erottuivat jäällä. Oli tuulinen päivä ja tunturissa tuuli niin, että Hallaa oikein pelotti, että viekö se tuuli mennessään pienen koiran.

Lommoltunturilla

Lommoltunturilla