Maaliskuun aurinkoisia päiviä

Halla Sarvijärven jäällä

Pari viikkoa olimme Hallan kanssa kahden. Lopulta ne aurinkoiset päivätkin tulivat. Tosi pitkään oli pilvistä, tosin leutoa säätä. Välillä kovia tuulia, jotka roskaannutti hankia. Nyt on tullut paljon uutta lunta ja hanget taas puhtaan valkoiset. Ennen lumisateita hiihtelimme jo kantavilla hangilla. Flunssakin vaivasi, mutta onneksi on nyt ohi. Hallaa vähän kyllästytti se, kun ei päässyt kuin pienille välttämättöimille tarvelenkeille ja piti energiaa kuluttaa vain pihassa jotenkin. Ilo molemminpuolista, kun taas hiihtämään päästiin.

Kyllä maisemaa riittää

Latukone tekee latua, vaikka me paljon omiakin
 latuja hiihdellään

Laavulla evästeleville sanottiin käsipäivää

Tulivat kevättalveen kuuluvat yöpakkaset. Tuli myös kaverit Perttulista.
Siellä oli heidän lähtiessään lumetonta.

Yksi päivä väliä tämän ja seuraavan kuvan otosta!

Heti tulopäivänä Hukka ja Halla iloitsivat toistensa seurasta ja Hukka lumesta. Työnsi päätään oikein monta kertaa lumeen ja taas ravisteli. Ja olipa mukava Hallan kanssa painiskella.

Heti piti päästä ulos haistelemaan tutut paikat

ja peuhaamaan Hallan kanssa

Vanha Nammala alkaa olla muisto vain, kämppä on purettu ja siirretty pois, purkuvuorossa nyt ulkorakennukset. Uusi kämpä on niin hieno ja valoisa sisältä, että melkein tuntuu, että kengät/monot olisi riisuttava eteiseen. Paljon on porukkaa siellä käynyt jo. Aurinkoisena päivänä sinne hiihdettiin, tupa oli täysi evästelijöitä ja varmasti yöpyjiä alkaa olla.
Koiriakin neljä tuli vastaan sillä matkalla. Meidän koirat eivät ole talvella päässeet ylös tunturiin ollenkaan. Pikkulapsia vedetään ahkioissa ja aika pienet hiihtelevät omilla suksillaan.

Vanhasta Nammalan kämpästä ulkorakennus purkuvuorossa

Uusi Nammalan kämppä kuvattuna entisen kämpän paikalta

Toinen hiihtolomaviikko

Toinen hiihtolomaviikko vietetty lumisemmissa maisemissa. Leutoa on sää ollut koko viikon. Suojaa ja pientä pakkasta, useimmiten onneksi yöllä ollut pakkasta. Enimmäkseen pilvistä ja pilvet alhaalla pitäen tunturit piilossa, mutta pikkuisen on aurinkokin näyttäytynyt.

Tytöt hiihtivät viikon aikana täydet 100km.

Ladun varrella metso soidintanssiaan esitteli. Sain puhelimella kuvattua, pätkän videollekin, pitkälti en arvannut kuvailla, kun alkoi jo kovasti tulla liki. Oltiin kovasti mielissämme, että silloin ei olleet koirat mukana. Varmaan ei olisi kuvaus onnistunut, kun koirat eivät taatusi olisi olleet hiljaa paikallaan.

Hukalla kovasti asiaa hiihtoloman päätöksestä.

Viimeisenä hiihlolomapäivänä pilvet ihan alhaalla ja Pallaksella hotellikin aika sumun peitossa, mutta ilma ihmeesti kirkastui ja loulta tuli ihan aurinkoinen päätöspäivä.

Ensimmäinen hiihtolomaviikko

Kun ensimmäiset hiihtolomalaiset tulivat Perttuliin, oli räntää sen verran satanut, että lumiukon sai rakennettua. Joka tosin yön aikana oli häipynyt.
Seuraavana päivänä satoi uutta lunta. Uusi lumiukko ei hävinnytkään yöllä.

Enemmän jo talvisen näköistä pihalla. Mutta metsässä ei oikein talviselta näytä. Risumajan rakentaminen ja metsässä kävely korvasi hiihtämisen ja muut lumileikit.

Usein lasten käytös ihmeesti muuttuu, kun vanhemmat ovat paikalla, tai jopa heitä jo odotellessa. Liekö sitten ikävän purkautuminen kiukutteluksi.

Kelit ovat saattaneet lopahtaa täällä Keski-Suomen lomaviikolla, mutta Etelä-Suomen viikolla enemmänkin on ollut aiemmin pakkasongelmia. Nyt ei pakkasesta riesaa ollut, vesikelistä kylläkin. Vähän onneksi kylmeni, toinen lumiukko muuntautui lumilyhdyksi, kovettui. Vähän pääsi pulkalla ja kelkalla menemään. Normaalisti pihan kolaamisesta tehtyjä lumikasoja ei ollut pulkalla laskuun ja hyppyriksi nyt ollenkaan. Pihalta vain kerran on vähän lunta kolattu tänä talvena, niin on erikoinen talvi, vaikka jo helmikuun lopun puolella ollaan.

Leikki sujuu ilman kavereitakin, toisten lasten lähdettyä. Ulkona erityisesti, jossa ei ihmeellisiä tekemisiä vaadi. Tekemiseksi riittää tepastelu metsässä, pihalla pulkkaa tai kelkkaa vetäen edes takaisin.

Illalla pienin vaihtuu sitten isompiin hiihtolomalaisiin.

Onko siellä puussa korkealla orava?

Hyväntuulinen pikku vieras ja Halla 3 vuotta

Tammikuun lopun päiville kohta 2 vuotias Ronja tyttö tuli luoksemme. Aina yhtä iloisena ja tyytyväisenä touhuili. Uni tuli, kun oli sen aika, kun vain silmänsä sulki, herätessä heti oli suu hymyssä, ei ikävöinti-itkua tai kiukuttelua, vaikka useampi kuukausi, kun viimeksi oltiin edes nähty. Joka noin pienen ihmisen iässä on tosi pitkä aika.
Pakkaspäivät jatkuivat yli kahdenkymmen asteen, onneksi aurinko päivällä paistoi, että pari kertaa päivässä pystyi ulkoilemaan järven jäällä, lunta pihassa ei leikkeihin asti riittästi.

Hukkaa pelotti tulla jäälle, haukkui Hallalle ensin ja muillekin kovin, että sinne ei mennä. Kun Hukalla on hiihtovaljaat ja kiinni lähellä hiihtäjää, tulee kyllä hyvin jäälle, tuntee kai olonsa turvalliseksi, että pysytään kestävällä jäällä. Irrallaan mielellään kiertelee rantoja maitse tai jää kotiin. Piti laittaa Hukka kiinni, mutta ei silti kelahihnassa tuntenut oloaan hyväksi.

Ronja, pappa, Hukka ja Halla lähdössä jäälle ulkoilemaan.

Jäätä kertyy, joka aamu avanto sahattava. Avannon kansia on jo iso kasa.

Osa avannon kansista taideteoksena pystyssä.

Hallaa ei jäällä pelota, jos ei sitten missään muutenkaan. Metsätöissä mukana ei välitä mitään, vaikka puu mässähtää ihan viereen. Imuria ei sisällä viitsi väistää yhtään. Hukka taas juosee kauas, kun vain arveleekin puun kaatuvan ja ei pelkästään imuria mene karkuun vaan lattiamoppiakin.

Sovitettiin luhkaa, jonka tyttö hyväskyi.
Hiihtolomalla Ronjalla täällä sitten muitakin kuin koirakavereita.

Luhkan sovitusta kilinnahkahattu päässä.

Kun tammikuu vaihtui helmikuuksi, Halla täytti 3 vuotta. Aikaisempina 1- ja 2-vuotispäivinä on ollut paljon lunta ja aurinko paistanut. Nyt pilvistä ja lumisadetta luvassa, mutta jotenkin sade meidät nyt kiertää, mutta toivossa on, että lunta lisää vielä tulee tännekin.

Halla 3 vuotta 1.2.2014

Hukalta onnea Hallalle!

Kaverukset Hukka ja Halla

Tosi nopeasti menee aika, niin kasvavat koiranpennut isoiksi, kuten lapsetkin. Juuri olit vauva, sitten jo juokset ja leikit. Yksi hujaus kun olet jo iso.

Ja näin pikkuinen söpöläinen Halla oli pentuna:

Halla 2kk

Kavereita heti alusta asti, Hukka ja Halla.

Jäällä hiihtoa, hopeatöitä

Tultiin Hukan kanssa Keski-Suomen vähille lumille. Onneksi on tullut jäätä ja rantoja kierrellen voi jäällä hiihtää.

Metsässä lunta on vain aavistus, että ainut hiihtopaikka on järven jää. Jotain hyötyäkin vähästä lumesta on. Metsänraivaushommassa ei tarvitse lumessa kahlata. Lunta ei pihasta tarvitse kolata. 

Teerit etsivät suojaa tiukoista kuusikoista ja kaatuneista puista, lumikieppeihin ei lumi riitä. 

Halla innostui muustakin kuin risujen kuljettelusta

Kylmä pakkassää tuli tännekin ja jatkuu, joka tuntuu oikeastaan kylmemmältä kuin pohjoisessa.

Pakkaspäivinä voi miettiä ja suunnitella uusia käsitöitä, mitä pohjoiseen palattua alkaisi tehdä. Kuvasin hopeatyökurssin töitämme. 

Jonkun viikon päästä palataan pohjoiseen taas kunnon talveen ja näpertelemään ja oppimaan lisää käsitöitä.

Haukan kynsissä roikkuva komsiopallo ei ole itse tehty,
se vaatii jo toisenlaista osaamista

Huurteinen hiihtokaveri

Heti kun pakkanen laskee sopivaksi, Hukan kanssa olemme hiihtoladulla.
Hukka on oikein innokas lähtemään, paljon mielenkiintoisia jälkiä tutkittavanan.

Tältäkö näytän, kun harmaannun?

Pakkaset tulivat

Aurinkoinen keskipäivä, -36 pakkasta.

Kireätä pakkasta ja kaunista, niin kaunista on! Tänään täällä pakkasta 36 astetta. Pariin otteeseen kävin pihalla kuvailemassa kaunista tammikuista pakkaspäivää. Kiltisti Hukka meni kuvattavaksi mihin käskin.

Aurinko on tullut meillekin jo näkyviin. Vaikka aurinko ei täällä vielä lämmitä juurikaan, niin kauniisti sävyttää koko talvisen komean maiseman. Kun kaamos loppuu, aurinko ei heti näy meidän pihaan. Ensimmäiset säteet kaamoksen jälkeen värjäävät tunturin rinteen vaaleanpunaiseksi vain hetkeksi. Sitten muutaman päivän päästä näkyy jo itse aurinko.

Hukan mielestä kuvaukset jo riittää ja tassujakin palelee.

Eilen kun vielä pysyi -30 asteessa, Hukan kanssa pari kunnon lenkkiä tehtiin. Kaihoisasti odotamme, että hiihtämäänkin taas päästään. Kun hyvin pukeutuu ja liikkuu ei palele. Hukka saa myös olla paljon irti näin hiljaiseen aikaan, josta nauttii mahdottomasti, eikä senkään tassuja ala paleltaa. Nostaa kyllä tassunsa ja pyytää lämmittämään. Kiertääkö veri paremmin vai miksi vapaana juosten ei tarvitse tassuja juuri käsiin ottaa ja lämmittää.

Pihasta päästään ajetulle ladulle

Jäinkin Hukan kanssa tänne Raattamaan ja Halla lähti Perttuliin. Hukalla pitemmät jalat ja paremmin liikkuu paksummassa lumessa kuin Halla. Eikä ole niin herkkä lähtemään metson tai muun eläimen perään. Kun ei viitsi turhaan umpihangessa juosta.
Pakkasta on kyllä Perttuliinkin tullut, vaan ei lunta juurikaan.

Mökki tammikuisessa asussa

Sähköyhtiön miehet käyneet läpi johtolinjoja. Pyysin heitä samalla kaatamaan pihalta linjoja kohta hipovat puut. Siitä sain mukavaa ulkopuuhastelua niitä karsien, sahaten ja kasalle laittaessani. 

metsurihommissa pihalla