Vappu Perttulissa

Halla ja Hukka vappuaaton aamun lumisella pihalla.

 Hukan kanssa lähdettiin muutama päivä ennen vappua ajelemaan etelään, kaiholla ajatellen pohjoiseen jääneitä hiihtokelejä. Luntahan sitten tuli tännekin. Vappuaattona oli monta senttiä lunta, jota edellisiltana jo alkoi sadella. Hiihtokelejä ei sentään tullut, vaikka lumi maassa viipyikin osin seuraavaan päivään.

Aamu-uinnilla joutsenet siirtyivät rannasta syvemmälle.

Jänis pompotellut aamuvarhain pihalla.

Vapun päivänä tehtiin kävelylenkki lähimetsään. Puita on kaadettu ja kaadetaan edelleen, muutamia siemenpuiksi vain jätetetty, joista tuuli kuitenkin kaataa vielä monta. Yhden kuusen kaatumista ikkunasta sitten seurattiinkin, kuusi vei mukanaan pari leppää ja koivun, jotka kaikki kaatua mätkähtivät yhtenä könttänä tuulenpuuskissa.

Hyvät mustikka- ja suppilovahveropaikat on tällä hetkellä vain muistona. Ehkäpä parin vuoden päästä korvasieniä putkahtelee.

Hukkaa ihmetyttää muuttunut näkymä tutussa metsässä.

Vappuna vielä tutulla polulla kuljetaan,
 tänään polku hukkunut kaadettujen puiden, oksien ja metsäkoneen jälkiin.

Jos pohjoiseen jäi hyvät hiihtokelit, niin sinne jäi myös Hukan agressiivinen käytös.

On nyt ollut aivan normaalisti kuten ennenkin. Täällä piha-alue on iso, joten koirien reviirikin iso. Ei ole tietä, joten ei ohi kukevia autoja eikä vieraita koiria, lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä. Vahtimista on vähemmän. Jokainen pihaan tuleva vieras kyllä kovasti ensin haukutaan, mutta käytös ei ole päällekäyvän vihaista. 

Niin on taas kilttiä poikaa. Siis jos ei vaan mikään muutu, eikä mitään yllättävää tule eteen.

Kovasti mietityttää Hukan käytös, joka oli kyllä todella hankalaa. Oheistoimitana yritti käydä jopa kiinni. Vaikea tietää, mikä on se raja, minkä saattaa ylittää.

Kaikki muutos tressaa Hukkaa kovasti. Sen on vaikea sietää uusia asioita, alati vaihtuvia ihmisiä, läheltä kulkevia autoja, moottorikelkkoja, mönkijöitä, suksilla suihkijoita, reppuselkäisiä, ahkioden kanssa ja varsinkin vieraita koiria. Sitten yöllä vielä pihaan melkein rapulle änkäävää kettua. Ketun tulon se haistaa tai kuulee todella hyvin sisälle pimeään aikaankin.

Voihan olla, että sillä on jotain vaivaa tai kipua, mitä emme tiedä. Aika usein on sellaisia aamuja, että Hukka ei tule syömään, menee johonkin piiloon, on alakuloinen. Iltapäivällä tai seuraavana päivänä sitten piristyy ja ruoka maittaa ja on taas iloinen. Silmiäkin olen miettinyt, että näkeekö normaalisti.

Olihan se Lapissakin välillä ihan rauhallinen.. Tottui sitten ukkometsoonkin, jonka usein aamulenkillä kohtasimme. Taisi vähän pelätäkin, kun lopulta vain halusi pian sen paikan ohittaa. 

Sen olemme kyllä selvästi havainneet, että kiinniolo sitä erityisesti tressaa. Lapissa emme vain voi pitää koiria irrallaan. Tie on ihan vieressä, lähellä on mökkejä, latu, poroja kulkee. Piha on pieni, eikä sitä ole mahdollista aidata.  Kun ei ole sesonkiaika, menee ihan mukavasti Hukalla Lapissakin. Mutta totuus on, että Hukka jos valita saisi, Perttulissa olisi aina. Eikä mitään muutoksia missään.

Kevät alkaa vaihtua kesäksi. Ensimmäinen punkki jo löytyi Hukan otsasta. 

Koirat painiskelevat jo vihertyneellä nurmella, juoksevat vapaana pihalla iloisena kevähommia puuhailevien ympärillä. 

Tänään aamulenkillä näimme satoja mustalintuja, useita parvia kaarteli korkealla, kuin olisi johtajalta suunta hakusessa. Sitten ilmeisesti jatkoivat matkaansa pohjoiseen. Paljon on lintuja saapunut ja muuttomakalla. Kirjosieppo valloittanut omenapuun pöntön ja yrittää häätää lähettyviltä vielä ruokintapaikalle jääviä jämiä syömään tulleet käpytikan, pyrstö-, sini- ja talitiaiset pois. Kelpaakohan asumus tulevalle puolisolle ja saako pidettyä asumuksen varattuna, jää nähtäväksi.

Reilun kokoinen hauki verkossa tänään.

Hukka taustalla mielipaikassaan.

Koirakaverit.

Vappua kohti Raattaman talvesta

Kevät etenee ja lumi vähenee vauhdilla, pälvet ja tunturien tummat laikut suurenee. Mielenkiintoista seurata luonnon touhua, kuinka erilaisia keväät ovat. Vaan lisääntyvä valo on sama.

Tämän päivän (21.4.) mielenkiintoiset luontohavainnot: aamuvarhain kettu melkein rapuilla ja aamulenkillä hiiripöllöjen parittelu. Kettua kuvasin epäonnistuneesti ikkunan läpi ja kun laskin Hukan ulos metelöimästä, ei siinä kuvaa ennättänyt saada, kettu otti suunnan ja Hukka vauhdin. Vaan Hukka reppanaa hanki ei kantanut, kettua kyllä. Mutta eipä Hukka muutenkaan sitä kiinni olisi saanut, halusi vain ajaa pois omalta reviiriltään.
Hiiripöllö istui oksalla ja äänestä päättelin sen naaraaksi, keikutteli itseään kuin pitkästynyt odottaja, käänsi selkänsä ja samassa tuli toinen pöllö ja alkoivat paritella. Harmikseni Hukan haukahtelu tässä vaiheessa keskeytti toiminnan ja pöllöt häiriintyneenä lennähtivät pois.

17.4.2015 hiihtoladulta

Hukka ihmettelee rinkkarivistöä. Vaeltajat "piipahtaneet" ilman kantamusta tunturille.

 Hukka jäi nyt kanssani vaihteeksi Raattamaan. Hukka on alkanut olla aika agressiivinen toisille koirille, varsinkin kun mukana on Halla. Vaan eipä se siitä helpottanut, vaikka Halla lähti. Äkäisenä Hukka yrittää hyökkäillä autoillekin, jos on koira kyydissä. Kaikkeen vähänkin sen mielestä uuteen ja outoon suhtautuu epäillen ja äkäisesti. Todella vaikea Hukan kanssa liikkua nyt missään. Olen yrittänyt mennä sen pään sisälle ja miettiä syitä mitä on muuttunut. Tunteeko hampaiden leikkauksen jälkeen itsensä kyvyttömämmäksi (niitä poistettiin 9!) ja siten äkäisellä pelottelulla mahtailee. Onko näkö huonontunut. Varmaan ahdistaa vapauden menetys, koska Perttulissa voi olla aina irti, täällä ei juurikaan. Pihassa ei yhtään. Tarhassa ei halua olla, kun taas Halla viihtyy siinä, liiterin takaseinän hyllyssä makailee ja tarkkailee ympäristöä oikein mielellään. Jos Hukka ei ole mukana, on jätettävä aina sisälle, koska juoksulankaan en uskalla jättää.
Ei siedä niitäkään koiria, jotka täällä säännöllisesti ovat olleet lomilla. Mutta sitten taas joistain koirista ei piittaa mitään. Kuten esim. tänään hiihtäen kaupassa käydessä vähät välitti kylän koirista, vaikka joka puolelta sai haukut. Ne jotenkin ajattelee olevan omilla reviirillään ja siitä ilmoittavan.

19.4.2015 illalla vapauden riemua

19.4.2015 Sarvijärvellä

On ollut aika vähän kantavaa hankea. Jos leveää suksea vähän on kantanut, niin koiraa ei juurikaan.
Sunnuntai-iltana vähän alkoi viiletä ja hanki käydä kohmeiseksi. Tehtiin iltalenkki ja kahden ollessamme Hukka pääsi hetken nauttimaan vapaudesta. Ja kylläpä juoksi vauhdilla ympärilläni, kieriskeli hangella, purki patoutunutta energiaansa. Sen riemua oli ilo katsella. Sitten taas kiltisti kulki liinassa.
Eilen aamulenkillä ilahduttiin Hukan kanssa, hanki kantoi, vaikka pakkasta ei ollut, joten yöllä sitä oli ollut. Hetipä lähdettiin vähän evästä laittamaan ja hankikantoretkelle.

20.4.2015 aamulla aurinko paistaa ja hanki kestää!

Aurinkohan sitten meni pian pilveen ja hangen kestävyyskin oli välillä niin ja näin. Uhkarohkesti sitä vaan seikkailtiin pitkin soita ja harjuja ylös alas.

20.4.2015 Siitä vain ylös.

Hukka katsoo, että tuoltako me tultiin?

Mutta ei ihan suoraviivaisesti jatkettu, oli vaikea jyrkkiä harjuja laskea, hanki alkoi upottaa varsinkin notkoissa. Näkyvyyskin alkoi heiketä, ilmassa vähän lunta ja pilvet alhaalla.
Niinpä sitten välillä vinosti laskien ja nousten helpompia kohtia lipsahdettiinkin vähän suunnasta sivuun ja kauemma kohdettamme. Onneksi repussa repaileinen paperikartta mukana, josta näkee myös maaston muodon. Googlen kartta näyttää puhelimessani puiston vain tasaisen vihreänä, järvet ja joet sinisenä. Sitäpaitsi puhelimesta oli akku pian loppumassa. Vertasin paikannusta puhelimesta paperikarttaani.
Hukalle sanoin, että ei hätää, kohta osumme väkisin Pallakselta tulevalle reitille, kun pidetään suunta. Päivää ja valoisuutta riittää. Kun huomasin, että Hukka alkaa jo huolestua rämpimisestä.
Sen eleitä seuraten paljon tietää, enemmänkin haluaisin. Nenän käytöstä, asennosta, korvista voi päätellä jotain kiinnostavaa olevan tai olleen lähietäisyydellä, mutta omat aistit eivät usein riitä tunnistamaan mistä on kyse. Moni eläin ja lintuhavainto olisi ilman koiran mukana oloa jäänyt havaitsematta.
Pääsimme reitille ja kantavaa pohjaa palaamaan kotiin. Evästelemään nousimme vähän ylemme, siellä hankikin taas kantoi.

Pyhäkuru

Taas nautinnollista kieriskelyä

Rinteessä eväs- ja lepotauko

Hiihtoa

Ladun varrella poroja.

Pääsiäsviikolle ei monta aurinkoista päivää osunut, pakkasta vain vähän, enemmän lämmön puolella. Lunta riitti ja riittää yhä tälle Lapponia-hiihtoviikollekin. Hiihtokakausi vielä jatkuu tämänkin viikon jälkeen. Lunta paraillaan tulee lisää ja yöpakkasia on toiveissa.

Sata päivää - projekti minulla sitten tänään tulee täyteen! Myötää täytyy, että yhdellä lipsumisella, puoli lasia valkoviiniä 52 päivän kohdalla. Poromakkaran kanssa maistui aivan hyvin alkoholiton ollut ja saunajuomaksi kotimehut, parhaiten pihljajanmarjamehu, jota onneksi on aika monta pulloa.

Mehuista hiihtoeväänä musta- tai sekaviinimarjamehu on hyvää.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä kun latukone on mennyt...

Lunta on ja penkka korkea.

Vuontisjärvellä pari päivää ennen Lapponia-hiihdon 2. matkan lähtöä. 

Lapponiahiihtäjä toiselle hiihtomatkalle valmistumassa Vuontisjärveltä,
vielä edessä kolmas matka Hetasta Olokselle.

Monenlaisia kelejä ja - tapahtumia pohjoisessa

Halla yrittää pysyä mukana välillä upottavalla hangella

 Maaliskuussa on jo ollut paljon suojakelejä. Suvikelien jälkeen ei ole ollut niin reippaita pakkasia, että olisi oikein hyvät hankiset vielä tulleet. Hanki on leveitä suksia kantanut, mutta Hallaa herkästi upottaa.
Tuulisia päiviä tänä talvena on erityisen paljon. Vaihtelevasti retkihiihtoa ja latuhiihtoa, sään ja mielen mukaan. Koirien kanssa umpihankihiihto eläinten jälkiä tutkien välillä rentouttaa, jos ei ole niin upottavaa, että varsinkin Hallan kulku on enemmänkin hangessa uimista. Hukan on paljon helpompi kulkea pitkillä jaloillaan. Hallalta on yritetty pudottaa 1-2kg painosta. Sitä mieltä oli eläinlääkäri. Se on vaikeaa. Liikuntaa tulee päivittäin 10-20km ja joskus enemmänkin. Hallan omasta mielestä varmaan ruokaa saa aivan liian vähän. Painosta 12 päivässä 400g on lähtenyt ja siihen on tainnut pysähtyä.

Raattaman ladut hienot hiihdellä, vaikka hetkessä tuuli tekee ladut sileäksi. Hiihtoon lähtiessä voi netistä katsoa milloin ja mitkä ladut on ajettu hiihdaraattamassa.fi sivuilta. Latupoolin raha ei tahdo riittää latujen kunnosukseen. Suurimmaksi osaksi latujen hoidon kustantavat mökkiläiset, myös majoitusyrittäjät. Maksajia toivotaan lisää ja vapaamatkustajia vähemmän.
Samoilta sivuilta voi osallistua latutalkoisiin, tai ostamalla latutarrjoja.

Pihalta näky, kun tuuli pyörittää lunta

Aurinkoista Pallasta

Pilvisen päivän ulkoilua metsässä

Jäniksen ja ketun jälkiä on paljon

Taidenäyttelyitä,  musiikki- ym. tapahtumia on yllin kyllin mistä valita. Marianpäiville sattui tuulista ja aika kylmää, lumipyryäkin. Kun hyvin pukeutui, tarkeni hyvin jäällä seurata poroajokisoja. Vauhdikasta menoa. Rekisarjassa porolla niin vauhdikasta lähtöä, että hyvä kun rekeen ajaja ennätti hypätä. Monta miestä piti poroa ensin pidellä rekeä valjastaessa (vai sanotaanko sitä valjastamiseksi?).

Saamea kuuli paljon puhuttavan. Lapin asuisia varsinkin kirkossa oli paljon.

Raattaman poropäivillä, jotka nyt olivat 10. kerran, oli oikein paljon väkeä (olikin jo 11.kerta). Tapahtumassa ei sitten mitään laku- ja rihkamakauppiaita ole, vaan aitoja lappilaisia tuotteita. Rukoushuoneella sai talon, koulun ja kylänkin historiasta kuulla hienon esityksen nuorena tiettömään kylään 50-luvun alussa tulleelta opettajalta. Kiinnostunutta väkeä riitti kirkolle, kaupalle, ravintolalle, porotilalle. Aurinkoinen, vaikka taas tuulinen päivä, sai ihmiset liikkeelle hiihtäenkin, osa varmaan kipusi tunturille. 

Olen käynyt jokaisilla poropäivillä. Mukava tavata ihmisiä, aina sieltä jotain mukaan löytää ja vatsan saa täyteen.

 Kaunis lumisadepäivä Särestöniemessä. Reidar täyttäisi toukokuussa 90 vuotta.
Kuva vanhasta Särestöstä. Antonin siinä vielä eläessä olen myös käynyt, jollon oli asuttu koti, nyt museona.

Marianpäivien porokisan kovaa menoa

Raattaman poropäivilläkin komeita saamen asuja  pääsee näkemään

Poropäivillä aina kokonainen poro paistuu tulilla

Halla karvatassu, Hukan kipua, lapsien seuraa

Kolme kaverusta rivissä lumikukkulalla

Yllättäein yhden illan viimeisellä ulkoilulla toinen koira vingahti, kuten joskus tekevät peuhatessaan ilmoittaen toiselle, että leikki on liian rajua, niin toinen heti helpottaa. Siihen ei tullut kiinnitettyä mitään huomiota, koska koirat keskenään osaavat sopia rajansa.

Nukkumaan menon aikaan Hukka ei olisikaan halunnut mennä yläkertaan ja nukkumaan, lopulta lähti. Seisoskeli vain hiljaa ja vain vähän kävi petillään. Yöllä pyrki ulos. Kun ulkona käy, niin tulee normaalisti pian takaisin. Nytpä ei tullutkaan, piti pimeässä lähteä etsimään otsalampun kanssa lumessa kahlaten. Kuusen alta löytyi, lähti vasta kun olisi pitänyt yrittää ottaa syliin. Sitten saikin joka kerta haeskella jostain kuusen juurelta piilosta Hukkaa. 

Ei lähtenyt rappuja kulkemaan, Hallaa karttoi. Ulkoa ei halunnut sisälle, kun normaalisti haluaa pian sisälle lojumaan jos ei aurinko lämpimästi paista. Iltapimeällä ja yöllä juoksee aina heti oven taakse. Halla oli ihmeissään, meni Hukaan eteen istumaan pää kenossa ihmettelemään muuttunutta Hukkaa. Hukka kipeänä ollessaan muuttuu ihan mykäksi. Ei yhtään päästä ääntä, vaikka muuten on liiankin herkkä haukkumaan. Luultiin Hukan olevan melkein kuoleman sairas, niin outo oli. Ehkä itsekin sitä mieltä, kun hakeutui aina metsään piiloon kuusen juurelle.
Kunnan eläinlääkäri neuvoi viemään eläinsairaalaan, jos vaikka pitää kuvata. Sainkin heti ajan sairaalasta. Lääkäri tutki Hukan, kottikärrykävely ei oikein onnistunut, mutta arvelin Hukan pelkäävän onko lattia liukas. Muuten antoi hyvin tutkia, mutta päätään ei antanut yhtään kääntää. Hukalla oli kaularankakipua, todennäköisesti peuhaamisessa äkillisesti loukkaantui. Ei kuumetta eikä aivokalvontulehduksesta johtuvaa. Sai heti kipupiikin. Jatkohoidoksi lääkekuurin ja lepoa. Siitä Hukka toipui, eikä muuta hoitoa tarvittu. Aika pian Hukasta tuli entinen haukkuva koira! Otti vähän takaisin hiljaiset päivät ja Hallakin sai jo paini- ja juoksukaverin.

Hallan karvatassut ennen karvojen lyhennystä

Hallan Lapissa kasvaneet tassun karvat leikkasin siistiksi ja lyhyiksi. Tammikuun loppu ja helmikuun alku Keski-Suomessakin mukavaa talvikeliä, välillä pakkasta ja aurinkoisia päiviä. Kun keskisuomalaisten hiihtolomaviikko alkamassa, kelit muutuivat taas vesisateisiksi jäätikkö-kurakeleiksi, kuten aika usein.

Hiihdon alkeita harjoitellaan

Halla kulkee hyvin pienenkin talutuksessa

Laskiaisen iloja

Tammikuun arinkoista pakkaspäivää

Halla 29 asteen pakkaskelissä kulmakarvat huurussa.

Pilvipäivien jälkeen tupsahti aurinko iloisesti kirkastaen päivän. Vaikka aurinko ei kovasti vielä lämmitä, niin mieltä se kovasti lämmittää. Aurinko näkyy jo kokonaan taivaalla, eikä pelkästään tunturin takana loista värejä taivaalle. Hallan varpaiden väliin on kasvanut pitkät karvat. Siitä on tullut karvatassu! Kun pakkanen laskee alle 10 asteen, on varvaskarvoja lyhennettävä, koska keräävät lunta ja  lumipallukat hiertävät. Eli kovalla pakkasella lämmiteltävä tassuja ja leudolla putsattava lumipallukoita tassuista!
Tänään 20.1. aurinko kauniisti paistoi pihallekin, pakkanen siedettävät noin 20 astetta, joten paljon ulkona puuhastelua Hallan kanssa. Säätiedotus lupaili 30-40 astetta tälle ja huomiselle päivälle.
Onneksi ei tässä sellaisia lukemia nyt ollut. Jos valita saisin, niin 8-15 astetta pakkasta olisi ihan passeli keli. Vaan mitä kylmempi ja kirkkaanpi ilma, sen kauniimpaa usein on, eilenkin taivas iltapäivällä oli vaaleanpunainen ja violetti. Toissapäivänä tulipunainen ja keltainen. Illalla komea tähtitaivas. Että eipä aina voi laulaa: "taivas on sininen ja valkoinen..."

Aurinko keskipäivällä paistaa ja päivä nopeasti pitenee.

Kaamos loppui

Aurinko nousemassa pilviverhoon.

Kävin kaamoksen loppumista ja auringon ensisäteitä katsomassa 5.1. Pallaksella. Ei ollut aivan kirkas ilma, aurinko meni osin pilviverhon taakse. Mutta punahohtoinen kaunis ja niin kirkas valo, että aivan alkoi silmiin sattua sitä ihaillessa. Päivän pituus ensimmäisenä kaamoksen jälkeisenä päivänä 38 minuuttia. Virallisesti. Mutta valoisuutta kyllä on kaamoksen aikaankin. Lunta on jo aika paljon, se on niin valkoista kuin olla vain voi ja valaisee hyvin. Jos ei ole aivan pilvistä, pystyy hyvin hiihtämäänkin aika pitkälle iltapäivään.

Pallas 5.1.

Lunta on ihan mukavasti.

Pakkanen sahailee ylös ja alas. Nyt on pakkasta jo enemmän kuin tarpeeksi, -37 astetta.

Vähän on liian kylmä hiihtämiseen. Kävellä kyllä tarkenin, mutta Halla ei oikein. Vähän väliä nosteli vuoroon tassuja lämmiteltäväkseni.

Tontin vierellä hieno latu.
Jospa se pakkanen pian lauhtuu, että ladulle pääsee.

12.1. -37 asteen pakkasessa.

APUA, lämmitä mun tassua!