Hyvä on hiihdellä

Huhtikuun toinen puolisko on Raattamassa ollut vuoroin pilvistä, räntäsadetta ja kauniita aurinkoisia päiviä. Pikkupakkasöitä myös, jolloin aamulla on päässyt hankikantohiihdolle. Kovia hankikantoja ei tänä keväänä ole ollut.

Tunturissa

Yhtenä aurinkoisena päivänä hiihdettiin tunturissa. Maisema ei juuri valkoisemmaksi voi tulla. 

Tällä reitillä ei tavattu yhtään vastaantulijaa. Mutta ei myöskään kiirunoita, joita olisimme halunneet kuvata. Jälkiä kylläkin. Sekä kiirunan, että suksien.

Kohti Pallasta

Sunnuntaina 22.4. jäätiin Hallan kanssa kahden mökille.

Nyt ollaan kaksistaan.

Halla ei vieläkään tykkää autokyydistä, eikä mene mielellään autoon. Halla oli vyössäni kiinni, kun laitoin Hukan turvavöihin, kaverin laittaessa suksiboksiin vielä kotiin viemisiksi poronlihaa (myös koirille), Halla ennätti pari ketaa ängetä autoon Hukan viereen, vielä ennätti hypätä takaluukkuunkin sen ollessa auki. Kova hätä oli päästä Hukan mukaan. Hukallekin jo vähän tuli hätä, kun Hallaa kiellettiin autoon menemisestä ja alkoi ihan vapista.

Kohta Hallan kanssa tehtiin kävelylenkki ja perään hiihtolenkki, että siinä taisi Hukka vähäksi aikaa mielestä jäädä.

Halla jäi ilman kaveria.

Ladun varrella oli paljon mielenkiintoisia hajuja, jäniksen papanoita napsia, metsokin kohta mökiltä lähdettäessä ladun vierellä. Jota en olisi kyllä ilman Hallaa havainnut.

22.4.

Kun Hukka ei ole mukana, Halla ei juurikaan hauku. Jopa useampi koppelokin Hallan ilmaisemana saatu hiihtoreissuilla nähdä. Aamun ja illan kävelylenkeillä lähes joka kerta nähdään riekkoja. 

22.4. ladun lähellä tepasteli 5 joutsenta pienen sulan vierellä.

Kun oli ensimmäinen päivä kahden vietetty, otin Hallan sisälle siinä kuuden paikkeilla. Riisuin saappaani vessaan, niin Halla pujahti sinne, eikä tullut sieltä pois koko iltana. Pidin oven auki ja lueskelin niin, että näkisi minut. Sitten menin jo yläkertaan nukkumaan. Halla vain pysyi vessassa ja kävi sinne lattialle nukkumaan. Hukalla ja Hallalla on täällä peti, jossa ovat nukkuneet vierekkäin ja tykänneet kovasti niin. Aamuisin Halla on yleensä noussut leluillaan leikkimään odotellessaan toisten nousemista ylös.

Nyt Halla vain pysyi vessassa, vaikka laitoin siellä olevan pyykkikoneen aamulla pyörimään. Söin aamiaista, Hallan ruoka odotti kupissa. Kun ruokaa on kuppeihin laitettu, Halla heti on kieppunut ympärillä ja odottanut, että vähän tippuisi lattialle jo laittaessa. Siitä on tullut tapa, että on saanut napsia jo ruoan sekaan laittamiani nappuloita kuiviltaan, jotka "vahingossa" putoavat lattialle.

Nyt ei Halla tullut nappuloita hamuamaan.

Tulihan se lopulta syömään ja päästiin päivää jatkamaan ja hiihtämään.

Mutta illalla taas meni vessaan nukkumaan. Houkuttelin sitä kovasti ensin petilleen ja sainkin sen sinne, mutta ei kun muutaman sekunnin siellä oli ja lähti pois.

Kolmantena yönä Halla nukkui jo osan petillä Hukan tyynyllä ja osan vessassa.

Nyt on nukkunut jo petillä.

24.4. pilvinen päivä. Raattamasa vielä näin hienot ladut.

Lapioin ulkopöydän näkyviin, Halla ihmettelee, voisiko tässä jo vappuna simat ja munkit nauttia.                                    

Vähänkin kun on kestävä hanki, koira nauttii hangella kieriskelystä. Niin näyttää tekevän muidenkin koirat, ei vain meidän. 

Tässä Halla lempihommassaan, eli kieriskelyssä lumella

Aurinkoisen päivän 26.4. retkellä

Vappua odotellaan mielenkiinnolla. Lunta varmaan riittää. Juuri radiossa sanottiin, että 60 vuoteen ei ole tähän aikaan ollut näin paksuja hankia kuin nyt.

Aurinkoinen pääsiäinen

Pääsiäisen aikaan oli paljon aurinkoisia päiviä.

 Nuorin lomalainenkin jaksoi hiihtää lähilaavulle.

Heti pääsiäisen jälkeen oli jokunen pilvinen ja sateinen päivä, tuli lunta, räntää, vettä.

Pääsiäisvieraiden kotiin matkustaminen huonossa kelissä oli kyllä raskas.

Meille tänne jääville aurinko pian taas paistoi ja hankikin alkoi kantaa.

Päästiin hiihtoretkille reittien ulkopuolelle.

Kun toinen koira vähän haisetelee ja alkaa kaivamaan, toinen tulee heti myös mukaan tutkimaan.

Luuhka

Ennätin mukaan vielä kevään tunneille Revontuli-Opiston Raattaman pisteeseen Lapin käsitöihin. Tein luuhkan ja sain sen valmiiksi, kun tukka putkella ahkeroin. Mutta niinpä siellä muutkin keskittyneenä töitään tekivät, kylläkin rentouttavasti rupattellen samalla. Hädin tuskin kahvit ja teet välillä siemaistiin.
Joskus kuului voimakkaitakin tunteen purkauksia, jos ilmestyi työhön ihmeellinen syttymytty, koneesta katkesi neula, oli ommeltu pitkä tovi ilman aluslankaa... äänen sointi riippui vähän siitä, oliko sattunut kaverille vai itselle.
Tunnit olivat iloista työn touhua. Tuli hyvää mieltä mukavasta porukasta ja syntyneistä käden jäljistä taitavan opastuksen johdolla.


Aamulla ennen hiihtoon lähtöä luuhkan koekäyttöä ja kuvausta.
Hiihtokelit ovat parhaimmillaan, hyvää hankikantoa odotellaan. Ja pääsiäisen vieraita. Valoisuutta riittää pitkälle iltaan. Aamun pakkasten jälkeen päivällä aurinko kovasti jo lämmittää. Keli vaihtuu hetkessä saman hiihtoretken aikanakin sakeasta lumisateesta lämpöiseen auringon paisteeseen.

Hetassa Marianpäivillä porokisoja seuratessa pääsi ihailemaan kauniita saamenpukuja:

Valkoisilla hangilla

Lumihanget ovat aika korkeat Raattamassa. Vaikka monina talvina on ollut paljon enemmänkin lunta kuin nyt. Nytkin aivan riittävästi, varsinkin kun pihaa kolaat ja yrität saada lumen johonkin mahtumaan.

Tänne tullessani pihassa oli hyvät polut ja auton sai ajaa suoraan katokseen. 

Avuliaita lapintonttuja täällä vain on.

Koirien kanssa hiihtäminen sujuu hienosti, paitsi vaatii kovaa palkitsemista, että olisivat hiljaa toisille hiihtäjille. Koirani ovat liian vähän saaneet sosiaalista koiraelämää ja miljööopetusta.

Hiihtelenkin reiteillä koirien kanssa aamutuimaan, jolloin vähemmän on vielä toisia hiihtäjia. Kelien antaessa myöten omia reittejä. Yleensä myös vastaantulijoita väistetään hyppyyttämällä koirat sivuun odottamaan.

Sitten jätinkin kerran Hukan kotiin ja läksin pelkästään Hallan kanssa. Niin sepä olikin kuin eri koira. Ei yhtään haukkunut toisia hiihtäjiä, poroaitauskin ohitettiin poroja säikäyttämättä, siitä palkaksi keksin palasia sai palkaksi ohituksen ajan. Sain käydä välillä kaupassa ja munkkikahvilla Hallan odotellessa kiltisti ulkona. Vauhti oli kyllä paljon hitaampi kuin Hukan kanssa ja vähän väliä piti saada leikkiä kävyillä, luppotupuilla ja kerätä suuhun jäniksen papanoita. Monia mielenkiintoisia jälkiä piti tutkia.

Hallan en annakaan vielä vetää, kun on yksin.

Sama poroaitauksen ohitus sujui hienosti myöhemmin molempien koirien kanssakin. Hukallehan paikka oli ennestään tuttu, ja kun porot eivät olleet ihan aidan takana ladun vieressä.

 Ladun varrella oli Hallalla monta mielenkiintoista tutkittavaa. Olen sitä mieltä, että koirani myös nauttivat maisemista. Erityisesti Hukka usein näyttää retkillä istuvan ja katselevan maisemaa. Voihan olla, että myös sen silmiin tai nenään osuu kaukaa lintuja, poroja ja muuta metsän elämää, mitä minä en havaitsekaan. Koiran avulla olenkin usein saanut lintu- ja eläinhavaintoja, joita yksin ollessani en olisi havainnutkaan. Kun seuraa koiran katsetta ja eleitä kokee enemmän kuin vain omilla aisteillaan.

Hiihtolomaviikkojen touhuja

Kotipihassakin voi suksilla harjoitella temppuja, kun ensin rakentaa vauhdinottotönnään. Alku oli jo valmiina: Hukan ja Hallan lumikukkula. Sitten alapuolelle hyppyri. Koirat taisi olla vähän liiankin innokkkaita apureita.

Ja eikun kokeilemaan!

Lumesta syntyi monenlaista rakennelmaa ja käytäviä jäi sitten lomien jälkeen Hukan ja varsinkin Hallan iloksi. Halla tykkäsi kovasti juosta niitä pitkin ja hiipiä ja kyttäillä Hukkaa.

 Ikkunasta seurattiin naureskellen, kun lumiukko sai porkkananenän, Halla tepsutteli perässä ja kun porkkanan viejä poistui paikalta, Halla nousi kahdelle jalalle ja taiteili porkkanan suuhunsa, sitten häntä iloisesti pystyssä vilkuillen ympärilleen hiippaili pois. Lumiukon rakentajaa ei kyllä naurattanut, haki porkkanan Hallalta, mutta eihän se Halla voinut millään vastustaa kiusausta moiseen herkkuun. Sille kun kelpaa melkein mikä vain.

Hiihdossa Halla on innokas juoksemaan mukana. Hukka saattaa ensimmäisellä kierroksella olla mukana, sitten se seurailee vain pihalta ja oikoo odottelemaan, kun tietää jo missä toiset kiertää. Ei oikein ymmärrä sitä moneen kertaan saman lenkin kiertämistä, vaan mieluummin odottelee auringossa.

Olemme tehneet oman ladun, joka kiertää pellon ja metsän reunamia ja koirat voivat juosta mukana halutessaan vapaana.

Halla juoksee vauhdilla edessä, kun näki minun odottelevan kameran kanssa. Valokuvaus ei kiinnostanut vaan taskussani olevat namit.

Halla on varsinainen Vilpertti Vikkelä. Nyt kun tuli hankikantokelit, Hukka taas tuskastuu sen vahtimiseen, kun saa jatkuvasti ilmoitella Hallan juoksemisesta vähän liian isoilla alueilla. Piti jo välillä laittaa tarhaankin. Halla viihtyy ulkona päivät pitkät, eikä halua tulla sisälle, kun taas Hukka on jatkuvasti ikkunan takana kärkkymässä sisälle. Nyt kun katolta putosi lumet, Hukka ylettää takajaloilla seisten ikkunan taa huomauttamaan, jos en ole näkevinäkin sen pyyntöjä. 

Kun Halla oli tarhassa, Hukka kyllä makaili aitan terassilla auringossa ihan mielellään.

Toisella hiihtolomaviikolla kudoin pienen vauvan haalarin. Tein sen Drops Baby Merino langasta Dropsin ohjeella. Sieltä löytyy paljon ihania malleja.

Myssyn tein yhdistäen paria ikivanhaa ohjetta. Ei oikein tullut hyvä, jouduin vähän muuttamaan kokoa. 

Olen tehnyt sillä mallilla jo iät ja ajat useampiakin kypärämyssyjä onnistuneesti, että vähän harmittaa. 

Tämä käsityö oli tarkoitus tehdä mökillä, mutta kun ostin langat, niin innostuin aloittamaan työn ja se valmistuikin pian.

Sunnuntaina ajelin tänne Raattaman mökille koirien kanssa hienossa talvi-ilmassa. Pitkä matka sujui hyvin nyt Hallallakin. Autopahoinvointiin saatu lääke auttaa. Alkumatkassa vain vähän suupielet oli vaahdossa, mutta Halla ei oksentanut. Perillä sitten sisällä innolla veti lelulaatikkonsa ja alkoi leikkiä jouluna saamillaan leluilla. Ruoka pian maittoi molemmille koirille, ennen matkaa eivät saaneet ruokaa ja matkan aikana kumpikaan ei halua mitään syödä. Sitten vielä pitkä, riemukas lenkki haistellen kaikki hajut ja jäljet mitä vain löytyi. Koirat kävi hyvin vieretysten nukkumaan petilleen. Kummallakin nyt omat tyynynsä, yhteinen peitto puhtaalla pussilakanalla alla. Hallan ensimmäisen juoksun jälkeen vierekkäin nukkuminen sujuu hyvin. Sitä ennen Hukka ei tykännyt Hallan änkeämisestä viereen. Nyt ovat niin kavereita että.

Tosin päivittäin painimiset kuuluvat silti ohjelmaan.

Huivi purkulangasta

Sain langan loppumisen jälkeen kesken jääneen neuleen, jonka purin ja kudoin langasta Ullan nettineulelehden Revontuli-huivin ohjeella. Huivi valmistui vauhdilla, kun olen jalan pikku operoinnin takia vähän kevyemmällä liikunnalla.

Ruotsin pikkuinen prinsessa sai meidän mielestämme oikein kauniin nimen,  Estelle. Lisäksi syntymäpäivä osui päivää ennen, kuin meidän prinsessan syntymäpäivä. Neljä vuotta ikäeroa prinsessoilla.
Hiihtolomaviikon talvitouhujen kuvia tulossa myöhemmin.

Käsitöitä pakkaspäivinä

Helmikuun paukkupakkasilla on käsityöt edistyneet.
Nuorempi lapinporokoirani Halla poseerasi oikein mielellään tyttärelleni kutomassa tuubihuivissa. Kun Hukka oli sisällä, eikä häirinnyt kuvaamista. Kun edellistä huivia kuvasin ensin Hallan kaulassa, tuli Hukka siihen tutkimaan, niin Halla siitä pinkaisi Huivi kaulassaan vauhtiin. Nauratti niin, että en ennättänyt saada vauhdikasta kuvaa.
Nyt Halla oli paikallaan ja käänteli päätään pyyntöjeni mukaan. Tiesi varmaan, että hyvä kuvauspalkkio tulossa.
Huivin kudoin Titityystä ostetusta langasta, Casade Yarns, 100% baby alpaca.
Malliin sain idiksen myyjän kaulassa olevasta huivista.

Muutamia nukenvaatteita on postipakettia vaille valmiina lähdössä syntymäpäiväksi pienelle tytölle.

Pakkasta meillä oli sunnuntaina jopa -35 aamulla. Tänäänkin yli -28. Vaikka kaunista onkin, niin kyllä jo toivoisin pienempiä lukemia.