Kaamos väistymässä

5.1. hiihtoretkellä

Kirkkaina pakkaspäivinä Raattaman värit ja maisema on hivelevän kaunis. Näihin maisemiin ei koskaan väsy. JOka päivä ja monta kertaa päivässä sama paikka on aivan eri näköinen.
Tämä Vuontisjärven jokisuu on lempimaisemiani. Koskikara nähtiin siinä pari päivää aiemmin.
Että varmaan senkin lempipaikka.

Tänään loppiaisena oli kipakampi pakkaspäivä, aamusella kävelylenkillä Halla nosteli tassujaan kylmästä, joten ei päässyt hiihtolenkille mukaan. 

Päivän valaistuttua taivaalle tuli kirkkaat sini-puna-kultakelta raidat. Äkkiä ulos niitä kuvaamaan ja sitten vasta hiihtämään. Kun hetkessä saattaa mennä ohi, sen olen oppinut, että jos aikailee, että kuvaako vai ei, niin hyvä hetki miettiessä on jo ohi. 

Nytkään en raidallista taivasta ennättänyt saada, kun ei sisävaatteilla paljon pihalla käpistellä.

Näin korkea penkka on tullut pihaa kolatessa.

6.1.2013

Siellä se aurinko tunturien takaa kultaista väriään taivaalle piirtää.

Vuosi vaihtui

Uusi vuosi alkoi täällä Raattamassa lumisissa merkeissä ja hiihtäen.
Pikku pakkasta ja pilvistä ilmaa, että päivän valoisa aika on lyhyt. Vuoden ensimmäisenä päivänä koirat oli reilun kahdenkymmenen kilometrin hiihtoretkellä mukana, vaikka aatto meni valvoessa pitkälle vieraiden kanssa. Eikä koirat osanneet nukkua omalla ajallaan, iloisena kyllä olivat lähdössä mukaan hiihtämään. Hallalla riitti virtaa hyppiä välillä korkealle ja yrittää temuta Hukan kanssa.

Hukasta vain on tullut vähän rähjä vastaantuleville toisille koirille.
Joten joutuu lähtemään ensimmäisessä satsissa kotiin, vaikka oli tarkoitus, että Halla lähtee ja Hukka vielä jää.
Ennen vuoden vaihdetta täysikuu oli aivan upea! Sattui kirkas pakkaspäivä. Joulu aaton aattona myös oli kaunis kuutamo ja värikäs kaamostaivas, joka valaisi lumenkin aivan punertavaksi.
Harmi vain, kun ei ole hyvää kameraa, joka toistaisi värejä niinkuin silmä ne näkee.

 Pari päivää ennen joulua pihalla otetut kuvat.

Viikon päästä, jos on kirkas ilma, ilmestyy aurinko taivaalle. Sen lumoa ei vielä meidän pihaan näy, koska tunturit ovat edessä, eikä aurinko nouse korkealle ja vain hetken on näkyvissä. Taivas saa taas uutta värihohdetta. Yhden kerran olen kaamoksen päättymisen jälkeen auringon nähnyt Pallaksella, enkä varmaan koskaan unohda, kuinka upea se näky oli.

Vöitä ja muita käsitöitä

Raattamassa ajan kuluketta on muutakin kuin koirien kanssa touhuamista ja hiihtämistä.
Revontuli Opistossa on monenmoisia kiinnostavia kursseja. Vyökurssilla valmistin vöitä, itselle ja lahjaksi. Siellä innokkas porukkka valmisti monenlaisia komeita vöitä. Kauniinpia olivat ehkä pari aivan ihanaa lasten lapinvyötä.

Lapintöissä ompelin pari hattua. Toisen viimevuoden luuhkan jämistä hiihtohatuksi, toinen sitten pakkasille lämpöisen karvahatun. Kun ihan viimeisiin minuutteihin ahersin, niin ennätin saada valmiiksi ennen opiston joulutaukoa. Silläkin kurssilla monia kauniita töitä valmistui, ahkerimmat saivat aikaan vaikka mitä.

Jo kesällä alkamani vauvan neuleasu lopullisesti valmistui ja lähti joulupukin postissa saajalleen.

Asu on Drops Fabel langasta.

Itselleni iltapuhteilla kudoin porovillapaidan Drops Nepal 65% villa, 35% alpakka langasta. (Malli Drops 122-43).
Nyt pitää alkaa selata netistä malleja uutta käsityötä varten. Jos tulee liian kovia pakkaskelejä, että tulee hiihdosta välipäiviä.
Valoisuusaika on täällä aika lyhyt, että se kyllä tulee käytettyä hiihtämiseen aina jos mahdollista.
Perheen miehet on nyt täällä myös ja joulua odotellaan. Hiihtoladut on pitänyt vieläkin itse tehdä, kun ei ole latukone täällä latuja tehnyt. Onneksemme eräs naapuri on vaimolleen ajanut kelkalla latua, josta on ollut meillekin paljon iloa.
Koirien jälleennäkeminen oli riemukas. Halla on niin tyytyväinen, kun saa yöt nukkua nyt Hukan kyljessä. Minä sain siirtyä yläkertaan nukkumaan. Nukuin alakerrassa, kun olimme kahden. Muutaman kerran yössä Halla kävi sängyn vieressä tökkäämässä nenällään, että pitää halia. Jos vain ohimennen vähän toisella kädellä turkkia sipaisin, vierestä kuului vikisevä yhy-yhy niin kauan, että halin kunnolla. Sen jälkeen kuului kynsien raps raps, kun Halla kipitti petilleen nukkumaan. Se toistui joka yö vähintäin yhden kerran.

Joulua täällä odotellaan rauhallisin mielin ja täysin valkoisessa maisemassa. Koulun ja päiväkodin yhteinen juhla kyläläisille tuo viikolla joulun tunnelmaa vielä kovasti, yksissä joululauluissa varmaan myös tulee vielä käytyä. Piparit on paistettu ja lähes syötykin. Poropaisti raattamalaisesta laadukkaasta lihasta kruunaa joulupöydän ja joulupäivänä joulukirkko joko omalla kylällä tai Hetassa.
Saunomista, hiihtämistä koirien kanssa, siinä se on joulu.

Pihan elämää pakkaspäivänä

Pitkän suojakelin jälkeen tänään rävähti oikein reipas reilu parinkymmenen pakkanen. Aamu- ja iltapäivälenkkejä se ei estä, mutta pitempi hiihto- tai potkuri lenkki jää väliin. Päivä kuluu nopeasti kutoen villapaitaa ja seuraillen ikkunasta pihan elämää.

Rasvapötikkä oli pudonnut oksalta ja siihen tuli paljon ruokailijoita. Alku hämmingin jälkeen sovussa syöminen sujui. Kun menin rasvaa laittamaan oksaan takaisin, lapintiainen tuli melkein käteen. Kuukkeli tulee aivan helposti kädestä ottamaan, varmaan pian tulisi tiainenkin.

Orava huomasi heti, että onkin tästä helpompi syödä. Talipalloja syö roikkumalla pää alspäin, että ensin   näytti kuin jokin nahka roikkuisi oksalla.

Pakkanen teki hyvää kovettamalla suojakelillä värkkäämäni luminallen. Päälaelle tulee kynttilä lumipallojen keskelle.

Välillä tunnen pistoksen, kun vain olen koirien kanssa niitä sen kummemmin treenailematta. Vaikka ennen Hukan kotiin tuloa olin suunnitellut opettavani sille ties mitä kaikkea. Aluksi kyllä jälkeä harrastettiin Hukan kanssa. Kovasti leikittiin piilosilla oloa ja koirakirjoja pikku hiljaa ilmestyi hyllyyni, joita lueskelin moneen kertaan. Ja edelleenkin luen, mutta jotenkin vain on mennyt niin, että nyt oikeastaan vain asun koirien kanssa ja ne kulkee siinä arjessa mukana.

Sitten tulee onneksi hetkiä, kuten eilen hiihtäessäni Hallan kanssa omia latuja, että aika hyvää koiran elämää tällainenkin on. Kun ei ole sesonki eikä ole tunkua samoillessa, saa Halla olla suurimman osan retkestä vapaana. Saa haistella ja tutkia monia jälkiä lumessa, napsia jäniksen jättämiä papanoita. Ne on Hallan herkkuja. Ovathan ne ihan koiran ruokanappuloiden näköisiäkin. Halla pysyy hyvin ihan lähietäisyydellä. Siihen auttaa taskussani olevat herkkupalat ja upottava lumikin. Kun on mukana vain yksi koira, sen käyttäytymistä pystyy paremmin tarkkailemaan. Eikä myöskään Halla saa tukea Hukalta, kun yhdessä ovat rohkeampia ja herkemmin "huono kuuloisia". Eilisellä hiihtoretkellä nähtiin taas metso. Uskon, että myös Halla nauttii näiden eläinten näkemisestä ja tarkkailusta, vaikka varmaan sitä harmittaa joskus kielto perään lähtemisestä. Kun yksi ilta lenkillä seurattiin kahta teeriä puussa, Halla olisi vaikka kuinka kauan istunut siinä niitä katsellen.

Aivan upea vaaleanpunainen taivas eilisellä hiihtoretkellä tunturin takana! Mahtavia revontulia on nyt myös esiintynyt. En tiedä onko koirat innostuneita taivaan väreistä, mutta korkeilla paikoilla aivan selvästi nauttivat ympärillä avautuvasta näkymästä. 

Marraskuun maisemissa Raattamassa

Missä Halla luuraa?

Hallan kanssa hiihtokausi on aloitettu. Lunta on tullut aika reippaasti, on todella valkoista ja kaunista. Ilmat vaihtelevat pakkasista suojaan, lumi- ja räntäsateista kauniiseen auringonpaisteeseen.
Metsoa saatu ihailla useamman kerran. Hallan ansiosta pääsen hyvin näkemään. Teeri ja riekkoja tietysti myös. Pihassakin tepasteli pyykkinarujen alla. Kuukkelit saavat ihan rauhassa olla, niiden katselun Halla varmaan oppi Hukalta.

Kauppareissulta tulossa hiihtäen, Halla ilman suksia

Seuraavana päivänä samoilla paikoin hiihdeltiin, kun aurinko paistoi kauniisti ja pakkasta vähän alle kymmenen astetta.

Suosittelen kyllä loka-marraskuussa suunnaksi ottaa pohjoinen. Täällä ei ole mustaa ja kuraista. Aurinkokin tosiaan vielä kirkkaina päivinä paistaa ja päivässä on pituutta ulkoiluun riittävästi.

Oloksella latuja on jo paljon, jossa kävin nautiskelemassa valmiistakin ladusta.

Pari salskeaa miestä tuli lokakuun lopulla muutamaksi päiväksi, tuliaisinaan kärryllinen saunapuita.
Loppuviikosta odotellaan Hallan kanssa vierasta nauttimaan näistä marraskuun valkoisista Raattaman maisemista.
Revontuli Opisto tarjoaa sitten muuta virikettä. Nopeasti kyllä aika ja päivät kuluvat muutenkin. Lumisateiden jälkeen omalla pihalla on kovastikin askaretta ja lihasjumppaa lumitöiden muodossa.

Vene Pallasjärveltä odottamaan kevään huoltoa

Talvi tuli

24.10.

Eilen 24.10. tuli talvi Raattamaan. Lunta edellisyönä satoi reippaasti, pikku pakkasia on jo pitempään ollut. Päivällä aurinko paistaa kauniisti kuin keväällä.
Lunta tuli niin paljon, että pihaa oli jo kolattava ja auratkin liikkeellä.

Hukka ja isäntä lähtivät eilen, kun kotipuolessa on monta hommaa ja puuhastelua riittää. Me jäätiin Hallan kanssa tänne noin loppuvuoteen.

Hallan juoksuaika vain tuntuu jatkuvan. Tänään jo alkaa helpottaa. Helpottaa sekin, kun on yksinään.
Vielä autossa pyyhkeeseen tuli punaisia pilkkuja, kun Hetassa ajeltiin tiistaina. Hallan oli nukuttava yöt vessassa erilllään Hukasta, sinne Hukan lähdettyäkin vielä mielellään välillä menee nukkumaan.
Hukan kiinnostus Hallaan vielä heräsi, vaikka luulin toisin. Kun Halla oli aluksi halukkaampi ja kovasti ensin "ahdisteli" Hukkaa. Taashan Hukka astui Hallan jääden pitkäksi aikaa kiikkiin myös. Silloin on oltava paikalla ja rauhoiteltava Hallaa siihen saakka, että Hukka pääsee irtautumaan.
Ihmetyttää, miten joillain koiran juoksuaikaa tuskin huomaa. Meillä se nyt ainakin huomataan. Matot, joita ei halua mossaantuvan, on poistettava, koirien petivaatteet vaihdettava usein. Pidänkin koirien peitoissa ja tyynyissä pussilakanoita ja tyynyliinoja. Tosin muutama tyynyliina on valkoinen, joihin on sitten jäänyt pesujen jälkeenkin plänttejä. Koirien kanssa yhdessä lenkkeily on hermoja raastavaa. Vuoroon taas lenkitettäessä menee melkein koko päivä, kun molempien kanssa vähintäin se kaksi lenkkiä on tehtävä, että saavat ruokailujen jälkeen tarpeensa tehtyä. Jos on yksin molemmat koirat mukana, ja sitten sattuu vielä tulemaan innokas karkuklaissulhasehdokas vastaan, niin onkin helisemässä. Varmaan ei ole mukavaa myöskään niiden uroskoirien perheissä, missä koira tilaisuuden tullen heti vilahtaa monen kilometrin päähän heilastelemaan.

Koirat on kaikesta huolimatta ihania ja mukavia kotieläimiä ja seuralaisia.
Olemme Hallan kanssa saaneet vierailevan "kotieläimen", joka ei kyllä mukavalta tunnu. Hiiret se kyllä varmaan on napsinut, että se hyöty kyllä on. Nimittäin lumikko on rauhaamme häirinnyt siitä lähtien, kun kahden jäimme. Sen karkottamiseen samasta huushollista en ole vielä onnistunut.

Nyt kun Halla on ilman Hukkaa, on se enemmän seuraa vailla. Totesin myös, että ei osaakaan oikein mitään. On näköjään vain matkinut Hukkaa ja menee perässä. Esim. maahan käsky pitää opettaa alusta.
Tarhassakaan ei viihdy, vaikka Hukan täällä ollessa oli siellä oikein mielellään yksinään.
Autossa matkustaminen sujuu sentään jo paremmin. Vaikka ei innolla autoon tulekaan ja alussa leuat käy. Matkapahoinvointi tuntui ihan ylitsepääsemättömän vaikealta. Parempaan jo kovasti menty.

Jos oli viime vuonna marraskuu täällä kaunis, niin on kyllä tämä lokakuukin. Ihania pakkaskelejä, luonto aivan kimallellut. Kuutamoiset illat ja yöt mahtavia. Ei mitään mustaa ja kurakelejä!

19.10.

Nyt jo saadaan Hallan kanssa odottavin mielin ajatella tulevia hiitoretkiä.

Syksy

Koirien kanssa kirkkossa 12.10.12

Syystöistä ei meinannut loppua tulla ja Lappiin mökille lähtö aina vain siirtyi. Nyt olemme viikon täällä olleet. Ensimmäisenä iltana lenkillä koirat olivat aivan intoa täynnä lukemassa uutisia, eli haistelemassa joka kiven ja kannon. Tänään kiipesimme luontokirkkoon.

Ensi töitä täälä oli risujen poltto, jota naapuri oli jo aloittanaut, joten vastaavasti sitten polteltiin myös naapuritontin risuja.

Vielä savu nousee, Hukka varovaisena pysyy kaukana tulesta

Mutta ihan ihka kiireellisenä olikin ryhdyttävä tarhan tekemiseen. Hallalla alkoikin juoksu ja ulkona olo ilman vieressä vahtimista ei suju.
Näyttää Hallan juoksun kierto olevan 5kk, että seuraava sitten osuisi maaliskuun alkuun, jolloin täällä sesonkikin alkaa. Tarha rakennettiin puuliiterin suojaa hyväksi käyttäen. Sen päätyyn tuli hylly, eli korkea terassi koirien suojassa makailla. Halla ottikin sen heti valmistuttua käyttöön. Hukka ei suostunut siihen hyppäämään, ainakaan vielä. Hukan lempipaikka on mökin terassi.
Tarha on niin korkea, että ei kyllä pitäisi vieraiden päästä talvellakaan yli hyppäämään. Ikkunasta näkee tarhaan ja tarhasta on näkyvyys tunturillekin, ladulle, pihaan, tosin myös naapurin pihaan, jota varmasti vahditaan samalla.
Olisin kyllä halunnut koko tontin aidatuksi, mutta liian iso työ, eikä tontin malli sovellu siihen.
Iso kuusi antoi myös mukavan suojan ja sen juurella molemmat koirat jo viihtyivätkin.
Täällä en voi koiria pitää irti niin kuin kotona, silti tarhassa koirien ei tarvitse pitkiä aikoja olla.
Vielä kun lautaosat harmaantuu, niin tarha sulautuu luonnon väreihin.

Halla kokeilee tarhan hyllyterassia, Hukka seuraa mökin terassilta

Pallasjärvellä uistimeen tarttunut mukavasti syötäväksi kalaa nyt.
Toisin kuin kotona on ollut enemmän tyhän pyytämistä.

Halla syyskuussa kalakaverina kotona

Syyskuu meni tavattoman nopeasti. Maalla syksyllä on monenlaista puuhaa. Kalastamista ja marjastamista myös kaikkien syystöiden ohella.

Puolukkoita oli hyvin, molemmat koirat ovat innokkaita poimijakavereita. Hukka on usein irti, saattaa lähteä kotiin jo aikaisemmin, kun vatsa alkaa olla sopivasti täysi. Halla jos on irti, käy kaikki teeret ja pyyt, joita ihan pihapiirin tuntumassa on, ajamassa lentoon. Ehkä ajan kanssa oppii, ettei se ole hauskaa.

Hukallekin puolukat maittavat

Puinti tänä syksynä onnistui, vaikka kovin sateista olikin

Omenoiden keruussa ja laitossa on hirmuinen työ. Viime vuonna ei sitä tuskaa ollut, kun ei tullut omenoita. Nyt niitä riitti. Postinhakureissulla aitauksessa hevoset pian oppivat tulemaan omenaa hakemaan. Hukka ja Halla eivät juuri omenoita syö, Hallakaan, vaikka muuten syö melkeinpä mitä vain, narskuttaa mielellään porkkanaa, kesäkurpitsaa...
Omenat on meidän koirille lähinnä palloja.

Tässä omenat vielä koreissa, nyt kellarin hyllyillä ja pakastimessa