Maukkaita pihalanmarjoja. Lapin ruskaa.

Keräilin pihlajanmarjoja mehua varten, kovin oli maukkaita koirienkin mielestä! Pihlajanmarjat ovatkin tänä vuonna todella hyvälaatusia.

Vielä marjat olisivat saaneet vähän kypsyä puissa, mutta pohjoiseen lähdössä ja sitten palatessa saattaisi lintuparvet tulla ja tyhjentää puut parempiin suihin, tai siis nokkiin.

Nyt pohjoisessa patikoitu tuntureilla, uisteltu, istuttu tulilla. Ihanasta luonnosta nautittu. 

Marjastusta täälläkin. Puolukat ja karpalot vielä saavat enemmän kypsyä.

Ruska ei tänä vuonna sitä kauneinta, tai paremminkin kirkkainpia värejään ole näyttänyt. Mutta kaunistatahan täällä aina on. Kalasaalis jäänyt takaisin laskettuun taimeneen.

Pallasjärvellä 

Hukka seuraa veneen menoa 

Hukka Lommoltunturilla

Saivojärvi

Ihana kelliä!

Luonnosta voi löytyä vaikka mitä aarteita.

Huh elokuun hellettä!!!

Halla nauttii laineen liplatuksesta.

Hellettähän ei pakoon pääse Raattamassakaan! Veneellä mukava soudella, pieni tuulenvire vie häiritsevät ötökätkin vähän kauemma.
Hillastaessa hikeä pukkaa ja miljoona kaveria surisee.

Kun oikein hiestä läpimärkänä ja väsymyksestä tokkurassa on  talsinut takaisin mökin terassille, mielessä käy, että järjetöntä hommaa, nyt saa riittää.
Mutta kun hillat on purkeissa, kylmässä suihkussa käynyt, jo vain on keltaisen marjan kiilto silmissä ja ei muuta kuin rämpimään vaan, viimeistään seuraavana aamuna.

Palkitsevat on kyllä evästelymaisemat.

Saa sitä kyllä hien muutenkin tällä helteellä, vaikka ei soilla kulkisikaan.
Vaikka sitten siirtämällä 500kg pellettiä sangolla aitan säiliöön.
Ovesta kun ei mahdu sellainen säkki sisään, eikä ole laitetta millä säkin siirtää, vaikka mahtuisikin. Auto sen lavalta sai vain laskettua maahan.
Olin edellisen valvotun yön jälkeen tosi väsynyt, kun säkki tuli pihaan.
Mutta kun olin pelletit tunnissa siirtänyt aittaan, virkistyin siitä saavutuksestani koko päiväksi!

Kaunis evästaukopaikka

500kg pellettiä

Pelletit säiliössä

Sitä pitää muistaa kesällä tai viimeistään syksyllä valmistautua talven tuloon, että on puita ja pellettiä tarpeeksi. Talvella lumipenkat sen verran korkeita.
Nyt on talveen varauduttu, on puita, on pellettiä, on hillaa...

Varauduttu on muuhunkin. Tunturissa lempipaikkani on Jäkäläkerolla, mistä näkyy Pallas- ja Sarvijärvi, myös oikein katsottuna kodin katon harja. Siellä kiirunan, kapustarinnan, poron mailla olen joskus Hukan ja Hallan kanssa osana luonnon kiertokulkua, tuulen huminassa, auringonsäteessä, lumihiutaleessa.

Jäkäläkerolla 30.7.14 sattui helteen keskelle sumuinen vilpoinen päivä.

Kiirunalla on hyvä suojaväri.

Huh heinäkuun hellettä

Pihan tämän kesän uusi kukka vihdoin pääsi loistamaaan

Kesäkuun kylmyydessä ja sateessa ei uudet kukat avautuneet, mutta nyt loistaa kukka kuin aurinko. Vettä kun ei sada, sitä on sitten järvestä kukille kannettava ja annettava.
Perhosbaari ei ole ollut niin suosittu kuin viime kesänä. Mutta ehkä vielä, kesäähän on jäljellä.

Ritariperhosen toukka

Nyt voi melkein sanoa, että ei kohen koskaan. Kesäkuussa piti kunnon vaatetta laittaa, että tarkeni, nyt sitten on niin kuuma, että ei tiedä missä jaksaisi olla. Vesikään ei paljon vilvoita, 25 astetta ja ehkä jo enemmänkin, en jaksa mitata.
Koirat etsii varjoisia paikkoja.

Halla sai vieraaksi piipahtaneen mäyräkoiran kaverikseen uimaan. Hukkaa ei saa uimaan, hyvä jos varpaansa kastaa.

Kokeiltiin miten mäyräkoira pelaa älypeliä. Sitä ei kiinostanut yhtään! Hukan pelihalut meni alussa, kun naurettiin sille sen yrittäessä hampaillaan väkisin nostaa nappuloita. 

Halla katseli kärsimättämänä vieressä, että minä pelaan, minä osaan. Annettiin Hallan näyttää, jospa siitä innostuisi mäyriskin. Ei mitään intoa. Hallalta kyllä intoa riittää. Tajuaa nopeasti vetää tassulla, jos kuonolla työntö ei heti tuota tulosta. Pari kolme peliä vain kerrallaan ja harvakselaan on annettu Hallan pelata.

Innokas pelaaja

Meistä ei tule peliriippuvaisia

Hukka halittavana

Perttulin punainen tupa ja kesätyttö

Soutelemassa

Sommelon lomassa piilokojussa

"taiteellinen" kuvani ahman ja suden kohtaamisesta.

Olin viime viikkolla Kuhmossa Musiikkijuhla Sommelosta nauttimassa. Yksi tapahtuman teemoista oli karhu. Teemaan liittyen oli monenlaista tapahtumaa lasten Nallekarhun Matkassa retkestä Karhuretkeen Kuikan kämpälle ja paljon muuta, karhuseminaarista karhu aiheisiin runolauluihin. Itse karhu sanasta on vaikka kuinka monta ilmaisua. Karhuseminaarissa mukanani ollut 9 vuotias poika kuunteli intensiivisesti esitelmöitsijöitä. Piti kolme kertaa hoputtaa häntä kesken esitelmien lähteä viemään pikkusiskonsa nallekarhu retken loputtua lapsiparkkiin. (Kun en tietenkään itsekään malttanut lähteä.) Aiheina oli karhunkaataja/karhunmetsästys, karhunmetsästykseen liittyvät runot ja loitsut sekä piilokojumatkailu.

Huipentumana oli mahdollisuus osallistua  Piilokojuretkelle Kuikan kämpälle.

Hyvä että edellisyönä pystyin nukkumaan, kun olin niin täpinöissäni päästessäni pitkään haaveilemalleni mahdollisuudelle nähdä karhu. Karhu on varmaan minut montakin kertaa nähnyt, vaikka toisinpäin näköhavaintoa ei ole, ainoastaan jälkiä. Vaelluksillani karhun jalan painalluksen olen nähnyt, raavittuja puita ja oletettavasti jätöksenkin.

Meitä oli 7 hengen porukka + taksikuski ja opas petoyrittäjä-luontokuvaaja Lassi Rautiainen lähdössä retkelle. Kuikan Kämpällä ensin syötiin ja kuunneltiin käyttäytymisohjeet.
Piilokojuja suoaukion reunalla oli muutamia, joista isoimpaan "luxus-kojuun" meistä meni osa, osa erillisiin pikkukojuihin.

Eläinten katselukoju sieltä paraasta päästä.

Ilma oli ollu kylmää ja sateista. Nyt ei tuntunut yhtään kylmältä, liekö sitten kaikki innosta kuumia lämmittäen kojun, että ikkunatkin välillä huurtui. Väillä tuuli toi pilviä ja jonkin sadepisaran, sitten kauniisti aurinko valaisi maisemaa ennen auringon laskua.

Heti kojulle mentyä pari merikotkaa istui kelon oksilla. Lokkeja, korppeja ja muita lintuja myös, ainakin 11 lajia, vaikka Rautiaista ei lasketa.

Merikotka

Minullahan ei ollut mitään pitkän putken kameraa. Minulle oli tärkeintä näkeminen ja aistiminen luontoon ja eläimiin. Silti sitä tietysti räpsi kuvia kädet täristen, jalustakin olisi ollut, vaan ei tietenkään mukana.

Meille sommelolaisille oli räätälöity versio, joka ei ollut koko yön kököttelyä. Joku siinä mennessä autossa silti mietti, miten sitä aika kuluu istuen 4 tuntia vain ulos tuijottaen. Hyvinhän se kului! Vaikka pikku kuorsaus kerran jostain kuului. Vaikeuksia oli vain pitää innostunut ääni kuiskauksena, kun sivuikkunan lähellä olevat vilaukselta näkivät ahman. Minäkin sen erotin ja tunnistin paljaalla silmällä. Ahma on helppo tunnistaa, jos sen on nähnyt. Luonnossakin olen kerran nähnyt, tosin kaukaa enkä silloin heti tajunnutkaan sitä ahmaksi. Yöllä kerran ajaessani Lapista ahma pomppaili kaukana edessä tien yli.

Kello alkoi uhkaavasti lähestyä poislähdön aikaa. Sitten se tuli. Ei karhu, mutta ahma palasi. Sen touhuja ja liikkeitä saimme pitkään seurata. Siinä ei sitten tiennyt, kiikaroiko, katsooko paljain silmin vai kuvaako. Kaikkia kädet innosta täristen tehtiin. Vaan ei ollut kyllästynyt vuosikymmeniä eläimiä kuvannut luontokuvaaja Lassi Rautiainenkaan ahman kuvaamiseen ja katseluun. Häneltä saimme samalla pedoista ja niiden käyttäytymisestä mielenkiintoista tietoa.

Ahman vielä ollessa paikalla, ilmestyi toisesta suunnasta susi, "Perseenpurija" nimeltään (luontokuvaajan antama nimi). Oli huikeaa seurata niiden kohtaamista, susi tarkkaili välillä ahmaa maassa pitkällään. Vaani sen näköisenä, kuin minun Halla-koirani postinhakureissulla välillä Hukkaa.

Mutta susi ei hyökännyt ahman kimppuun. Olivatko "ystäviä" tai sitten suomaasto oli liian pehmeää kovaan menoon suden jalan alla. Metsäisellä maalla ahmalla on turva, kun on puita johon kiivetä.

Kun ahma poistui, kohta perässään susi, vielä jonkin aikaa yli aikamme olimme kojuissa. Eikä pois kyllä olisi malttanut lähteäkään. Karhua emme sitten nähneet, mutta hieno oli kokemus ahmasta ja sudesta! Ahmahan on vielä paljon harvinaisempi kuin karhu.

Yölläkin vielä unessa näin suden. Polte iski, että vielä on päästävä joku kerta uudelleen ja koko yöksi tai useammaksi. Kun seuraavana päivänä kuulin, että kohta meidän lähtömme jälkeen olivat ahma ja susi palanneet sekä kaksi nallea, niin mielessäni pyöritin ajatusta heti uudesta yöstä. Se ei ehkä toteudu tänä kesänä, mutta nyt tuli aivan pakkomielle, että elämässäni vielä karhun haluan nähdä!

Eläkkeelle jäädessäni aikoinaan työkaverit kysyivät, mitä haluaisin lähtiäislahjaksi, niin sanoin haluavani nähdä karhun. Vastaus tuli, että sehän me tiedetään, mutta ei se järjesty. Sitten sain puisen karhun, jonka vein Lapin mökkini pihaan, karhu teema oli muutenkin läksiäisissänikin silloin vahvasti esillä. Elävään karhuun on ollut tyytyminen Ähtärissä ja Ranualla. Varmaan se Korkeasaaressakin on tullut nähtyä. Mutta luonnossa, se pitää vielä kokea!

Kuhmon karhuihin tällä kertää oli tyytyminen Kuhmo-talon pihalta rannassa.

Kuhmon karhut 

Sommelon musiikkitarjontaa oli paljon. Lapsille erityisen paljon tapahtumia ja vielä koko heinäkuun ajan. Aika meni nopeasti siirtyessä tapahtumasta ja konsertista toiseen. Suuri osa oli aivan ilmaisia.

Vähän ehkä haittasi sateinen sää, mutta silloin ulkotapahtumat siirtyivät Kuhmo-talon eri tiloihin.

Meijän Pajo Karjalan Tasavallasta esiintymässä torikahvilla.

Yksi Sommelon teemoista oli Euroopan syrjäkylät. Aika syrjäkylä on Kuhmo, hieno matkailu kylä. Mutta mitä se olisi ilman Kuhmo-taloa ja karhuja sekä muita petoja? Onneksi asenteet kulttuuriin sekä petoihin on muuttunut. Siis eläviin petoihin, kaunis luonto lisänä. Kyllä suosittelen lomailua Kuhmossa. Jos ei innosta kyhjöttää kojussa jossain "jumalan selän takana", löytyy Kuhmosta muutakin.

Itse ensi kertaa matkailin 70-luvulla silloin 6-vuotiaan tyttären kanssa kaksin. Luonto oli kaunista silloinkin.    
Vielä palaan, ainakin karhua katsomaan.

Hyyppää

Hyyppään vuorelta näkymä Lievestuoreenjärvelle

Keski-Suomesta löytyy paljon upeita luontokohteita. Eilen kiipesimme Hyyppään vuorelle. Nousu hyvää merkattua polkua.  Sieltä oli todella upeat näkymät Lievestuoreenjärvelle. Karttaan on merkitty luolakin, jota emme kolunneet. Ylhäällä oli valtavia kivenlohkareita, kuvassa olevan kiven alla on ikään kuin laavu, jossa on istuskeltu ja joskus tultakin pidetty. Männyissä paljon tikankoloja. Komeita keloja ja valtavia mäntyjä.

Luontopolun varren kivilohkareita

Tukeva ja korkea mänty, vähän jo alkaa kelottua.

Linnuille tornitaloasuntoja.

Kesäkuun viimeistä päivää viedään. Alkukesässä parasta on valoisat yöt. 

Näin kylmää juhannusta ei juuri tule mieleen. Varsinkaan, että kaikki päivät ja yöt ovat kylmiä. Silti meillä juhannuksena leikkimökki ja teltta oli yöllä nukkujien käytössä.

Aamuvarhainen, vielä nukutaan.

Meillä juhannukseen kuuluu koivut oven pielessä, sauna, lettujen paisto ja juhannuskokko. Hetkeksi ilta-aurinko tuli esille kokon syttyessä. Veneestäkin kaunista katsella. Rannoilla näkyi useampiakin tulia samaan aikaan.

Juhannuskoivujen laittoa.

Kunnolla pukeutuen tarkeni lettuja ulkona syödä.

Kokko oli oikein kaunis!

Viisaat koirat pysyttelevät kaukana tulesta.

Kesälläkin tekee mieli välillä tehdä käsitöitä. Kudin on mukava aina junamatkoilla ja joskus sadepäivillä. Puuvillainen kesäpusero saa odottaa lämpöisempiä kelejä.

Juuri kuvauksen ajan tarkeni valmistuneessa kesäpuserossa.

Koirat ovat vaihtamassa turkkia, varsinkin Hallalta irtoaa kovasti aluskarvaa. Ostin uuden harjan, sillä irtokarva lähtee hyvin. Kyllä nyt olisi linnuille paljon pesiin lämpöeristettä, vaan taitaa olla myöhäistä materiaalia tälle kesälle.

Hallaa harjattu tässä vasta toinen puoli.

Kesäkuun vaihtelevat säät ja touhut

Halla

Kesäkuun puoliväli ja vuoroon räntää, auringonpaistetta ja rakeita Raattamassa! Sääskiä ei ole. Juuri ja juuri aamuisin lämpöisen puolella. Mutta kesä on, sen tietää siitä, että on niin kirkkaan vihreää, hilla kauniisti kukkii ja lunta on vain vähän. Hallaa on siellä sun täällä, mutta Halla vain meillä.
Eilen kiersin Hallan kanssa Pyhäjoen luontopolun, eväillä käytiin Punaisellahiekalla.

raesade tulossa

Punainenhiekka

Ukkometson kanssa taas tehtiin tuttavuutta muutamina aamuina. Siitä vain puhelinkuvia, kun ei kamera aina mukana. Halla ei niin ärhäkkä kuin Hukka, että sain sen olemaan hiljaa ja seuraaman metson tanssia, mutta kun metso alkoi tulla kohti, Halla olisi mennyt suinpäin vastaan, jos olisin laskenut. Metso tuli vielä pitkälle peräämme, ajoi pois reviiriltään. Tai sitten olisi halunnut soidintanssin Hallan kanssa? Mitä sitten Halla halusi? Ei ainakaan karkuun lähteä, kun sain väkisin kiskoa mukaani.

Ukkometso ja Halla

Viime yönä herättiin outoon kirkumiseen. Halla kuuli ja haistoi, minä vain kuulin. Halla hiljaa sanoi pari kertaa wuff wuff, nousin katsomaan. Kettu! En ole ennen kuullut ketun ääntelevän. Vinkkasin Hallankin katsomaan toisen huoneen ikkunasta. Halla vain kurkkasi ovelta ja meni jatkamaan keskeytynyttä untaan, mitä nyt yhdestä ketusta! Kyllä Hukka olisi metelin nostanut. Haistaa jo vaikkei ihan pihassakaan olisi, Hukan meteliin sitten herää kyllä kaikki, Hallakin haukkumaan ja ulvomaan. 

Minä sitten tunailin kameran kanssa ja jotain päälle laittaessani, että en pihalle mennessäni enää kuvaa saanut. 

Viime viikolla, kun ei vielä oltu kahden, satoi vettä todella paljon. Kun oli pieni rakonen sateiden välissä, käytiin poromakkarat paistamassa Sarvijärvellä.

Hukka ja Halla

Vettä riitti saappaankin täydeltäkin.

Niistä tukahduttavan kuumista hellepäivistä olisi riittänyt tasausta näille koleille päiville.
Kesän alussa meillä oli koirien ja lasten vilskettä Perttulissa. 

Hämäävä kuva rauhallisista koirista.

Hukka oli Hallasta mustasukkainen ja vahti, että vieras iso koira ei pääse Hallan lähelle ja tressaantui siitä kovasti, koirakaveri taas tressaantui, kun olisi jatkuvasti halunnut mennä uimaan. Heti, kun joku käveli vähänkin rantaanpäin, oli pyytämässä mukaan uimaan. Toinen kaveri oli kiinnostunut vain kaivamisesta. Rauha tuli lopulta, kun uimari laitettiin tarhaan, jossa se itsekin sai ansaitun levon eikä Hukan tarvinnut suojella Hallaa.

Kesätöissä

Innokkain koirahoitaja

Pihalle olemme istuttaneet muutaman rhododendron pensaan, joista kaksi jo hyvin alkanut kukkimaan.

Pihan kukkaloistoa kesäkuun alussa. No, ei nyt vielä meidän, vaan muutaman kilometrin päässä meiltä.