Lokakuun päiviä

Talvi saisi tulla

Nyt on satanut silkkaa vettä pari kolme päivää, jääkohmeinen ja osin valkoinen maa taas tumma ja märkä.
Sateisella ja märällä ilmalla mukava katsella edellisviikon ihanien pakkaspäivien kuvia. Saivojärven vene käännettiin talvea odottamaan. Aamupäivän aurinko kauniisti punerti tunturille. Pallasjärvellä kaveri kävi vielä uistelemassa, komeasta punalihaisesta saadaan nauttia useampi ateria.

Komea lohi Pallasjärvestä.

Maa oli mukavasti jäässä, oli helppo kulkea soiden yli. Tuulinen sää ei haitannut. Evästelyyn löytyy aina suojainen paikka.

Suolla

Taustalla Pyhäkuru

Hukka ei suostunut ottamaan askeltakaan rantajäälle, eikä tykännyt toistenkaan siellä kävelystä.

Taidetta metsässä.

Sarvijärvellä rannat jäässä.

Hukka vihaisena jäälle aikoville.

Hukka ei mene koskaan heikoille jäille. Mitään kokemusta sillä ei ole jäiden pettämisestä, että se on varmaan vain koiran oikeaa viisautta.

Raattamassa jälleen

Halla sai innokkaan kaverin naapurista.

Piti tulla Hukan kanssa Raattamaan, mutta ajelinkin Hallan kanssa.
Hukalle tuli eläinsairaalareissu hammasten hoitoon. Vähän toivuttuaan hoidosta tulee meidän luo. Hukalla oli hammaskiveä, vaiva jo niin paha, että hampaitakin piti poistaa. Olen tuskaillut, että olemmeko ruokkineet koiria väärin. Hukalla on kyllä hampaita yritetty pestäkin (mutta kyllä harvoin), aika työlääksi se on osoittautunut. Eläinlääkäri, kuten myös eläinsairaalassa vakuuttivat, että ruokinnalla ei ole ollut merkitystä, joillain koirilla, kuten ihmisilläkin, on vain sellainen ominaisuus, että hammaskiveä tulee herkemmin. Nyt olen netistä tutkinut ja lukenut hammaskivestä ja puhdistuksista. Siihen liittyvistä nukutuksista sieltä löytyy kyllä aika kauhujuttuja.
Eikö tosiaan ole muuta kuin pestä koirien hampaat päivittäin hammaskiven estoon? Ja sitten käydä kerran vuodessa lääkärissä poistattamassa hammaskivi? Kaikkia mainostettuja hampaiden puruleluja ja syötäviä tikkuja ja mitä niitä onkaan, on kokeiltu, mutta ihan hyödyttömiksi todettu. Niistä hyötyvät vain vempainten myyjät ja valmistajat. Jos ainoa on pesu, niin siihen pitäisi kehitellä koirille mieluisa sähköhammasharja, jonka tökkää seinään pyörimään, jonne koira menee mielellään suu auki niin, että harja putsaa jokaikisen hampaan. Sen ostaisin heti, jos koirat siitä vielä tykkäisi!
Jotenkin vain tuntuu oudolta, että pitäisi pestä koirien hampaat. Oliko koirilla ja kissoilla ennen hammasvaivoja? Vai kuolivatko aikaisemmin sitä kautta tuleviin vaivoihinsa ennen aikojaan?

Nyt yritän opettaa ja totuttaa Hallaa hampaiden pesuun. Kun silläkin näyttäisi parissa hampaassa olevan jo tummuutta. Vaikeampaa kuin Hukan kanssa. Olen myös alkanut antaa enemmän lihaisia poronluita. Mutta onko siitäkään mitään apua ja onko se edes hyväksi? Kun kovasti varoitellaan luidenkin antamisesta. Vaikea tietää, mikä on sitten oikein ja oikea määrä.

Nyt täällä Raattamassa kuitenkin Hukan tuloa odotellaan. Kuten myös talven tuloa. Pikku pakkasia jo on, muutamana aamuna jo kymmenenkin astetta, lunta hippusen, että valkoista on siellä täällä.
Koirakaverin puutteen Hallalle on korvannut naapurista iloinen ja innokas lapsikaveri.

Hallan niin tekee mieli pusutella.

Postilaatikolle reipasta vauhtia.

Vielä ruskaa

Mihin katosi Hallan takaa tunturit? Sumupilveen.

Mielessä syyskuun päiviä Raattamassa. Soilla, tuntureilla, järvillä aina mieli lepää.

Tässä suon ja Hallan takana samat tunturit kuin yläkuvan Saivojärven rannalla. Nyt näkyvissä.

Ihana Lommol utuisen aurinkoisena syyspäivänä kulkea!

Kaunista ja värikästä on syyskuu Perttulissakin. Omenapuut ja nurmi vihreänä, Vaahtera keltaoranssina, koivuista jo paljon lehdet putoilleet, pelto kynnetty. Perunan nosto jäi lokakuulle. Sitä ei paljon tullut. Ehkä siksi, että alkukesä oli kylmää, sitten tuli kuiva jakso. Kuvat syyskuun viimeiseltä päivältä:

Touhuamista pihalla riittää.

Hyvää lähiruokaa ja värikkäitä vaahteran lehtiä leikittäväksi.

Halla ja Hukka aina siellä missä jotain kiinnostavaa.

Lokakuun alussa matkustin junalla Porvooseen muutamiksi päiviksi. Hukka ja Halla jäivät kotimiehiksi Perttuliin. Kumpikaan ei ole päässyt junalla vielä matkustamaan.

Porvoossa 6.10. pihan vaahteran lehtimattoa.

Tänään 7.10. aamupäivän kuvia kävelylenkiltäni.

Puiston pääväri vielä vihreä.

Uudenpaa asutusta.

Hauskoja viherportteja.

Porvoon kuvatuimpia paikkoja.

Vanhan kaupungin katuja tulee usein kierreltyä.

Maukkaita pihalanmarjoja. Lapin ruskaa.

Keräilin pihlajanmarjoja mehua varten, kovin oli maukkaita koirienkin mielestä! Pihlajanmarjat ovatkin tänä vuonna todella hyvälaatusia.

Vielä marjat olisivat saaneet vähän kypsyä puissa, mutta pohjoiseen lähdössä ja sitten palatessa saattaisi lintuparvet tulla ja tyhjentää puut parempiin suihin, tai siis nokkiin.

Nyt pohjoisessa patikoitu tuntureilla, uisteltu, istuttu tulilla. Ihanasta luonnosta nautittu. 

Marjastusta täälläkin. Puolukat ja karpalot vielä saavat enemmän kypsyä.

Ruska ei tänä vuonna sitä kauneinta, tai paremminkin kirkkainpia värejään ole näyttänyt. Mutta kaunistatahan täällä aina on. Kalasaalis jäänyt takaisin laskettuun taimeneen.

Pallasjärvellä 

Hukka seuraa veneen menoa 

Hukka Lommoltunturilla

Saivojärvi

Ihana kelliä!

Luonnosta voi löytyä vaikka mitä aarteita.

Huh elokuun hellettä!!!

Halla nauttii laineen liplatuksesta.

Hellettähän ei pakoon pääse Raattamassakaan! Veneellä mukava soudella, pieni tuulenvire vie häiritsevät ötökätkin vähän kauemma.
Hillastaessa hikeä pukkaa ja miljoona kaveria surisee.

Kun oikein hiestä läpimärkänä ja väsymyksestä tokkurassa on  talsinut takaisin mökin terassille, mielessä käy, että järjetöntä hommaa, nyt saa riittää.
Mutta kun hillat on purkeissa, kylmässä suihkussa käynyt, jo vain on keltaisen marjan kiilto silmissä ja ei muuta kuin rämpimään vaan, viimeistään seuraavana aamuna.

Palkitsevat on kyllä evästelymaisemat.

Saa sitä kyllä hien muutenkin tällä helteellä, vaikka ei soilla kulkisikaan.
Vaikka sitten siirtämällä 500kg pellettiä sangolla aitan säiliöön.
Ovesta kun ei mahdu sellainen säkki sisään, eikä ole laitetta millä säkin siirtää, vaikka mahtuisikin. Auto sen lavalta sai vain laskettua maahan.
Olin edellisen valvotun yön jälkeen tosi väsynyt, kun säkki tuli pihaan.
Mutta kun olin pelletit tunnissa siirtänyt aittaan, virkistyin siitä saavutuksestani koko päiväksi!

Kaunis evästaukopaikka

500kg pellettiä

Pelletit säiliössä

Sitä pitää muistaa kesällä tai viimeistään syksyllä valmistautua talven tuloon, että on puita ja pellettiä tarpeeksi. Talvella lumipenkat sen verran korkeita.
Nyt on talveen varauduttu, on puita, on pellettiä, on hillaa...

Varauduttu on muuhunkin. Tunturissa lempipaikkani on Jäkäläkerolla, mistä näkyy Pallas- ja Sarvijärvi, myös oikein katsottuna kodin katon harja. Siellä kiirunan, kapustarinnan, poron mailla olen joskus Hukan ja Hallan kanssa osana luonnon kiertokulkua, tuulen huminassa, auringonsäteessä, lumihiutaleessa.

Jäkäläkerolla 30.7.14 sattui helteen keskelle sumuinen vilpoinen päivä.

Kiirunalla on hyvä suojaväri.

Huh heinäkuun hellettä

Pihan tämän kesän uusi kukka vihdoin pääsi loistamaaan

Kesäkuun kylmyydessä ja sateessa ei uudet kukat avautuneet, mutta nyt loistaa kukka kuin aurinko. Vettä kun ei sada, sitä on sitten järvestä kukille kannettava ja annettava.
Perhosbaari ei ole ollut niin suosittu kuin viime kesänä. Mutta ehkä vielä, kesäähän on jäljellä.

Ritariperhosen toukka

Nyt voi melkein sanoa, että ei kohen koskaan. Kesäkuussa piti kunnon vaatetta laittaa, että tarkeni, nyt sitten on niin kuuma, että ei tiedä missä jaksaisi olla. Vesikään ei paljon vilvoita, 25 astetta ja ehkä jo enemmänkin, en jaksa mitata.
Koirat etsii varjoisia paikkoja.

Halla sai vieraaksi piipahtaneen mäyräkoiran kaverikseen uimaan. Hukkaa ei saa uimaan, hyvä jos varpaansa kastaa.

Kokeiltiin miten mäyräkoira pelaa älypeliä. Sitä ei kiinostanut yhtään! Hukan pelihalut meni alussa, kun naurettiin sille sen yrittäessä hampaillaan väkisin nostaa nappuloita. 

Halla katseli kärsimättämänä vieressä, että minä pelaan, minä osaan. Annettiin Hallan näyttää, jospa siitä innostuisi mäyriskin. Ei mitään intoa. Hallalta kyllä intoa riittää. Tajuaa nopeasti vetää tassulla, jos kuonolla työntö ei heti tuota tulosta. Pari kolme peliä vain kerrallaan ja harvakselaan on annettu Hallan pelata.

Innokas pelaaja

Meistä ei tule peliriippuvaisia

Hukka halittavana

Perttulin punainen tupa ja kesätyttö

Soutelemassa