Valkoisilla hangilla

Lumihanget ovat aika korkeat Raattamassa. Vaikka monina talvina on ollut paljon enemmänkin lunta kuin nyt. Nytkin aivan riittävästi, varsinkin kun pihaa kolaat ja yrität saada lumen johonkin mahtumaan.

Tänne tullessani pihassa oli hyvät polut ja auton sai ajaa suoraan katokseen. 

Avuliaita lapintonttuja täällä vain on.

Koirien kanssa hiihtäminen sujuu hienosti, paitsi vaatii kovaa palkitsemista, että olisivat hiljaa toisille hiihtäjille. Koirani ovat liian vähän saaneet sosiaalista koiraelämää ja miljööopetusta.

Hiihtelenkin reiteillä koirien kanssa aamutuimaan, jolloin vähemmän on vielä toisia hiihtäjia. Kelien antaessa myöten omia reittejä. Yleensä myös vastaantulijoita väistetään hyppyyttämällä koirat sivuun odottamaan.

Sitten jätinkin kerran Hukan kotiin ja läksin pelkästään Hallan kanssa. Niin sepä olikin kuin eri koira. Ei yhtään haukkunut toisia hiihtäjiä, poroaitauskin ohitettiin poroja säikäyttämättä, siitä palkaksi keksin palasia sai palkaksi ohituksen ajan. Sain käydä välillä kaupassa ja munkkikahvilla Hallan odotellessa kiltisti ulkona. Vauhti oli kyllä paljon hitaampi kuin Hukan kanssa ja vähän väliä piti saada leikkiä kävyillä, luppotupuilla ja kerätä suuhun jäniksen papanoita. Monia mielenkiintoisia jälkiä piti tutkia.

Hallan en annakaan vielä vetää, kun on yksin.

Sama poroaitauksen ohitus sujui hienosti myöhemmin molempien koirien kanssakin. Hukallehan paikka oli ennestään tuttu, ja kun porot eivät olleet ihan aidan takana ladun vieressä.

 Ladun varrella oli Hallalla monta mielenkiintoista tutkittavaa. Olen sitä mieltä, että koirani myös nauttivat maisemista. Erityisesti Hukka usein näyttää retkillä istuvan ja katselevan maisemaa. Voihan olla, että myös sen silmiin tai nenään osuu kaukaa lintuja, poroja ja muuta metsän elämää, mitä minä en havaitsekaan. Koiran avulla olenkin usein saanut lintu- ja eläinhavaintoja, joita yksin ollessani en olisi havainnutkaan. Kun seuraa koiran katsetta ja eleitä kokee enemmän kuin vain omilla aisteillaan.