maanantai 28. toukokuuta 2012

Keltainen toukokuu


Kesä tuli taas tänne Keski-Suomeen muutamassa päivässä. Vihreä ja keltainen on tämän hetken päävärit, lisänä lemmikin sininen.
Omena- ja kirsikkapuiden aluset on kauniina sinisinä mattoina. Kirsikka ja tuomi  kukkii, omenankukat juuri tulollaan. Lapsena tykkäsin kovasti rentukan kukista. Vieläkin pidän niitä alkukesän kauniinpiin kukkiin kuuluvina.
Vedet on korkealla, kiinteä laiturin osa on vieläkin aika syvällä veden alla. Vesi on lämmennyt niin, että uimassa voi käydä muutenkin kuin saunasta ja aamu-uinnilla.
Halla kyllä jo vappuna kotiin tulopäivänä kahlaili innolla vedessä.

Ompelin kesämekon (malli Suuri Käsityö lehti 2000/5).

Halla ja Hukka rauhallisena rinnakkain.
Hallan toinen juoksu on onneksi takanapäin. Se vähän aikaisti kotiin lähtöä Lapista. Vaikka olihan sitä säpinää täälläkin, vaikka ei vierailevia sulhoja pyörinytkään. Onneksi ei ollut metsästysaika, eikä vielä mökkiläiset olleet mökeillään. Joten lähellä ei muita koiria liikuskellut.
Hukalta ei ole leikkaus vienyt haluja eikä kykyjä. Astui useammankin kerran Hallan jääden nalkkiin. Hallaa piti siinä sitten rauhoitella, että malttoi olla paikallaan, kunnes Hukka oli valmis irrottautumaan.
Kyselin jo apuja kasvattajalta, kun en mistään kirjoista ja netistä tietoa tarpeeksi löytänyt, että saako koirien antaa temmeltää keskenään mielin määrin.
Keskenään en uskaltanut kuitenkaan koiria jättää samaan paikkaan, vaan toinen oli sisällä ja toinen ulkona, jos piti jättää kotiin. Hallan piti olla paljon tarhassa ja pihassakin kiinni, ettei lähtisi omille teilleen. Muutenkin on herkästi koko ajan suurentamassa reviiriään.
Hukka ei enää halua Hallaa paimentaa, eikä viitsi paljon ilmoitella rajojen rikkomisista. Kun kysyn missä Halla on, katseella kyllä näyttää suunnan.

2 kommenttia:

  1. Jopas Hukka on Hallasta ollut innostunut - toivon mukaan Hukan leikkaus tosiaan onnistui aikoinaan sataprosenttisesti ;-).

    Halla taitaa olla omasta mielestään jo niin iso tyttö, että voi yksinkin seikkailla jo pidemmälle, kulostaa jälleen kovasti isukiltaan. Otettiin sitten se linja, että pidettiin pitkää liinaa perässä ja harjoiteltiin odottamista ja luoksetuloa jokaikinen päivä kymmeniä kertoja superpalkalla ja kehuilla useamman kuukauden ajan. Aika nopsaan teiniarwo oivalsi, että kannattaa pysyä kuulolla ja muutenkin vähän lähempänä, koskaan ei voi nääs tietää milloin kutsu kuuluu herkkuja saamaan ;-). Saattaapa myös kevään kaikki uudet tuoksut ja metsäneläinten jäljet teinikoiraa innostaa ihan uudella tavalla vaikka millaisille retkille.

    VastaaPoista
  2. Jos en olisi ollut Hukan leikkauksessa mukana ja nähnyt niitä kahta kivestä lääkärin kädessä, niin kyllä luulisin leikkauksen epäonnistuneen!

    Pitääpä vain harjoitella lisää Hallan kanssa luoksetuloa, kun on innokas palkintojen kärttäjä.
    Muuten, ruoan "etsintää" pihalta kun virikkeeksi antaa, niin siinä käy niin, että Hukka rauhallisena jää vähemmälle, kun meidän Vilpertti Vikkelä Halla tohottaa vauhdilla ja melkein nappaa Hukan suusta kaikki itselleen.

    VastaaPoista