Taas alkoi armoton marjastuskausi. Marjastamassa pitää vain käydä, vaikka ei paljon löytyisikään.
Se on jonkinlainen elämäntapa. Ja kuinka maistuukaan metsässä istuen eväsleivät ja kahvi tai tee termarista!
Ennen pohjoiseen tuloani keräsin vattuja, joita sitten täältä kotiin palaavat vielä keräsivät, samoin mustikoita. Hilla-aika nyt loppuu, eikä mustikat täällä ole vielä oikein keräyskypsiä.
Mutta pikimmiten on lähdettävä kotipihalta viinimarjat keräämään ja mehuja keittelemään. Sitten tulee puolukoiden vuoro. Ja omenoiden laitto. Viimeisenä on karpaloiden kerääminen.
Sienestäminen se myös on tosi mukavaa.
Hyvää mehua olen tehnyt täällä pohjoisessa keräämällä sekaisin mustikkaa, kaarnikkaa ja puolukkaa.
Oikeastaan keräilykausi alkaa mahlan valutuksella ennen koivujen lehtien puhkeamista. Sitä otetaan sen verran mitä saa pakasteeseen ja purkkeja on. Sitten nautitaan ruoka- ja saunajuomana.
En tiedä kaipaako Halla Hukkaa, vai joko alkaa olla ihka aikuinen? On niin hiljainen ja rauhallinen nykyisin. Tosin varmaan väsyykin retkillä. Välillä jää repun viereen makailemaan, sieltä sitten seuraa liikkeitäni. Vähän helpompaa sillä, kun vain minua paimennettava, kun viime viikolla paimennettavia oli useampi.
Jos autolla lähden, mieluummin Halla menee tarhaan kuin lähtee mukaan.
Vielä on kesää jäljellä, valoisaa ja vihreää. Muutama keltainen lehti tai oksa koivuissa jo merkkinä Lapin kesän lyhyydestä on näkyvissä.
Alla eilisen utuisen päivän kuvat kotitieltä. Samoilta paikoilta olen ottanut vaikka kuinka paljon kuvia. Eri säässä, vuoden- tai vuorokauden aikaan aina erilaiset näkymät.
Ajelin Hetassa ja valokuvasin kaunista Vuontisjärven kylää:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti