perjantai 25. heinäkuuta 2014

Huh heinäkuun hellettä

Pihan tämän kesän uusi kukka vihdoin pääsi loistamaaan
Kesäkuun kylmyydessä ja sateessa ei uudet kukat avautuneet, mutta nyt loistaa kukka kuin aurinko. Vettä kun ei sada, sitä on sitten järvestä kukille kannettava ja annettava.
Perhosbaari ei ole ollut niin suosittu kuin viime kesänä. Mutta ehkä vielä, kesäähän on jäljellä.
Ritariperhosen toukka
Nyt voi melkein sanoa, että ei kohen koskaan. Kesäkuussa piti kunnon vaatetta laittaa, että tarkeni, nyt sitten on niin kuuma, että ei tiedä missä jaksaisi olla. Vesikään ei paljon vilvoita, 25 astetta ja ehkä jo enemmänkin, en jaksa mitata.
Koirat etsii varjoisia paikkoja.


Halla sai vieraaksi piipahtaneen mäyräkoiran kaverikseen uimaan. Hukkaa ei saa uimaan, hyvä jos varpaansa kastaa.

Kokeiltiin miten mäyräkoira pelaa älypeliä. Sitä ei kiinostanut yhtään! Hukan pelihalut meni alussa, kun naurettiin sille sen yrittäessä hampaillaan väkisin nostaa nappuloita. 
Halla katseli kärsimättämänä vieressä, että minä pelaan, minä osaan. Annettiin Hallan näyttää, jospa siitä innostuisi mäyriskin. Ei mitään intoa. Hallalta kyllä intoa riittää. Tajuaa nopeasti vetää tassulla, jos kuonolla työntö ei heti tuota tulosta. Pari kolme peliä vain kerrallaan ja harvakselaan on annettu Hallan pelata.


Innokas pelaaja
Meistä ei tule peliriippuvaisia

Hukka halittavana
Perttulin punainen tupa ja kesätyttö

Soutelemassa


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti