Marraskuun valoa Raattamassa

Vuontisjärven jäällä marraskuun auringon paisteessa pakkaskelillä. Missäpä ne pilkkijät luuraa?

 Marraskuussa oli Lapissa tavallista enemmän valoa, aurinkoisia päiviä ja vähän sateita. Lunta ei kovin paljon, mutta valkoisena kuitenkin. Taivas pilvettöminä päivinä kirkkaan sininen, violetti, vaaleanpunainen, kullankeltainen... Taivaan värit aivan upeat, minun kameroillani ei vain värit tule oikein esiin.  Kaamoksen sininen hämy tulossa.

Kalojen narraajat löytyivät...

..ja ahventa nousee.

Aamupäivän valjetessa pilvisemmälläkin päivällä marraskuussa voi olla todella kaunista. Erotusaidalla porot kuin kauniissa puistossa. Porot eivät tainneet kyllä tuntea käyskentelevänsä kauniissa puistossa. Hengitys kovastikin alkoi huuruta niin poroilla kuin poronaisilla ja -miehillä homman edetessä. Eikä se poro kovin tyhmä taida ollakaan, mitä sanotaan. Yksi poro osasi livahtaa portista takaisin, toinen nousi takajaloilleen ja yritti avata salvan! Siitä olisi pitänyt ennättää napata kuva, mutten ehtinyt. Jokainen eloon jäävä poro sai eläinlääkäriltä loislääkityksen. Eläinlääkäri kertoi niin tehtävän Suomessa jo 25 vuoden ajan.

Porot ovat tosi yksilöllisen näköisiä ja värisiä.

Ihan kuin keskellä oleva poro nauraisi vielä koko touhulle.
Vierellä totinen tumma ja edessä pilkkuinen poro.

Laskin 80 eri sanaa porojen nimityksiä karvan värin mukaan Alta Vita kirjasta. Kun nimityksiä on lisäksi karvan laadun, ruumiinrakenteen, iän, sukupuolen, sarvien, luonteen, käyttötarkoituksen mukaan  ja muut nimitykset päälle, niin ompa siinä sanoja porosta!

Marraskuu vaihtui joulukuulle ja päivät lyhenee. Mutta hiihtää ennättää valoisaan aikaan ja aina voi varulta ottaa otsalampun mukaan paluumatkalle, jos hiihto venähtää. Eilen oli hetken taivaalla kullan keltaista, sitten vähän pilvistyi ja vaikea erottaa hangen muotoa ja edellispäivän lumisateen jälkeen aikaisempaa omaa jälkeään. Kun koira menee edellä, se osaa kulkea vanhan jäljen kohdalla, ei mielellään kahlaa uutta jälkeä. Jos näkyvissä on kelkan jälki, siirtyy siihen oitis. Usein säästäen koirat kulkevat kuin monet villieläimet, astuen samoille jäljilleen. 

Eilen puhkottu latumme on kyllä taas ummessa, uutta lunta satoi illalla. Myöhemmin alkoi tuulla, joka heitti tykkilumia puista, sähköt usein katkeili. Mutta sittenpä tuli mentyä ajoissa nukkumaan, eikä kuhkia myöhään koneella.

3.12. hiihtoretkellä.

Hallan keikistelyilme kameralle.

Hallan mieleinen reitti.