keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Helmipöllön puputusta ja muita lintuja

Helmipöllön puputusta kuului peräkkäin monena iltana ja yönä, nyt on ollut hiljaista, tai sitten olen nukkuntu sikeämmin. Toivottavasti se on puolison löytänyt ja uusi koti saa hyväksynnän. Myyriä kyllä ruoaksi niille tuntuisi riittävän.

Taviokuurnia
Pihan ruokintapaikalla on paljon värikästä ruokailijaa. Enimmillään taviokuurnia ainakin 14 yhtäaikaa. Tiaisia ei ole kovin paljon, selvästi vähentynyt. Ehkä kovat pakkaset ovat niitä verottaneet. Pari punatulkkupariskuntaa usein käy syömässä.
Hallalta alkaa talviturkki vaihtua, olen sitä harjannut ja laittanut tukkoja kuusen oksille.
Pian ne tulivat käyttöön, viherpeipot keräsivät niitä nokan täydeltä pesäaineeksi. Jos olen laittanut ison tukon, siihen ei ole koskettu, mutta kun oksille laittaa karvoja ripotellen, ne kelpaapat pesän pehmikkeeksi.
Taviokuurna uros
Punatulkku

Latukone 
Kun kevät etenee, hiihtämään yritän lähteä aamusella ennen kelin pehmenemistä. Vaikka kovasti on vaihdelleet kelit, muutamia 14-15 asteen pakkasaamuja ja oikein lentokelejä. Sitten  yölläkin lämpöasteita, räntäsadetta ja vähän työläämpää hiihtokeliä.

Muutakin puuhastelua riittää kuin hiihtämistä.
Kirjoja useampia odottanut lukemista, mutta aina tahtoo ilta ja nukkumaan meno tupsahtaa ja kirjat odottavat.
Käsityöt edistyvät hitaasti, mutta varmasti.
Säärystimet valmistuivat nopeasti.
Säärystimet umpihankihiihtoon

Sain hankittua vasan nahan. Toivottavasti osaan sen käsitellä oikein loppuun saakka näillä köpöillä käsilläni, että siitä tulee kelvollinen ommeltavaksi talvilakkiin. Koskaan en ole sellaista tehnyt, että onnistumisprosentti voi olla mitä vain. Jo kaikki työvaiheiden sanatkin uusia ja vaikeita muistaa, näskääminen, parkitseminen ja mitä niitä nyt olikaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti