lauantai 9. marraskuuta 2013

Mikä tästä meni?

Halla tutkii tarkkaan, mikä meni latumme ylitse
Päivällä on pituutta vielä riittämiin luontoretkiin täällä Raattamassa. Pakkasta sopivasti, muutamat vesisateetkaan eivät onneksi vieneet kaikkia lumia ja uuttakin jo satanut.
Hiihtoretkellä Halla sai paljon tutkia tuoreita jälkiä, jäniksen, ketun, poron ja hirven. Joista viime mainittua lukuunottamatta löytyy ihan pihaltakin. Eikä pelkästään jälkiä. Yksi aamu, kun Halla odotteli aamiaistaan vielä pöydän alla, katsoin, että mikä vilahti ulkona, näytti isommalta kuin kylältä karkaileva Hallan koiraihailija. Menin ulos ja kettuhan se siinä muutaman metrin päässä, uteliaana katseli ja otti kohti muutaman askeleenkin, siinä sitten toisiamme katseltiin, kunnes kääntyi ja ihan rauhallisesti käveli pois. Oikein paksuhäntäinen komea kettu. Kunhan Hukka tulee, kyllä se metelin sille nostaa!

Jotain mielenkiintoista on lähellä...

Lokakuussa kun tulin Hallan kanssa tänne, ei vielä lunta ollut, mutta pakkasta ja monet joet ja pikkupurot jäässä.
Hienoa hiekkarantaa, järvi jäässä. 22.10.13

22. päivänä ajelin Hallan kanssa Sonkamuotkassa. Seuraavana päivänä tuli talvi ja käytiin Hallan kanssa katsomassa Hietajärven uutta komeaa kotaa. Uudet tievarsikyltit ja opasteet tuovat varmaan paljojn uusia käyttäjiä puistoon. Hietajärvelle on lumettomana aikana helppo tulla vaikka pyörällä tai lastenrattaita lykäten. Täältä muuten löytyy monista järvistä uimiseen pitkiä hienoja hiekkarantoja. Ja vesissä usein kyllä myös virkistyy, jos jaksaa kävellä niin pitkälle, että aikuinenkin kastuu.

Hietajärvi 23.10.13

Huomenna on isänpäivä. Laitanpa kynttilän ulkolyhtyyn sen kunniaksi.
Halla laittaa isänpäivä onnittelut Arwo-isukille Englantiin!


perjantai 18. lokakuuta 2013

Syysloman päätteeksi ensilumi

aamun 18.10.13 ensilumi

Aamulla lumi maassa. Hukka jähmettyi paikalleen aamulla ulos mentäessä ja laittoi jarrut tassuihin, mutta lähti kuitenkin vahtimaan aamu-uinnilla kävijää ja haistelemaan onko yökulkijoita pihapiirissä ollut. Sitten kipitti kiireesti rapulle odottamaan sisälle lämpöiseen pääsyä.
Halla nousee ylös aina myöhemmin ja vasta aamiaisen saatuaan lähtee ulos. Postin haku on molemmille mieleinen aamurutiini. Seuraavaksi vuorossa verkolla käynti. Hukka lähtee mukaan lämpöisenä tyynenä kesäpäivänä, mutta Halla ei ole nirso ilman suhteen. Yöllinen räntäsade sai tassut vähän liukastelemaan tänään veneessä.

Kymmenen päivää sitten verkolla käynti vielä aurinkoista puuhaa.

Innokas kalakaveri Halla
Aurinkoisista syysloman päivistä nautittiin alkuviikosta, tehtiin porukalla retki lähivuorelle laavulle. Vaikka viikolla oli yöpakkasia, päivällä enimmäkseen aurinkoista ja lämmintäkin. Lehtien haravointia ja muuta puuhastelua vielä ulkona. Vihoviimeiset omenat myös säilöttiin. Puihin jäi tietysti vielä linnuille omenoita. Mustarastaat syövät innokkaasti omenoita maastakin. Taisi siellä käydä supikoirakin, ainakin siksi sen oletimme. Hukka siitä kovasti hermostui, kun iltahämärissä kävin Hukan kanssa ulkona. Hain kiireesti otsalampun nähdäkseni mitä Hukka hätisti, mutta vain kiilusilmät erotin. Seuraavana päivänä asennettiin riistakamera, siihen tallentui vain Hallan paikalla pyörintä.

Hukka menee aina kauas tulesta

Halla tarkkailee, koska se makkara oikein paistuu

Loma-aikoina mukavasti isompia ja pienempiä taputtelijoita ja leikittäjiä koirille.

Halla pienimmän halittavana

Syyslomalaisia koirien kanssa

Pakkasten tultua aloitettiin lintujen ruokinta. Yksi ruokintapaikka on ikkunan lähellä, josta on helppo ja hauska lintuja tarkkailla. Häiriötöntä valokuvauspaikkaa siihen ei ole. Ikkunan takaa kuvat eivät oikein onnistu.
Eilen varpushaukka kävi omenapuussa myös saaliin toivossa, kun tiaisia kovasti alkoi käydä ruokailemassa. Tänään rasvalle pyrähti harmaapäätikka.

Ikkunan takana omenapuussa lintujen ruokinta
Harmaapäätikka kuvattu ikkunan takaa

19.10.13
Aurinkoinen lauantai päivä!  Hukka tarkkailee venettä. Halla pääsi vielä verkkoa kokemaan, huomenna sitten jo matkalla Raattamaan. Hukka jää Perttulin vahdiksi. Viihtyy täällä paremmin. Muutenkin sen kanssa helpompaa, voi olla metsän raivuussa mukana tai on halutessaan pihalla. Halla olisi pidettävä kiinni. Kun silmä välttää, kipaisee mökeille tutkimaan, onko siellä ketään.


lauantai 28. syyskuuta 2013

Ihanan ja työntäyteisen kesän jälkeen syksy

Aamulenkillä Halla ahnaasti kerää marjoja, Hukka kuuntelee metsälllä olevan koiran ääntä.

Kesän ja syksyn töitä tehty, puita liiteri täysi talven varalle, vaan mökin liiteri on aika vajaa.
Omenoita jäi vielä puihin, mukaan pohjoiseen lähtiessä kerättiin vielä. Niistä valmistin tänne aamupuuroille sosetta. Kesä oli pitkä, vielä oli +17 Raattamaan ajaessa, mutta syksyn kirkas viileys tuli pian. Mutta johan oli aikakin, syyskuu lopuillaan. Ihan muutama päivä Lapin termisen kesän loppumisesta yksi aamu tunturit olivat kauniin valkoiset.

Olisipa Raattamassa mökin liiteri yhtä täysi pilkottua puuta!

Kursseja ohjelmassa tiiviisti. Lapinkäsitöissä tehdään monenlaisia töitä, lapintakkia ja nutukasta, laukkua, hattua ja vaikka mitä kurssilaiset ahertavat.
Hopeatöissä olemme käyneet Hetassa yhdessä, kuten viime talvenakin. Minulle hopetyöt ovat kyllä vaikeita. Lohduttaudun sillä, että ainakin näkee, että on käsin tehtyä!
Kurssit ja muut mökin työt vieneet aikaa, mutta kalastamassa isäntä ja Halla ovat käyneet.

Kalakaveri tutkii tauolla rantahietikkoa


Tunturiin kyllä tästä kohta lähdetään.
Tämä aika on hyvä liikkua koirienkin kanssa, kun suurimmat turistiruuhkat ohi.

Käsityöni pääsi alkuun.

Edellisen hopeakurssin töitämme:

Lapinristi, riipukset

Vyön solki, riekko
Korviksia tein muutamia. Kurssilla on innostavaa käydä ja ihailla muiden taitavia suorituksia. Ilta siellä aina hujahtaa nopeasti.
Nyt on tulossa toinen solki, kun eihän se yhteinen vyö ja solki oikein toimi.


Lähdemme takaisin vielä syystöitä jatkamaan ja lapsia tapaamaan. Jospa syyslomalla tulee lapsia käymäänkin.
Kesän muistoa: Halla pienimmän kanssa
Syysloman jälkeen jakaudumme, Hukka jää vielä Perttulin vahdiksi ja seuraksi, minä ja Halla ajelemme takaisin Raattamaan.



perjantai 30. elokuuta 2013

Hallan operaaatiio ja koirakavereita

Hallan uusi sadetakki
Pitkien pohdintojen jälkeen päätimme steriloida Hallan. Se tehtiin tähystämällä Keski-Suomen eläinkilinikalla Palokassa, munasarjat poistettiin.
Klinikalla paikat ja hoito on hyvää ja eläinasiakkaita kohdellaan erinomaisesti. Luulenpa, että monin verroin paremmin on siellä kaikki kuin vaikkapa ihmisillä monissa hoitolaitoiksissa ja vastaavissa.
Pitkään emmin, vaikka tarkoitus ei olekaan pentuja Hallalla teettää.
Nyt olemme tyytyväisiä. Ei ainakaan vielä ole Hallan persoonassa mitään muutosta. Sama entinen Vilpertti on.
Toipuminen on ollut nopeaa ja piti kovasti pidätellä, että ei liian aikaisin lähde reuhaamaan. Vatsassa vain pari pikkusta haavaa, jotka suljettiin ihonalaisin tikein, eikä poistettavia tikkejä ollut.
Ei mitään kaulureita laitettu, vaan trikoopuku päälle estämään, että ei nuole itseään, eikä varsinkaan Hukka ala "hoitamaan". Sillä kun on tapana kuivatakin Hukka aina uinnin jälkeen.
Halla hyvin soputui pukuunsa, kun oli pissahätä, jalat vain haalarista pois ja puku muuttui mekoksi ja helmaa kääntämällä ylös asia hoitui. Ompelin sadetakin, että puku ja maha ei kastu, kun sattui silloin muutamia sadekuuroja. Halla ei ole pukemisesta moksiskaan. On niin tottunut ja tykkää, kun sitä käännellään ja väännellään. Että pukua on vielä pidetty öisin yöpukuna, kun nukkuu siinä niin tyytyväisenä ja rauhallisena. Ompelin pukuun toisen "käden"hihan, kun tiputuskohtaan, josta karvat ajeltu, pääsi huomaamatta nuolemaan ja se alkoi ensin vähän punehtua. Rupesiko sänki kutittamaan, vai vain oudolta tuntui karvaton laikku. Pidettiin vielä päivisin valjaisiin kiinnitettyä hihaa, että pääsi sitten kunnolla parantumaan, eikä tullut tapaa nuoleskella.

Halla heti operaatiion jälkeen kotona terassilla puoli uneessa.

Hukka ihmetttelee Hallan pukua.

Lääkäri sanoi Hallan olevan vähän pyöreän sorttisen ja ruoka-annoksista on pudotettava heti kolmannes pois, että ei ala lihomaan, kun hormoonitoiminta muuttuu. Se tehtiin ja paino on nyt pysynyt ihan samana. Hukan painosta ei tarvitse huolehtia. Hukka pitää siitä itse huolen ja on koko ajan komean solakkana pysynyt. Pitää itse silloin tällöin pikkupaaston jättämällä aamiasen syömättä. Halla ei ole vielä koskaan tehnyt niin! jos saisi, niin vetäisi vielä Hukankin ruoat ja usein ennättikin syödä Hukan jämät, jos Hukalle ei maistunut. Molemmat koirat painavat saman verran ja ovat aiemmin saaneetkin samankokoiset annokset. Vaikka Hukka on kookkaampi muuten.

Kesä on ollut aivan ihana, oikein kunnon vanhan ajan kesä! Aurinkoista ja lämmintä, sadetta sopivasti välillä. Töitä ja tekemistä maalla paljon. Vieraita on käynyt ja lapsia ollut silloin tällöin.
Mutta on myös koirat saaneet koiravieraita.

Nappi ja Halla istumassa, Hukka vahtimassa.

Pari uroskoiraa oli vierailulla ja kaikki sujui ihmeen hyvin alkuhämmingin jälkeen. Haukkua oli toisinaan paljon. Välillä aivan hiljaistakin, vaikka pihassa pyöri lapsia ja neljä koiraa. Kukaan ei lähtenyt karkuteille, myös koirakaverit pysyivät pihassa.


Nappi kahlailee, Hukka juuri uskaltaa vähän varpaita kastelle, Ressu odottaa, että rengas lentää.

Hukalla oli jonkin verran tressaavaa, kun oli kova työ vahtia Hallaa. Varsinkin Ressusta, joka on voimakkaan urosmainen koira. Jos Ressu oli Hallan lähelle, Hukka meni heti siihen väliin. Napista Hukka ei niinkään ollut huolissaan. Nappi on nallemainen rauhallinen koira, jonka mieliharrastus on kaivaminen. Siihen täällä oli hyvät mahdollisuudet.
Kuten myös Ressun lempiharrastukseen, uimalla noutamiseen. Koko ajan oli kärttämässä, että joku vain lähtisi rannalle. Oli valmiina saunapolulla tarkkaillen, kenet saisi mukaan. Tai jos kukaan ei tullut, meni yksin rannalle ja laiturille, nautti veden äärellä. Vasten tahtoen lähti lenkille ja kiire oli takaisin rantaan.
Ressun paratiisi on järvi ja ranta.


Ressu

Toiset koirat haukulla innostivat Ressua,  eivät kilpaan mukaan lähteneet. Halla niin innolla haukkui ja kurkkotteli laiturilta, että kerran molskahti pää edellä vahingossa sukeltaen komeasti. Hämillään sitten ui rantaan ja jonkin aikaa visusti pysytteli vähän kauempana.

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Hallan kanssa hillassa


Taas alkoi armoton marjastuskausi. Marjastamassa pitää vain käydä, vaikka ei paljon löytyisikään.
Se on jonkinlainen elämäntapa. Ja kuinka maistuukaan metsässä istuen eväsleivät ja kahvi tai tee termarista!
Ennen pohjoiseen tuloani keräsin vattuja, joita sitten täältä kotiin palaavat vielä keräsivät, samoin mustikoita. Hilla-aika nyt loppuu, eikä mustikat täällä ole vielä oikein keräyskypsiä.
Mutta pikimmiten on lähdettävä kotipihalta viinimarjat keräämään ja mehuja keittelemään. Sitten tulee puolukoiden vuoro. Ja omenoiden laitto. Viimeisenä on karpaloiden kerääminen.
Sienestäminen se myös on tosi mukavaa.
Hyvää mehua olen tehnyt täällä pohjoisessa keräämällä sekaisin mustikkaa, kaarnikkaa ja puolukkaa.
Oikeastaan keräilykausi alkaa mahlan valutuksella ennen koivujen lehtien puhkeamista. Sitä otetaan sen verran mitä saa pakasteeseen ja purkkeja on. Sitten nautitaan ruoka- ja saunajuomana.

En tiedä kaipaako Halla Hukkaa, vai joko alkaa olla ihka aikuinen? On niin hiljainen ja rauhallinen nykyisin. Tosin varmaan väsyykin retkillä. Välillä jää repun viereen makailemaan, sieltä sitten seuraa liikkeitäni. Vähän helpompaa sillä, kun vain minua paimennettava, kun viime viikolla paimennettavia oli useampi.
Jos autolla lähden, mieluummin Halla menee tarhaan kuin lähtee mukaan.

Vielä on kesää jäljellä, valoisaa ja vihreää. Muutama keltainen lehti tai oksa koivuissa jo merkkinä Lapin kesän lyhyydestä on näkyvissä.

Alla eilisen utuisen päivän kuvat kotitieltä. Samoilta paikoilta olen ottanut vaikka kuinka paljon kuvia. Eri säässä, vuoden- tai vuorokauden aikaan aina erilaiset näkymät.




Ajelin Hetassa ja valokuvasin kaunista Vuontisjärven kylää:








sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Kesä on kiireistä aikaa maalla.

Heinäkuu yli puolessa! Mihin se aika juokseekaan, että hyvä kun perässä pysyy. Kaikenlaista puuhastelua pitkin päivää, että aika väsyneenä illalla sänkyyn rojahtaa. Ei ole paljon ylimääräistä aikaa ollut blogin kirjoitteluun. Nyt kun on sadekuuroja, jotka ovat taukoja tuoneet, niin ei ole netti auennut moniin aikoihin. Kun ukkosen vuoksi pitää ottaa töpseleitä seinästä, joskus sen jälkeen menee päivätolkulla, ennen kuin yhteys taas tulee.




On ollut isompaa ja pienempää kesävierasta. Vedessä lutraamista monta kertaa päivässä. Koirilla seuraa ja vahdittavaa sekä paijaajia.


Työtä vanhassa talossa ja maalaispihapiirissä riittää enemmän kuin tarpeeksi.
Suuri homma talon katon putsauksessa ja maalauksessa, rännien laitossa... sitä hommaa vain riittää.
Ulkorakennuksien maalaushommassa ovat lapset olleet näppäriä. Kaikenlaista muuta
kesätyötä on riittänyt. Ikkunan pesua, tienreunan heinien korjaamista, kompostisilppurin tekoa...

Kattourakka alussa

Lopulta valmistui talvella aloitettu villapusero

Hallalla oli taas juoksu. Vaikeata aikaa taas kolmen viikon rupeama. Matot, joihin ei halua punaisia koristeita, pitää ottaa pois. Onneksi meillä koirat eivät ole sohvilla ja sängyillä! Kovasti olen mielessäni pohtinut, kun tiedän joidenkin koirien nukkuvan emäntänsä/isäntänsä tai lasten vieressä öitään, että miten tyttökoirien vuodon tai yleensä karvanlähdön aikaan se oikein sujuu, noin niinkuin siivouksen ja pyykin kannalta.
Meillä on koirilla lattialla omat peitot pussilakanoilla ja tyynyissä tyynyliinat, jotka on sitten helppo pestä. Ovat vähän pienempiä pestäviä kuin aikuisten petivaatteet. Tippuva vuoto Hallalla on kolmisen viikkoa. No, mutta siivouksen vaiva ei suuri ole.
Hankalaa on jo ennen juoksun alkua alkava karkausvimma.
Ensimmäisen viikon Halla ahdistelee Hukkaa ja koko ajan kimpussa ja keikistelemässä. Puolentoista viikon maissa Hukkakin innostuu ja sen jälkeen onkin sitten koirien yhdessä lenkittäminen lähes mahdotonta. Hukan kiinnostus Hallaan on kova onnistuu astumaan sen kyllä joka juoksusta kunnolla kiikkiin jääden. Joten on vahdittava, eikä voi esim. tarhaan yhtäaikaa laittaa kauppareissun ajaksikaan, koska siinä tiimellyksessä Halla alkaa olla kärsimätön Hukan viivyttelyyn ja sitä pitää rauhoitella, ennen kuin Hukka pystyy irroittautumaan.

Koirat ovat tottuneet olemaan pihalla irti, on tosi sääli pitää Hallaa koko ajan kiinni. Jos ei olla joka hetki valvomassa, on Halla laitettava tarhaan. Lähistön mökeiltä pari innokasta poikakoiraa on pyrkimässä pihaan. Kun hommia täällä on paljon, niin ei mitenkään pysty samalla vahtimaan,  edes juoksulangassa ei voi pitää, kuin sen ensimmäisen viikon.
Hukka kyllä vahtii aika tarkasti, että kukaan vieras ei kovin lähelle menisi Hallaa.
Kun oli lämpöisiä päiviä ja öitä, Halla ei halunnutkaan tulla illalla sisälle. Kun sitä pyyteli, meni tarhassa vain mökkiinsä. Niin eipä sitten Hukkakaan tullut, vaan jäi tarhan ulkopuolelle Halla-kultaa vahtimaan.

Ei onnistunut kokeilu koirien olla yötä ulkona. Aina jotain eläintä pihapiirissä liikkui ja meteli sen mukainen, että oli pakko hakea koirat sisälle.
Hukka hipsuttelee suoraan petilleen yläkertaan. Halla jää aina alakertaan lattioille nukkumaan ja tulee sitten aamupuoleen yötä oman halunsa mukaan yläkertaan.
Yhtenä iltana laitettiin riistakamera, että nähtäisiin mitä ulkona oikein tapahtuu.
Lähes pari kertaa tunnissa oli liikettä ja koirat heräili tarkkailemaan, mutta kuvaussäde on sen verran pieni, että syytä tarkkailuun, haukkumiseen ja ulvontaan ei saatu.

Tämä kolmen viikon ruljanssi on sitten meillä noin kolme kertaa vuodessa! Hukkaa rokottuttaessani eläinlääkäri sanoikin, että ollaanko Hallan leikkausta harkittu. Ei oltu silloin, mutta nyt jo harkitaan.

Hukka saa nyt ottaa vahtimisesta rennosti, kun Halla on pohjoisessa.
Sielläkin on työleiriä, saivat talkooporukkaa myös mukaan. Hillaa myös keräävät, jos löytyy.

Hukka ottikin heti vanhat tapansa käydä varhain nukkumaan ja nukkua pitkät yöt sisällä. Paljon kulkee perässäni tai ainakin sitten seuraa pihalla tarkkaan mitä teen. Mustikkametsässä eilen käytiin ja oikein näki, kuinka koira nautti metsästä olosta. Pihalla vielä halusi narupallollakin leikkiä. Mustikoissa vielä kannat ei oikein irtoa ja ovat vielä pienikäkin, eikä kyllä sellaista määrää ole kuin viime kesänä.
Kohta me ihmisasukit vaihdetaan keskenämme paikkoja, koirat eivät. Hukka viihtyy täällä paljon paremmin, kun saa olla aina vapaana ja kotialue paljon isompi. Halla viihtyy erinomaisesti molemmissa paikoissa.

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Kesä!

Kotinurkilla
Kuukausi oltiin pohjoisesta pois, "tekemässä" kesä kotipaikalle. Siellä nyt tuomet kukassa, koivuissa täysi lehti, omenapuut alkavassa kukinnossaan. Täällä kesä tulollaan. Voi kuinka ihana alkukesä! Tunturit vielä lumilaikkuisena kauniina, koivussa lehti kasvaa, ei hyttysen hyttystä eikä yötä ollenkaan. Aurinko senkun paistaa ja lämpöä reilusti yli 20 astetta!
Kuhaa tuotiin mukanamme, jota verkoilla tuli hyvin, Vuontisjärven siikaa saimme täältä kaupasta.
Maittavat kala-ateriat syömme ulkopöydällä, kaikilla aisteilla kesästä nauttien.
Itse ei vielä olla täällä kalastettu, vene on jo paikkailtu.
Kesän tullen on Hukastakin muotoutunut oikea ulkokoira. Yleensä on varhain mennyt yöunille ja nukkunut pitkään. Nyt vielä 22 aikaan sisälle pyytäessä on kummissaan ja katsoo taivaalle: "Mitä, aurinkohan paistaa, nythän on päivä vielä." Ja kellahtaa kyljelleen pihalle.

Linturetkelle koirat eivät päässeet mukaan, jäivät ulos tarhaan, kun yöllä auringon paisteessa läksimme kiikareiden, kaukoputken ja eväiden kanssa vähän kauemma lintuja bongailemaan. Halla ihan tyytyväisenä meni tarhaan, mutta Hukka sai melkein paniikin, että vai me ei päästä mukaan! Siihen ulvontaan kyllä Hallakin sitten yhtyi, että yöherätyksen sai sitten koko lähitienoo.

Enontekiön Sotkajärven lintutornilla ei Tiirassa mainittua amerikantukkasotkaa näkynyt.
Paikka aivan ihana ja siisti.
Sotkajärven lintutorni

Näkymää lintutornilta

Pohjoisempaan mentäessä koivujen lehdet pienenivät ja joissain järvessä vielä oli jäätäkin. Näin päästään nauttimaan kesän tulosta aina vain enemmän. Kesästä pidän kaikkein eniten juuri siitä vaiheessa, kun kesä on tulollaan. Sekä kaikkein parasta on pohjoisen kesän valoisuus.

matkalla pohjoiseen...   palsasuolle

Palsasuolla Iittossa oli pitkospuilla rakennettu hyvä luontopolku, jota sai kulkea.
Sinirinta kauniisti lauleli, tämän kesän ensimmäinen kunnollinen havainto, myös keltavästäräkistä. Lapinsirkkua ei havaittu. 

Iiton palsasuo
Lintuhavaintoja yhteensä 22 eri lajia, näillä kahdella paikalla: Jouhisorsa, mustalintu, telkkä, silkkiuikku, laulujoutsen, liro käki, taivaanvuohi, jänkäkurppa, suokukko, lapintiira, pikkulokki, naurulokki, tukkasotka, lapasotka, pajusirkku, pajulintu, sinirinta, tavi, keltavästäräkki, varis ja niittykirvinen.