Kesäkuun vaihtelevat säät ja touhut

Halla

Kesäkuun puoliväli ja vuoroon räntää, auringonpaistetta ja rakeita Raattamassa! Sääskiä ei ole. Juuri ja juuri aamuisin lämpöisen puolella. Mutta kesä on, sen tietää siitä, että on niin kirkkaan vihreää, hilla kauniisti kukkii ja lunta on vain vähän. Hallaa on siellä sun täällä, mutta Halla vain meillä.
Eilen kiersin Hallan kanssa Pyhäjoen luontopolun, eväillä käytiin Punaisellahiekalla.

raesade tulossa

Punainenhiekka

Ukkometson kanssa taas tehtiin tuttavuutta muutamina aamuina. Siitä vain puhelinkuvia, kun ei kamera aina mukana. Halla ei niin ärhäkkä kuin Hukka, että sain sen olemaan hiljaa ja seuraaman metson tanssia, mutta kun metso alkoi tulla kohti, Halla olisi mennyt suinpäin vastaan, jos olisin laskenut. Metso tuli vielä pitkälle peräämme, ajoi pois reviiriltään. Tai sitten olisi halunnut soidintanssin Hallan kanssa? Mitä sitten Halla halusi? Ei ainakaan karkuun lähteä, kun sain väkisin kiskoa mukaani.

Ukkometso ja Halla

Viime yönä herättiin outoon kirkumiseen. Halla kuuli ja haistoi, minä vain kuulin. Halla hiljaa sanoi pari kertaa wuff wuff, nousin katsomaan. Kettu! En ole ennen kuullut ketun ääntelevän. Vinkkasin Hallankin katsomaan toisen huoneen ikkunasta. Halla vain kurkkasi ovelta ja meni jatkamaan keskeytynyttä untaan, mitä nyt yhdestä ketusta! Kyllä Hukka olisi metelin nostanut. Haistaa jo vaikkei ihan pihassakaan olisi, Hukan meteliin sitten herää kyllä kaikki, Hallakin haukkumaan ja ulvomaan. 

Minä sitten tunailin kameran kanssa ja jotain päälle laittaessani, että en pihalle mennessäni enää kuvaa saanut. 

Viime viikolla, kun ei vielä oltu kahden, satoi vettä todella paljon. Kun oli pieni rakonen sateiden välissä, käytiin poromakkarat paistamassa Sarvijärvellä.

Hukka ja Halla

Vettä riitti saappaankin täydeltäkin.

Niistä tukahduttavan kuumista hellepäivistä olisi riittänyt tasausta näille koleille päiville.
Kesän alussa meillä oli koirien ja lasten vilskettä Perttulissa. 

Hämäävä kuva rauhallisista koirista.

Hukka oli Hallasta mustasukkainen ja vahti, että vieras iso koira ei pääse Hallan lähelle ja tressaantui siitä kovasti, koirakaveri taas tressaantui, kun olisi jatkuvasti halunnut mennä uimaan. Heti, kun joku käveli vähänkin rantaanpäin, oli pyytämässä mukaan uimaan. Toinen kaveri oli kiinnostunut vain kaivamisesta. Rauha tuli lopulta, kun uimari laitettiin tarhaan, jossa se itsekin sai ansaitun levon eikä Hukan tarvinnut suojella Hallaa.

Kesätöissä

Innokkain koirahoitaja

Pihalle olemme istuttaneet muutaman rhododendron pensaan, joista kaksi jo hyvin alkanut kukkimaan.

Pihan kukkaloistoa kesäkuun alussa. No, ei nyt vielä meidän, vaan muutaman kilometrin päässä meiltä.

Lemmikit ja lemmikkejä

Lemmikkejä

Kuinka kaunis onkaan kevään ja kesän taitekohta!
Ilmat vaihtelevat äärilaidasta toiseen. Kylmä toukokuun alku pysähdytti kesän tulon, kunnes hetkessä helteet saivat lehdet isoiksi ja kukat kukkimaan. Koirat ei helteestä piittaa ja siirtyilivätkin varjosta varjoon. Hukka kyllä mielellään auringon lämmössä makailee, mutta liki 30 astetta on sille jo aivan liikaa. Halla taas pysyttelee mielellään aina varjossa.

Viime vuoden pihan puiden kukinta jäi näkemättä Lapissa olon vuoksi. Kukinta aika on niin lyhyt, mutta sitä kauniinpi se on. Iloitsimme nyt, kun kukinnan alkaessa lämpöiset ilmat suosivat pölyttäjiä.

Vaan ehkä ilo oli liian aikasta, ilma kylmeni niin ettei juuri pölyttäjiä havainnut. 

Kukkien määrä ei vielä takaa, että omenia tulee paljon. Mutta sen näkee sitten syksymmällä. Kirsikka ja luumu ovat tehneet meillä vain muutaman hedelmän, jotka yleensä linnut ennättävät syödä.

Omenapuun loistoa

Peruna maassa, juhannuskokko rannassa jo odottaa

Peruna on maassa, kurpitsan taimet kun oli istutettu, tuli hyisen kylmä yö. Näyttivät selviävän. Sääennusteessa sateita, toiveissa hiljaista sadetta, ettei omenan kukat heti varisisi kimalaisten vielä tulla.

Tänään (27.5.) aamupostille lähdössä piti laittaa lämmintä ylle ja sadehattua päähän. Vaikka näitä kaveruksia ei viileys paljon haittaa.

Toukokuun 10.pävä metsähallitus järjesti tutustumisretken tulevaan Etelä-Konneveden kansallispuistoon. Hyvä tapahtuma, jylhät on maisemat. Veneellä varmasti hienoja paikkoja tutustua. Vuori-Kalajan laavulla oli tarjolla makkaranpaistoa ja nokipannukahvit. Kanootteja myös sai kokeilla.

Kansallispuistosta mahdollisesti lopullinen päätös jo tänä kesänä. Mielestäni nyt käytetty Etelä-Konnevesi on hyvä nimi tulevalle kansallispuistolle. Turhaan siihen mitään kuntien nimiä laitetaan, kuntien nimet nykyään tulee ja menee, miten politiikka niitä muuttaa, mutta järvi on ja pysyy.

Vappu tulossa

27.4.2014

Vapun harjoittelua vähän ennakkoon, lämpöisenä sunnuntaipäivänä puhallettiin ilmapalloja koristeeksi.
Hukka ei oikein halunnut tulla pallojen lähelle, taisi olla muistissa ilmapallon herkkä poksahdus.
Hyvä oli vähän ennakkovappua viettääkin, kun oikea vappu taitaa olla perinteikkään viileä ja sateinen. Vaikka onhan niitä hyvän sään vappujakin, mutta enemmän muistissa on räntäkelit. Muisti on kyllä välillä epäluotettava, mutta tällaista ei kyllä meidän mies- eikä naismuistissa ole, että vedet lainehtii, silmut puissa ja pensaissa jo huhtikuussa paljon ennen vappua, ilma lähes kesäisen lämmin.

Hyppäys Raattamasta tänne Keski-Suomen lumettomaan maisemaan tuntui taas suurelta, siellä naapuri vielä pitkiä matkoja hiihteli, kun täällä ei lumen häivääkään.
Minä olen ihmetellyt Hukan mieltymystä tänne, vaikka irti onkin, yleensä oleilee samoilla lempipaikoillaan pihalla. Ehkä se on siinä, että on isompi alue valita se paikka missä makailee, kakallakin saa käydä ihan itse valitsemallaan ajalla, eikä vain silloin, kun joku lähtee erikseen viemään. Korpin tai palokärjen huutaessa voi matkan juosta ja haukkua perässä, seurailla joutsenten ja muiden vesilintujen touhuja järvellä, ihmetellä "pulloon puhaltaja" kaulushaikaraa. Ääni kuuluu vain ei isoa lintua juuri näe.

Pari päivää kotiin tulon jälkeen auringossa pihalla lötköttelyä

Halla ei tahdo malttaa pysyä omalla pihalla. Karkailee lähimökeille, eikä ole kuulevinaan kutsuista, Hukkakaan ei millään suostuisi haukkumalla käskeä Hallaa tulemaan kotiin. Näyttää vain katseellaan, mihin päin lähti. Tai mihin Hukka vei. Kun joku kerta huomattiin, että Hukka lähti vauhdilla vaikka  korpin perään, tuli pian takaisin, sai Hallan mukaansa, joka siitä jatkoikin omille tutkimusmatkoilleen.
Eilisen päivän Hukkakin sai olla sen jälkeen tarhassa, oli kyllä aika loukkaantuneen oloinen.

Hukan kanssa navetan takana mäellä Hallan ollessa mukana verkoilla

Kalaa on ihan riittämiin syömiseksi tullut. Koirillekin vaihtelua poronlihaan. Aamiaiseksi koirat saavat aina nappuloiden lisäksi joko lihaa tai kalaa sekä kumpikin yhden kananmunan. Meillä koirat saavat kaksi ateriaa päiväss.
Hukka piti taas puolentoista päivän paaston. Maha kovasti kurisi, jotain vaivaa oli, huolestuttiin jo, mutta sitten meni ohitse.

Kuhia ja isoja ahvenia hyvin tullut

Halla on mukana joka aamupäivä verkkoja kokemassa, Hukka jää mieluummin rannalle odottelemaan. Sitä pelottaa sätkivät kalat, joita veneeseen nostetaan. Lähtee mukaan veneeseen mielellään vain souteluretkelle, jos kaikki lähdemme, on tyyntä ja lämmintä.

Ihanat valkoiset hanget

Iltalenkillä.

Talvi onneksi meillä jatkuu, öisin pakkasia ja lunta riittää.
Lähellä jängällä käydään usein iltalenkillä, aurinko paistaa komeasti tuntureiden takaa kirkkaina päivinä nyt jo pitkälle iltaan, koirat nauttivat lumen kaivelusta ja lumessa pyörimisestä. Kun hanki on vähänkin kantava, molemmilla on ihan pakkomielle kieriskellä hangella.
Hiihtokelit ovatkin nyt ehkä juuri parhaimmillaan ja päivän valoisuutta riittää. Hyvä tehdä pitkiäkin päivähiihtoja. Viime viikolla oli oikein onnistunut hiihtopäivä, kun toinen ajoi Hettaan, hiihti sieltä ja toinen hiihti hakemaan auton. Matkaa mökille Hetasta kertyy noin 48km. Aurinko paistoi, juuri ajettu latu, eikä tuuli ollut ennättänyt tuntureillakaan latua saada tukkoon. Tuuli mukavasti auttoi takaa, paitsi tietysti auton hakijalle, jolla oli aika kova vastatuuli. Väli on aivan uskomattoman upea, kuin taivaassa hiihtäisi.

Hukka piti yhden paastopäivän, maha taisi olla vähän kipeä. Ulkona istuskeli, tarkkaili hiihtäjiä ja välillä makaili hangella niin kaukana, kuin lanka salli. Yleensä on ulkona terassilla, aina aurinkoisella paikalla, jos mahdollista. Vähänkin huonommalla ilmalla haluaa sisälle, päinvastoin kuin Halla, jolle ei paljon vaikuta satoi tai paistoi. Halla myös viihtyy hyvin täällä tarhassa, jonne Hukka ei halua mennä.

Hukka.

Kuukeleita käy ruokailemassa ja koirat seuraavat niitä terassilla, samoin kaikki tiaset ovat rohkeita, ihan vieressä käyvät. Oravia oli kolme, mutta ilmeisesti näätä on ne vienyt.

Kuukkeli.

Värjäämääni lankaa oli vielä reilusti jäljellä ja kudoin taas yhden villapaidan pyöröpuikoilla lähes ilman saumoja.

Villapaita, saumat vain kainaloissa.

Ronjalle lähdössä 2-vuotis lahjaksi nukke, jolle tein muutaman vaatteen. Ronja niin tykkäsi vedellä vetoketjua, sovitteli viimeksi papan monoja vedellen vetoketjua edestakaisin. Sain tilkuista kerättyä pussin, ompelin siihen vetoketjun vedeltäväksi.

Nuken vetoketjupussi.

Halla ja Hukka poseeravat nuken kanssa.

Vielä kudoin nukelle villa-asun.

Hukka ja Halla seurasivat nuken ja hopeatöiden kuvausta.

Maaliskuun aurinkoisia päiviä

Halla Sarvijärven jäällä

Pari viikkoa olimme Hallan kanssa kahden. Lopulta ne aurinkoiset päivätkin tulivat. Tosi pitkään oli pilvistä, tosin leutoa säätä. Välillä kovia tuulia, jotka roskaannutti hankia. Nyt on tullut paljon uutta lunta ja hanget taas puhtaan valkoiset. Ennen lumisateita hiihtelimme jo kantavilla hangilla. Flunssakin vaivasi, mutta onneksi on nyt ohi. Hallaa vähän kyllästytti se, kun ei päässyt kuin pienille välttämättöimille tarvelenkeille ja piti energiaa kuluttaa vain pihassa jotenkin. Ilo molemminpuolista, kun taas hiihtämään päästiin.

Kyllä maisemaa riittää

Latukone tekee latua, vaikka me paljon omiakin
 latuja hiihdellään

Laavulla evästeleville sanottiin käsipäivää

Tulivat kevättalveen kuuluvat yöpakkaset. Tuli myös kaverit Perttulista.
Siellä oli heidän lähtiessään lumetonta.

Yksi päivä väliä tämän ja seuraavan kuvan otosta!

Heti tulopäivänä Hukka ja Halla iloitsivat toistensa seurasta ja Hukka lumesta. Työnsi päätään oikein monta kertaa lumeen ja taas ravisteli. Ja olipa mukava Hallan kanssa painiskella.

Heti piti päästä ulos haistelemaan tutut paikat

ja peuhaamaan Hallan kanssa

Vanha Nammala alkaa olla muisto vain, kämppä on purettu ja siirretty pois, purkuvuorossa nyt ulkorakennukset. Uusi kämpä on niin hieno ja valoisa sisältä, että melkein tuntuu, että kengät/monot olisi riisuttava eteiseen. Paljon on porukkaa siellä käynyt jo. Aurinkoisena päivänä sinne hiihdettiin, tupa oli täysi evästelijöitä ja varmasti yöpyjiä alkaa olla.
Koiriakin neljä tuli vastaan sillä matkalla. Meidän koirat eivät ole talvella päässeet ylös tunturiin ollenkaan. Pikkulapsia vedetään ahkioissa ja aika pienet hiihtelevät omilla suksillaan.

Vanhasta Nammalan kämpästä ulkorakennus purkuvuorossa

Uusi Nammalan kämppä kuvattuna entisen kämpän paikalta

Toinen hiihtolomaviikko

Toinen hiihtolomaviikko vietetty lumisemmissa maisemissa. Leutoa on sää ollut koko viikon. Suojaa ja pientä pakkasta, useimmiten onneksi yöllä ollut pakkasta. Enimmäkseen pilvistä ja pilvet alhaalla pitäen tunturit piilossa, mutta pikkuisen on aurinkokin näyttäytynyt.

Tytöt hiihtivät viikon aikana täydet 100km.

Ladun varrella metso soidintanssiaan esitteli. Sain puhelimella kuvattua, pätkän videollekin, pitkälti en arvannut kuvailla, kun alkoi jo kovasti tulla liki. Oltiin kovasti mielissämme, että silloin ei olleet koirat mukana. Varmaan ei olisi kuvaus onnistunut, kun koirat eivät taatusi olisi olleet hiljaa paikallaan.

Hukalla kovasti asiaa hiihtoloman päätöksestä.

Viimeisenä hiihlolomapäivänä pilvet ihan alhaalla ja Pallaksella hotellikin aika sumun peitossa, mutta ilma ihmeesti kirkastui ja loulta tuli ihan aurinkoinen päätöspäivä.