Supikoira

Supikoira

Pari päivää sitten läksimme kävelylle koirat edellä. Ei kaus kotipihasta menty, kun Hukka alkoi haukkua, johon Hallakin yhtyi. Sitten kuului huutoa. Ketään ei näkynyt. Komennettiin koirat luokse ja laitettiin kiinni. Läksin Hallan kanssa katsomaan lähempää. Huudon päästäjä ei ollut kuka, vaan mikä. Supikoira pesästään työnsi päätään ja rääkyi kuin vihainen, pelästynyt ihminen.
Hukka hermona puri risuja ja keppejä palasiksi (harvoilla hampaillaan). Ei sietänyt sitä, että Halla ja minä mentiin lähelle. Se aina omii kaikki ensin näkemänsä itselle. Vaikka ei lähelle uskalla mennä, ei halua toistenkaan menevän. Yhden kuvan ainoastaan heti sain, Halla rimpuili ja kamera heilui ja putosi välillä. Toinen supi luikki jostain takaa karkuun. Niillä oli varmaan poikaset pesässä, joita toinen suojeli. Aiemmin olen supikoiria nähnyt autolla ajaessa ja silloinkin useimmin jo henkensä menettäneenä tienposkella. Hienoa nähdä se omassa elinympäristössään. Vaikka vieraslajina se ei tervetullut naapuri olekaan. En tiedä onko sillä paljonkaan luontaisia vihollisia autoja ja ihmisiä lukuunottamatta. Ehkä ilves ja kettu. Niitä molempia täälläpäin on.
Supikoiran kohtaamista edeltävänä päivänä olin ajellut Hukan ja Hallan kanssa Raattamasta Perttuliin.

Hukka pääsi omalle mukavuusalueelleen. Ja on siitä kyllä nauttinut! Aiheeton, tai siis väärä rähinöinti on poissa. On niin kilttiä koiraa taas että. Iloinen ja reipas. Hukka on ollut aina herkkähaukkuinen.  Kyllä taitaa olla Hukalla vaiva korvien välissä. Näön heikentymistä olen ajatellut välillä. Tapojensa orja haluaa elellä rauhallista, tuttua ja turvallista koiranelämää poissa kaikesta vieraasta ja  uudesta ja oudosta. Kaupungin kaduilla kävelijäksi siitä ei enää olisi. Vaikka alussa kerrostalossa Hukan kanssa asuinkin, hyvin se sujui silloin. Ei välittänyt rapussa kulkijoista, pian oppi samassa rapussa asuvat paremmin kuin minä, postinjakajan, siivoojan. Linja-autollakin kuljettiin. Kaikkia koiria oli innokas tapaamaan, mutta vähemmän oli, joita sai tavata, kun alkoi kasvaa. Metsää oli vieressä pitkille kävelyille. Ja Lapissa oltiin pitkiä aikoja luonnossa liikkuen. Varmaan pikku pentuna olisi pitänyt tutustua paljon toisiin koiriin, eläimiin ja käydä eri paikoissa. Parissakin koirakoulussa yritin käydä, mutta ei me niissä oikein pärjätty.
Hallan kanssa aioin ottaa opikseni ja käydä kaupungilla ainakin kerran viikossa. Sekin kyllä jäi Hallan jatkuvaan oksenteluun autossa. Virheitä on tullut tehtyä ja tulee, niin se on.

Yksi Hukan mieluisimmista paikoista

Mielialastaan riippuen Hukka makailee tarhassa tai tarhan ulkopuolella ison koivun juurella, vähän miten aurinko paistaa. Mutta tarhassa olevaan mökkiin ei mene edes sateella, mökissä käy vain juomassa. Hallalla ei ole ahtaan paikan kammoa ja menee kyllä mökkiin, varsinkin sinne peränurkkaan, jos arvelee, että kohta lähdetään autolla johonkin.

Kauppa- ja asiontireissuille koirat eivät yleensä pääse mukaan. Hyvällä ilmalla jäävät ulos tarhaan, silloin ovi sinne laitetaan kiinni. Hukka tietää jo esimerkiksi siitä, mikä takki on päällä, tai jos kauppakassi otetaan käteen tai mistä lie tietääkin, että ei pääse mukaan. Menee itse tarhaan, ennen kuin sitä ennättää käskeä. Mutta jos arvaa meidän lähtevän sille mieluisaan kylään, on kyllä heti tulossa autolle. 

Molemmilla koirilla on omia mielipaikkojaan, mutta myös sellaisia, missä molemmat tykkäävät olla. Halla on usein kaivon kannella, jossa taas Hukka ei koskaan.

Aitan terassilla molemmat koirat viihtyvät, sinne Hukka menee sateella, jos ei pääse sisälle. Aitan terassilla Halla useimmin on on korikeinun alla, varsinkin jos istun tuolissa. Hukka taas ei mene minkäänlaisiin lokosiin.

Saunalle viettävän polun varrella Hukka makailee mielellään, siitä hyvä tarkkailla vesiliikennettä, näkee pihatielle ja vielä pihassa puuhastelevat. Läksin ottamaan hiljaa kuvaa Hukasta, kun makasi heinikon seassa, mutta heti korvat nousi näkyville, kun lähestyin.

Kun kuljin pihalla kamera kanssa, Hukka seurasi kiertelyäni rannassa ja omenapuiden luona, oli turhautuneen oloinen, kun sitä kuvailin. Kummastakin on vaikea saada nukkuvaa koiran kuvaa, niin että silmät ovat kiinni. Näyttävät nukkuvan ihan sikeästi ja vaikka kuinka hiljaa hipsin kuvaa ottamaan, vähintäin silmät aukeaa ennen kuin ennätän nappia painaa.

Pihalla vahtia pitää meillä huuhkajakin. Tikkoja ei ainakaan se ole estänyt naputtelemasta linnunpönttöihin varasteluaukkoja:

Omenapuissa on paljon kukkia. On niin tuulista ja kylmääkin, että miten käy pölyttäjien. Jonkin verran pörrääjiä on näkynyt.

Tuuli on ollut puuskaista, mutta kukkia on omenapuissa vielä jäljellä paljon. Tuulesta se ilo, että vie hyttyset, niitä on paljon. Niistä on taas ilo linnuille. Yhden kirjosiepon pesä on omenapuussa olevassa pöntössä, emo tiuhaan tahtiin vie poikasilleen syötävää. Sitä pystymme ikkunasta hyvin seuraamaan. Sireeni ei ole vielä kukassa, mutta pian ovat aukeamassa. Juhannuskokkoa alettu kasaamaan, juhannus jo ensi viikolla.

Linturetki Pipposuolle

Hiiripöllö

Toukokuun viimeisenä päivänä sunnuntaina tehtiin linturetki Pipposuolle. Oli mitä mainion retkeilyilma. Sopivasti aurinkoa ja tuulta, vaihtelevasti pilvistä.
Marastoon päin mennessä polun pitkospuut oli uusittu. Pipposuon pitkospuut ja merkinnät reitiltä poistettu, koska polkua ei ole tarkoitus enää käyttää. Harjulta lintutorni poistettu. Aiemmin oli jo kota ja huussi purettu. Huusit ja jäteastiat oli myös viety pois parkkialueelta, lahoamassa oleva pöytä oli vielä jätetty.
Että oli vähän vaikeuksia suolla ja ojien ylityksessä, joissa nyt paljon vettä.

Kulku on ohjattu nykyisin Hietajärvelle, jossa onkin hienot keittokota- ja muut rakennelmat.

Pipposuolla pitkospuut kerätty

Eväät söimme pikkumetsikössä ennen Punkaharjua. Siis harju, jossa oli lintutorni, on oikeasti kartan mukaan nimeltään Punkaharju. Kävellessämme vierestä riekko pakeni pesästään, jossa 6 munaa. Ei häiritty, nopeasti vain pesästä nappasin kuvan. Ainakin 3 riekkopariskuntaa tavattiin, harjulla yksi pari kulki edessämme jonkin matkaa. Uros vielä komeassa juhlapuvussaan.
Yriteltiin kaatuneen vanhan puun päältä kävellä Pippojoen yli, että oltas oikaistu autolle. Hukka ei uskaltanut (enkä minä). Alla virtaava vesi tuntui pelottavalta.

Mutta hyvä niin, olisi kohtaaminen hiiripöllön kanssa jäänyt havaitsematta. Oli tosi hienoa sitä seurata. 
Vaan olikohan pöllöstä hienoa seurata meitä? Tuskin.

Retken lintuhavainnot: Räystäspääsky, kuukkeli, urpiainen, leppälintu, pajulintu, liro, mustaviklo, telkkä, tavi, kapustarinta, pikkukuovi, käki kukkui, keltavästäräkki, niittykirvinen, punajalkaviklo, sinirinta, riekko, järripeippo, laulurastas, tilhi, hiiripöllö, rantasipi, punatulkku.

Ketään ei ollut kotona.

Polku Marastoon

Riekon pesä

Hukan
ja Hallan hyppy ojan yli

Tästä jäi menemättä, kovaa virtaava vesi alla liian pelottava.

Metsässä on vaikka kuinka paljon Luonnon muovaamia kauniita ja yksilöllisiä puita. Nopeasti koko päivä retkellä hujahti. Koirillakin uni seuraavana yönä maittoi.

Lapin valoisa ja viileä toukokuu

Kesän vihreys tulee hitaasti, mutta varmasti myös pohjoiseen. Valoisaa on yötä päivää. Toukokuu oli aika viileä, oli myös aurinkoisia lämpöisen oloisia päiviä.

Pihakoivussa silmut 23.5.

ja alla silmuista tulossa lehdet 10 päivän päästä.

Toukokuun 2015 kuvia:

13.5. Pallastuntureita

14.5. Halla pihalla

26.5. Saivojärvi

Toukokuu on mukavaa aikaa, vaikka nyt viileää on ollutkin, on valoisaa ja lintuja paljon. Hukkakin tuli  ja käyttäytynyt oikein hyvin, kun on hiljaista aikaa. 

Metsolle on tainnut soidintanssit jäädä päälle, edelleen tanssahtelee lähellämme. Lenkillä saattaa ykskaks lehahtaa selkämme taakse, jos yritämme mennä sitä huomaamatta. 

Molemmat koirat jo suhtautuvat rauhallisesti siihen. Halla heti haluaa palkkion metson nähdessään, Hukka haluaa nopeasti vain ohitse ja jo paikkaa lähestyessä pälyilee ympärilleen. Hukka on aika arka, säikkyy herästi kaikkea outoa ja uutta. Osa rähinäkäyttäytymistä varmaan on peittää pelkonsa. Koppeloita on kyllä nähty tässä paljon, niistä ei ole ukkometsolla ollut puutetta, mutta ehkä taistelukavereista. Kaipa metso kohta jo alkaa väsyä ja rauhoittua. Luulisi olevan raskasta päivät pitkät pöyhistellä, sitä on jatkunut helmikuun lopulta saakka.

Päätimme lähteä yön linturetkelle Karigasniemeen Norjan kautta. Koirille haimme rajan ylitykseen vaadittavat passit mennessämme Enontekiön eläinlääkäriltä. Tuli vaikeuksia Hukan passin saantiin, kun viimeisestä rokotuksesta puuttui päiväys ja allekirjoitus, oli vain voimassaolon tarrat. Nekin tiedot sitten lopulta saatiin puhelinsoitoilla. Hyvää ja ystävällistä palvelua. Koirieni rokotuksia ja hoitoja on sekä Keski-Suomesta että täältä pohjoisesta. Kattavaa yhtä tiedostoa ei eläimille vielä ole. 

Halla ja Hukka ensi kertaa ulkomailla.

Norjan puolella ei vielä ollut yhtään vihreää ja järvissä osin jäätä. Vaikka eipä paljon ollut puitakaan. Oli ihana ajella avarassa maisemassa. Karasjoelle laskeutuessa puissa jo paljon vihreitä lehtiä. Taas Suomen puolella korkeammalle noustessa lehdet vaihtuivat pikku silmuihin.

Piesjänkälle mennessä poroerotuspaikalla.

Ailigakselle emme nousseet, vaan aika käytettiin tarkkaan lintuja kiikaroidessa. Ihan mukavasti niitä nähtiinkin. Minun tämän kevään uudet havainnot täällä olivat: tylli, suokukko, suosirri, vesipääsky, punakuiri, punajalkaviklo, keräkurmitsa, kivitasku, tunturikihu.
Taidanpa alkaa ensi vuonna laittamaan vuoden linnut listaa, kun olen jo vähän oppinut tunnistamaan lajeja yksinkin.

Moottorikelkka törröttää poroerotuspaikalla lunta haikaillen.

Punakuiri

Viileää enimmäkseen, villapaitaa ja pipaa tarvittiin, sadetta, aurinkoista ja poutaa vuoroon. Teltan siaan nukuimme metsähallituksen siistissä kodassa. Seuraksemme sinne oli tulossa polkupyörällä sveitsiläinen mies oikein kiltin koiransa kanssa. Mutta eivät voineen jäädä. Hukka sai raivarin, ei siedä vieraita koiria yhtään. Hukan raivokohtaukset hankaloittavat jo kovasti sen kanssa elämistä ja liikkumista. 

Retki meni muuten hyvin, jäi vain paha mieli Hukan käytöksestä.

Ajelimme Kaamaseen ja kävimme Inarinjärven rannoilla. Inarista Pokan kautta kotiin. Pokan jälkeen tie oli aivan onnettomassa kunnossa, kun vielä satoi, niin auto oli kohta paksun kuran peitossa.

Metso

Aamulenkillä jälleen Hallan kanssa tapasimme metson. Halla alkoi pitkästyä kökkäilyyn, vein sen kotiin ja tulin yksin katselemaan metsoa yrittäen kuvata. Taas mietin, että olisko vielä hankittava kunnollinen oma kamera. Yritin vähän matkia ukkometson ääntä. Siitä se ei oikein tykännyt, päätti ajaa käheän kilpailijan tieltään. Oikein kaunis aurinkoinen aamu, 0.sta lämpötila nousi nopeasti. Minua hanki ei oikein kantanut. Jätin metson omaan rauhaansa. En tiedä, onko tämä ainut ukkometso tässä, koppeloitakin vähemmän nyt. Jotain 10 vuotta aiemmmin useamman koppelon näki samalla kertaa. Onkohan puolisoista pulaa? Paikkauskollisen linnun alue pienenee. Ihminen valloittaa metsien eläimiltä alueita. Mitenkähän käy Perttulissa, jossa ympäriltä yhtenäinen metsäalue pienentynyt ja pirstaloituu? Varsinkin teeret riihen takana pulputelleet ja metsonkin näki aiemmin joka vuosi.

Siirsin pienen videonpätkän, toivottavasti toimii.

Nyt voisin tehdä eväät reppuun ja lähteä Hallan kanssa retkelle, huomiseksi luvassa räntäsadetta.

Huomenna helatorstai, Särestöniemessä Topi Mikkkolan monologi Reitari, sitä menen katsomaan. 

Kevät! Lumen sulamista ja tulvavettä.

10.5.2015. Piilokuva: missä Hukka?

Kuvien välissä on 1 vuorokausi ja n.800km.

11.5.2015

Ajoin Hallan kanssa Raattamaan jatkamaan kevätaikaa. Lähes perille sai tulla, ennen kuin lunta enemmän näkyvissä. Poikkeuksellisesti ajoin Rovanimen kautta. Ounasjoessa vesi korkealla, välillä pysähdyimme katsomaan jäälohkareiden lipumista joessa. 

Valkoisen kirjava jänis pompotteli lumilaikkuisessa maassa, hiljaa ja arvokkaasti koppelo ylitti tietä. 

Halla ei autossa olosta tykkää, niin piti usein pysähdellä jaloittelemaan. Yhdellä oksentamisella selvisi, oksentaa siististi aina laittamilleni sanomalehdille. Kahvittelupaikka on aina katsottava sellainen, missä voimme olla terassilla tai Halla ulkona ikkunan takana. Yksin autossa voi heti huonosti. Eli huono olo tulee jännittämisestä. Esim. veneessä tykkää olla eikä isojen laineiden keikuttelussakaan ole mitään vaikeuksia. Autopelkoa ei olla saatu kokonaan pois.

Perille päästyä Halla nauttii täällä kuten minäkin. Pikkukuovi, riekko, liro... ääniä kuunneltiin pihalla jo heti illalla. Ja pian koirat aina haluavat lenkin kiertää lähistöllä. 

Lumisia paikkoja Levin jälkeen alkoi olla enemmän.

Pallasjärvi jäässä.

Tie kotiin.

Saivojoen haara tulvii.

Näihin maisemiin ei vain kyllästy. 

Päiväkävelyllä tänään tavattiin ukkometso. Ja tietysti pikkkukamerani akku juuri loppumassa!

Hallakin hiljaa seuraa metson liikkeitä.

Vappu Perttulissa

Halla ja Hukka vappuaaton aamun lumisella pihalla.

 Hukan kanssa lähdettiin muutama päivä ennen vappua ajelemaan etelään, kaiholla ajatellen pohjoiseen jääneitä hiihtokelejä. Luntahan sitten tuli tännekin. Vappuaattona oli monta senttiä lunta, jota edellisiltana jo alkoi sadella. Hiihtokelejä ei sentään tullut, vaikka lumi maassa viipyikin osin seuraavaan päivään.

Aamu-uinnilla joutsenet siirtyivät rannasta syvemmälle.

Jänis pompotellut aamuvarhain pihalla.

Vapun päivänä tehtiin kävelylenkki lähimetsään. Puita on kaadettu ja kaadetaan edelleen, muutamia siemenpuiksi vain jätetetty, joista tuuli kuitenkin kaataa vielä monta. Yhden kuusen kaatumista ikkunasta sitten seurattiinkin, kuusi vei mukanaan pari leppää ja koivun, jotka kaikki kaatua mätkähtivät yhtenä könttänä tuulenpuuskissa.

Hyvät mustikka- ja suppilovahveropaikat on tällä hetkellä vain muistona. Ehkäpä parin vuoden päästä korvasieniä putkahtelee.

Hukkaa ihmetyttää muuttunut näkymä tutussa metsässä.

Vappuna vielä tutulla polulla kuljetaan,
 tänään polku hukkunut kaadettujen puiden, oksien ja metsäkoneen jälkiin.

Jos pohjoiseen jäi hyvät hiihtokelit, niin sinne jäi myös Hukan agressiivinen käytös.

On nyt ollut aivan normaalisti kuten ennenkin. Täällä piha-alue on iso, joten koirien reviirikin iso. Ei ole tietä, joten ei ohi kukevia autoja eikä vieraita koiria, lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä. Vahtimista on vähemmän. Jokainen pihaan tuleva vieras kyllä kovasti ensin haukutaan, mutta käytös ei ole päällekäyvän vihaista. 

Niin on taas kilttiä poikaa. Siis jos ei vaan mikään muutu, eikä mitään yllättävää tule eteen.

Kovasti mietityttää Hukan käytös, joka oli kyllä todella hankalaa. Oheistoimitana yritti käydä jopa kiinni. Vaikea tietää, mikä on se raja, minkä saattaa ylittää.

Kaikki muutos tressaa Hukkaa kovasti. Sen on vaikea sietää uusia asioita, alati vaihtuvia ihmisiä, läheltä kulkevia autoja, moottorikelkkoja, mönkijöitä, suksilla suihkijoita, reppuselkäisiä, ahkioden kanssa ja varsinkin vieraita koiria. Sitten yöllä vielä pihaan melkein rapulle änkäävää kettua. Ketun tulon se haistaa tai kuulee todella hyvin sisälle pimeään aikaankin.

Voihan olla, että sillä on jotain vaivaa tai kipua, mitä emme tiedä. Aika usein on sellaisia aamuja, että Hukka ei tule syömään, menee johonkin piiloon, on alakuloinen. Iltapäivällä tai seuraavana päivänä sitten piristyy ja ruoka maittaa ja on taas iloinen. Silmiäkin olen miettinyt, että näkeekö normaalisti.

Olihan se Lapissakin välillä ihan rauhallinen.. Tottui sitten ukkometsoonkin, jonka usein aamulenkillä kohtasimme. Taisi vähän pelätäkin, kun lopulta vain halusi pian sen paikan ohittaa. 

Sen olemme kyllä selvästi havainneet, että kiinniolo sitä erityisesti tressaa. Lapissa emme vain voi pitää koiria irrallaan. Tie on ihan vieressä, lähellä on mökkejä, latu, poroja kulkee. Piha on pieni, eikä sitä ole mahdollista aidata.  Kun ei ole sesonkiaika, menee ihan mukavasti Hukalla Lapissakin. Mutta totuus on, että Hukka jos valita saisi, Perttulissa olisi aina. Eikä mitään muutoksia missään.

Kevät alkaa vaihtua kesäksi. Ensimmäinen punkki jo löytyi Hukan otsasta. 

Koirat painiskelevat jo vihertyneellä nurmella, juoksevat vapaana pihalla iloisena kevähommia puuhailevien ympärillä. 

Tänään aamulenkillä näimme satoja mustalintuja, useita parvia kaarteli korkealla, kuin olisi johtajalta suunta hakusessa. Sitten ilmeisesti jatkoivat matkaansa pohjoiseen. Paljon on lintuja saapunut ja muuttomakalla. Kirjosieppo valloittanut omenapuun pöntön ja yrittää häätää lähettyviltä vielä ruokintapaikalle jääviä jämiä syömään tulleet käpytikan, pyrstö-, sini- ja talitiaiset pois. Kelpaakohan asumus tulevalle puolisolle ja saako pidettyä asumuksen varattuna, jää nähtäväksi.

Reilun kokoinen hauki verkossa tänään.

Hukka taustalla mielipaikassaan.

Koirakaverit.