Valkoisilla hangilla

Lumihanget ovat aika korkeat Raattamassa. Vaikka monina talvina on ollut paljon enemmänkin lunta kuin nyt. Nytkin aivan riittävästi, varsinkin kun pihaa kolaat ja yrität saada lumen johonkin mahtumaan.

Tänne tullessani pihassa oli hyvät polut ja auton sai ajaa suoraan katokseen. 

Avuliaita lapintonttuja täällä vain on.

Koirien kanssa hiihtäminen sujuu hienosti, paitsi vaatii kovaa palkitsemista, että olisivat hiljaa toisille hiihtäjille. Koirani ovat liian vähän saaneet sosiaalista koiraelämää ja miljööopetusta.

Hiihtelenkin reiteillä koirien kanssa aamutuimaan, jolloin vähemmän on vielä toisia hiihtäjia. Kelien antaessa myöten omia reittejä. Yleensä myös vastaantulijoita väistetään hyppyyttämällä koirat sivuun odottamaan.

Sitten jätinkin kerran Hukan kotiin ja läksin pelkästään Hallan kanssa. Niin sepä olikin kuin eri koira. Ei yhtään haukkunut toisia hiihtäjiä, poroaitauskin ohitettiin poroja säikäyttämättä, siitä palkaksi keksin palasia sai palkaksi ohituksen ajan. Sain käydä välillä kaupassa ja munkkikahvilla Hallan odotellessa kiltisti ulkona. Vauhti oli kyllä paljon hitaampi kuin Hukan kanssa ja vähän väliä piti saada leikkiä kävyillä, luppotupuilla ja kerätä suuhun jäniksen papanoita. Monia mielenkiintoisia jälkiä piti tutkia.

Hallan en annakaan vielä vetää, kun on yksin.

Sama poroaitauksen ohitus sujui hienosti myöhemmin molempien koirien kanssakin. Hukallehan paikka oli ennestään tuttu, ja kun porot eivät olleet ihan aidan takana ladun vieressä.

 Ladun varrella oli Hallalla monta mielenkiintoista tutkittavaa. Olen sitä mieltä, että koirani myös nauttivat maisemista. Erityisesti Hukka usein näyttää retkillä istuvan ja katselevan maisemaa. Voihan olla, että myös sen silmiin tai nenään osuu kaukaa lintuja, poroja ja muuta metsän elämää, mitä minä en havaitsekaan. Koiran avulla olenkin usein saanut lintu- ja eläinhavaintoja, joita yksin ollessani en olisi havainnutkaan. Kun seuraa koiran katsetta ja eleitä kokee enemmän kuin vain omilla aisteillaan.

Hiihtolomaviikkojen touhuja

Kotipihassakin voi suksilla harjoitella temppuja, kun ensin rakentaa vauhdinottotönnään. Alku oli jo valmiina: Hukan ja Hallan lumikukkula. Sitten alapuolelle hyppyri. Koirat taisi olla vähän liiankin innokkkaita apureita.

Ja eikun kokeilemaan!

Lumesta syntyi monenlaista rakennelmaa ja käytäviä jäi sitten lomien jälkeen Hukan ja varsinkin Hallan iloksi. Halla tykkäsi kovasti juosta niitä pitkin ja hiipiä ja kyttäillä Hukkaa.

 Ikkunasta seurattiin naureskellen, kun lumiukko sai porkkananenän, Halla tepsutteli perässä ja kun porkkanan viejä poistui paikalta, Halla nousi kahdelle jalalle ja taiteili porkkanan suuhunsa, sitten häntä iloisesti pystyssä vilkuillen ympärilleen hiippaili pois. Lumiukon rakentajaa ei kyllä naurattanut, haki porkkanan Hallalta, mutta eihän se Halla voinut millään vastustaa kiusausta moiseen herkkuun. Sille kun kelpaa melkein mikä vain.

Hiihdossa Halla on innokas juoksemaan mukana. Hukka saattaa ensimmäisellä kierroksella olla mukana, sitten se seurailee vain pihalta ja oikoo odottelemaan, kun tietää jo missä toiset kiertää. Ei oikein ymmärrä sitä moneen kertaan saman lenkin kiertämistä, vaan mieluummin odottelee auringossa.

Olemme tehneet oman ladun, joka kiertää pellon ja metsän reunamia ja koirat voivat juosta mukana halutessaan vapaana.

Halla juoksee vauhdilla edessä, kun näki minun odottelevan kameran kanssa. Valokuvaus ei kiinnostanut vaan taskussani olevat namit.

Halla on varsinainen Vilpertti Vikkelä. Nyt kun tuli hankikantokelit, Hukka taas tuskastuu sen vahtimiseen, kun saa jatkuvasti ilmoitella Hallan juoksemisesta vähän liian isoilla alueilla. Piti jo välillä laittaa tarhaankin. Halla viihtyy ulkona päivät pitkät, eikä halua tulla sisälle, kun taas Hukka on jatkuvasti ikkunan takana kärkkymässä sisälle. Nyt kun katolta putosi lumet, Hukka ylettää takajaloilla seisten ikkunan taa huomauttamaan, jos en ole näkevinäkin sen pyyntöjä. 

Kun Halla oli tarhassa, Hukka kyllä makaili aitan terassilla auringossa ihan mielellään.

Toisella hiihtolomaviikolla kudoin pienen vauvan haalarin. Tein sen Drops Baby Merino langasta Dropsin ohjeella. Sieltä löytyy paljon ihania malleja.

Myssyn tein yhdistäen paria ikivanhaa ohjetta. Ei oikein tullut hyvä, jouduin vähän muuttamaan kokoa. 

Olen tehnyt sillä mallilla jo iät ja ajat useampiakin kypärämyssyjä onnistuneesti, että vähän harmittaa. 

Tämä käsityö oli tarkoitus tehdä mökillä, mutta kun ostin langat, niin innostuin aloittamaan työn ja se valmistuikin pian.

Sunnuntaina ajelin tänne Raattaman mökille koirien kanssa hienossa talvi-ilmassa. Pitkä matka sujui hyvin nyt Hallallakin. Autopahoinvointiin saatu lääke auttaa. Alkumatkassa vain vähän suupielet oli vaahdossa, mutta Halla ei oksentanut. Perillä sitten sisällä innolla veti lelulaatikkonsa ja alkoi leikkiä jouluna saamillaan leluilla. Ruoka pian maittoi molemmille koirille, ennen matkaa eivät saaneet ruokaa ja matkan aikana kumpikaan ei halua mitään syödä. Sitten vielä pitkä, riemukas lenkki haistellen kaikki hajut ja jäljet mitä vain löytyi. Koirat kävi hyvin vieretysten nukkumaan petilleen. Kummallakin nyt omat tyynynsä, yhteinen peitto puhtaalla pussilakanalla alla. Hallan ensimmäisen juoksun jälkeen vierekkäin nukkuminen sujuu hyvin. Sitä ennen Hukka ei tykännyt Hallan änkeämisestä viereen. Nyt ovat niin kavereita että.

Tosin päivittäin painimiset kuuluvat silti ohjelmaan.

Huivi purkulangasta

Sain langan loppumisen jälkeen kesken jääneen neuleen, jonka purin ja kudoin langasta Ullan nettineulelehden Revontuli-huivin ohjeella. Huivi valmistui vauhdilla, kun olen jalan pikku operoinnin takia vähän kevyemmällä liikunnalla.

Ruotsin pikkuinen prinsessa sai meidän mielestämme oikein kauniin nimen,  Estelle. Lisäksi syntymäpäivä osui päivää ennen, kuin meidän prinsessan syntymäpäivä. Neljä vuotta ikäeroa prinsessoilla.
Hiihtolomaviikon talvitouhujen kuvia tulossa myöhemmin.

Käsitöitä pakkaspäivinä

Helmikuun paukkupakkasilla on käsityöt edistyneet.
Nuorempi lapinporokoirani Halla poseerasi oikein mielellään tyttärelleni kutomassa tuubihuivissa. Kun Hukka oli sisällä, eikä häirinnyt kuvaamista. Kun edellistä huivia kuvasin ensin Hallan kaulassa, tuli Hukka siihen tutkimaan, niin Halla siitä pinkaisi Huivi kaulassaan vauhtiin. Nauratti niin, että en ennättänyt saada vauhdikasta kuvaa.
Nyt Halla oli paikallaan ja käänteli päätään pyyntöjeni mukaan. Tiesi varmaan, että hyvä kuvauspalkkio tulossa.
Huivin kudoin Titityystä ostetusta langasta, Casade Yarns, 100% baby alpaca.
Malliin sain idiksen myyjän kaulassa olevasta huivista.

Muutamia nukenvaatteita on postipakettia vaille valmiina lähdössä syntymäpäiväksi pienelle tytölle.

Pakkasta meillä oli sunnuntaina jopa -35 aamulla. Tänäänkin yli -28. Vaikka kaunista onkin, niin kyllä jo toivoisin pienempiä lukemia. 

Halla 1 vuotta

Halla täytti eilen 1 vuotta. Kaunis pakkaspäivä. Ei ihan tämän päivän 28 pakkasasteen lukemissa ollut, mutta ihan riittävästi asteita.
Halla tuntuu vielä vauvalta varmaan siksi, kun on vertailukohta vanhemmassa koirassa.
Paino on aivan sama 18 kg, kuin Hukalla vuoden ikäisenä. Halla on silti pullevamman oloinen, on hiukan toisen mallinen. Hukka on pitempi jalkainen "laiha poika lappalainen" tyyppiä.

 Hallaa ei pakkanen haittaa, mutta Hukka ei viihdy ulkona yhtään, jos minä en ole siellä myös. Nostelee herkästi tassujaan ja niitä pitää silittää. Halla touhuilee ja löytää tekemistä, Hukka sen sijaan tulee hetken päästä rapulle kuikuileen. Jos en pian mene laskemaan sisälle, tulee ikkunan alle haukahtelemaan ja pyytämään sisälle pääsyä.

Avannon jääkansia alkaa kertyä taas taideteokseksi rannalle. Joka aamu kaveri sen sahaa ja käy avannossa ennen töihin lähtöään. Saunavesi myös pari kertaa viikosta on avannosta kannettava.

Eilisen illan saunareissulla oli komea kuutamo valaistus "suihkussa". Ulkosauna on meillä sellainen, että hiusten shamppoon voi kyllä saunassa vaahdotella, mutta huuhtominen suoritetaan ulkona ja avannossa.

Se tuo oikein hyvän olon, eikä ole yhtään vaikeaa, mitä nyt jalkapohjat  näillä pakkaslukemilla herkästi vähän kynnysmattoon ottaa kiinni. Mutta ulkona lumessa seisominen pestessä onnistuu aivan hyvin.

Valokuvauspalkkion vuoro

Pari käsityötä lahjaksi

Kudoin synttärilahjaksi miesten villatakin Rowan tweed 100% villalangasta kaksinkertaisena. Lankaa meni 16 kerää.  Nykyiset mallit ihania valmistaa, kun saumoja ei juuri ole. Tässäkin takissa vain taskut ja nappilista-kaulus on ommeltu. Jännitti kovasti, onko takki sopivan kokoinen. Oli onneksi, ettei tarvinnut alkaa vänätä toista takkia.
Pääsin aloittamaan toisen työn, joka valmistui nopeasti. Nyt niin suosiota saavuttaneen tuubihuivin langat hankin myös Titityystä, kuten villatakin langat.
Tuubin lanka perulaista 100%.n villaa. Langan menekki 300g.
En tiedä, tuliko huivista liiankin pitkä.
Tässä sitä esittelee tänään Hukka.

Nyt voi taas alkaa miettiä uutta kudinta. 

Minulle on niin vieras sana neuloa, kun omassa murteessani kudotaan. 

Tällaiset pakkaspäivät oikein kihelmöittää ottaa puikot esille.

Tämän 25.1. pakkaspäivän kuvia pihalla:

 Omenapuita

Rantasauna

Halla takana tyypillisessä löhöävässä istumisasennossa ja pää kenossa utelias katse kohti,

Hukka tyynesti tarkkailee muualle, kamera ei kiinnosta.

Loppuvuosi 2011 Raattamassa

Talven tuloa piti pitkään odotella, mutta Lapissa onneksi oli lunta riittävästi hiihtämiseenkin.
Marraskuun lopussa ajoin koirien kanssa Raattamassa, jossa aika kului kuin siivillä.

Halla oppi nopeasti Hukan vierellä hiihtotekniikan. Tehtiin omia latuja yhdessä naapurin kanssa, joita hiihdeltiin ennen valmiita latuja.
Kun Halla täytti 10 kk, tuli ensimmäinen juoksu. Se taisi vähän hämmentää pientä, eikä oikein osannut vielä pitää itseään puhtaana, mutta Hukka auliisti auttoi. Oli kyllä työläs aika ja varmaan raastoi naapureidenkin hermoja. Hetkeksikään ei voinut Hallaa laittaa ulos edes juoksulankaan. Kiihkeä sulho kylältä pyöri jatkuvasi pihassa. Haukkumista ja meteliä riitti.
Sisällä oli välillä laitettava Halla vessaan portin taakse. Hyvin siellä oppi olemaankin, mukava lämmin lattia nukkua, kun muisti vaan siivota kaikki metrin korkeudelta ylemmäksi. Yhden täysinäinen vessapaperipaketin ennätti avata ja levitellä. Ulko-ovi pidettävä koko ajan lukossa, kun Hukka osaa avata ovet, ja heti oli menossa ulos, kun kaveri ilmestyi pihapiiriin.
Päivän ohjelmaksi tuli aamulla ensin lenkki potkurilla koirien kanssa, sitten hörppäsin kahvit ja suksilla koirien kanssa pitempi lenkki, kävellen silloin kun ei vielä riittävästi lunta hiihtoon ja taas iltahämärissä syönnin jälkeen potkurilla tai kävellen.
Eipä paljon ennättänyt lukea tai kirjoitella, eikä muuten jaksanutkaan. Luntakin välillä pihasta lykittävä ja olihan sitä muutakin rientoa, joulujuhlia ja -lauluja sun muuta.

 Joulukuun puolessa välissä päivän kirkkaimman hetken kauneudesta koiratkin nauttivat.

Jouluaattoaamuna haettiin junalta yksi laumamme jatkoksi.
Malttamattomia kun lapset ovat, niin jo aikaisin saivat koirat ensimmäiset paketit, Halla oli jo possunkorvansa syönyt, kun Hukka vielä käänteli ja tutki pakettiaan, että mitenkähän tämän aukaisisi. Meidän saunoessa oli Halla löytänyt kiinnostavan paketin, kaunis rasia revittiin auki ja maisteltiin pipareita. Hukka kyllä haukkui meille ja ilmoitti, että taas se vintiö on pahanteossa, mutta eipäs me tultu katsomaan! Hallan ja Hukan yhteinen paketti, joka oli tullut Kanadasta asti, sisälsi monen monta lelua. Halla touhusi ja sähläsi lelujen kanssa, aina kun Hukka otti jonkun, Halla halusi justiinsa sen. Jo aattoiltana Halla sai muutaman lelun säpäleiksi.
Siinä iloisia touhuja seuratessa ilta meni myöhäiseksi, että me ei jaksettu enää pakettejamme avata, vaan avaaminen jäi jouluaamuun ennen kirkkoon menoa.

Olen viettänyt monta joulua Lapissa myös yksin ja joulu siellä on aina ihana ja rauhallinen. Tänä vuonna varsinkin, kun lumi loi joulun tunnelman, toisin kuin muualla Suomessa.
Lapissa jouluista jää puuttumaan ainoastaan hautausmaalla käynti, joka on jo lapsuudesta asti kuulunut jouluun.

Uudenvuoden päivänä ajeltiin kaikki porukalla keski-Suomeen, jossa lunta ei ollut maassa kuin nimeksi. Nyt sitä on sen verran satanut, että alkaa talviselta näyttämään täälläkin.