Kesän viimeisiä päiviä

Ritariperhosen toukka

Horsmakiitäjän toukka

Luonnon pieniä ihmetyksen aiheita ovat nämäkin toukat. Kuinka kaunis ritariperhonen toukasta vielä muodostuu, kun nyt sitä tuskin kasvien varsilta ja lehdiltä erottaa.

Päivän päästä ollaan syyskuussa, kotipiha on vielä tulvillaan kesäistä kauneutta.

Kun kiertelin pihalla ja kuvailin kukkia ja perhosia, koirat tulivat joka paikkaan perässä tutkimaan, että mitä oikein etsit. Juuri kun olin nappaamassa perhosesta kuvan, toinen jo työnsi nenänsä siihen ja perhonen lehahti kauemma. Välillä Halla asettautui linssiluteena kukkien viereen.

Mies rakenteli perhosbaarin pöytiä sinne tänne pihaan. Perhosia ilmestyikin niihin monia, neitoperhosia taisi olla yhtäaikaa ainakin kuusi. Hallaa myös kovasti kiinnosti baarin pöytä, jossa surisi myös mehiläisiä, yöllä siellä vieraili yökkösiä.

Halla yrittää pompulla ylettyä perhosten pöytään.

Neitoperhonen

Suruvaippa

Pellon pientareella aistii jo kesän olevan lopuillaan. Kuten myös illan tunteina korvillaan, sorsastajat paukuttelevat iltalennolta saaliin toivossa. En vain saata ymmärtää, kuinka pystyvät iltahämärissä, melkeinpä jo pimeässä, tunnistamaan oikeat lajit. Vai onko se niin, kuin eräs puoliksi vitsinä kertoi, että kun lintu putoo, höyhenistä tarkistetaan lintukirjan kanssa, mikäs sorsalaji tämä nyt onkaan.

Keltaista kaurapeltoa

Hallan kotimatka Raattamasta oli sujunut hienosti puolikkaalla pahoinvointilääkkeellä. Ihan aluksi oli hiukan leukoja väyskyttänyt, mutta ei vaahdonnut eikä oksentanut koko matkalla. Halla oli takapenkillä  suuren osan ajasta istunut ja katsellut penkkien välistä eteen ulos!
Kaverukset olivat usein käyneet autolla Pallasjärvellä uistelemassa ja samalla uimassa. Näin Halla pääsi usein lyhyelle automatkalle, jonka määränpäässä oli aina jotain kivaa.

Halla uimassa Pallasjärvellä (puhelinkuva).

Sadonkorjuuta

Ajelin Hukan kanssa kahden kotiin viinimarjoja keräämään. Niinpä tietysti alkoi sataa vettä jo kotimatkalla. Ja vettä tuli reippaasti vielä yöllä ja märkää oli joka puolella, että marjapensaisiin ei ollut asiaa. Vesi on vielä aivan lämmintä, ihana käydä aamu-uinnilla.
Poutaa tuli, että marjapuskiin pääsi hommiin.
Hukka on nauttinut rauhasta ja vapaana olosta. Sekä pitkistä yöunista.
Hukka pyysi pelaamaan jalkapalloa ja pitkästä aikaa innokkaana leikki kanssani. Narupallolla oli leikittävä, kun Hukalle mieluinen jalkapallo hajonnut, sen jälkeenkin hankitut kolme palloa pikku Riiviö on hajottanut. Hukka ei juuri ole leluja hajoittanut.
Hukasta oli hauskaa, kun ei kukaan pelissä hyökännyt hampaineen nilkkoihin eikä tullut pantaan roikkumaan. Mukava varmaan saada kaikki huomio jakamattomana.
Pitkiä aikoja Hukka istuu ja katselee järvelle, tulee lähettyville missä sitten olenkin tai makailee aitan terassilla. Jos olen lähdössä asioille tai jonnekin autolla, on varuillaan ja kun saa luvan tulla mukaan, niin voi sitä riemua millä hyppelee auton vierelle.

Ympäristötarkkailija Hukka

Herkkua luonnosta

Mustikoita näyttäisi vieläkin olevan metsässä, vadelmat kaveri jo keräsi ennen Lapin mökille tuloaan.
Mutta nyt on keskityttävä enemmän pihan antimien talteen ottoon. Viinimarjat ovat yllättävän hitaita kerätä. Karviaiset meneekin suoraan pensaasta ilman sen kummenpia säilömisiä, samoin herneet, jotka ovatkin nyt yllättävän hyvin kasvaneet ja ovat nyt parhaimmillaan. Viime vuonna kokeilin, että laitoin tavallista hernettä hiukan liotettuna ja pussin simeniksi tarkoitettua, enkä huomannut mitään makueroa! Ero oli vain hinnassa. Kun herneet vielä kylvin riviin ja yritin peitellä, ettei linnut sitä mukaa niitä olisi kaivaneet pois, niin sato näyttää hyvältä, varmaan sateidenkin ansiosta. Kesäkurpitsat kasvavat vauhdilla. Salaatti rehottaa hyvin. Salaattia veinkin mökille Lappiin mukanani märissä multapaakuissa, jotka laitoin heti maahan ja niinpä siellä sai sitten joka päivä tuoretta salaattia omalta pihalta, eikä ainakaan vielä porot niitä napsineet.
Kun viinimarjaprojektista pääsee, alkaa varmaan jo omenasesonki. Sieniäkin pitäisi ennättää kierrellä.
Puolukatkin alkavat punertua.

Nyt kun meitä on kaksi ihmistä ja kaksi koiraa täällä asumassa, niin voidaan tässä vuoroon ja lomittain asustella siellä ja täällä. On talonvahtia ja tekijää lähes aina paikalla.
Sellainen kahden asunnon loukku, että toisessa haikailee ja ikävöi toiseen tai toisessa olevia.


Kun mökiltä olin lähdössä, nostin aamulla kassin esille, koirat olivat vielä petillään. Seurasin koirien reaktioita, että mitä ajattelevat sen tarkoittavan. Kumpikin kyllä heti tajusi, että kassi tarkoittaa jollekin automatkaa. Hukan pää nousi virkeänä pystyyn ja koko olemus oli terävän odottava kutsua lähteä mukaan. Halla pisti korvia vähän luimuun meni nurkkaan, että ei kai minun tartte lähteä.
Ainakin lähdön hetkellä oli iloinen saadessaan jäädä. Ja hyvää on tehnyt varsinkin Hallalla olla erossa Hukasta. On aina lopulta mennyt nukkumaankin oikealle paikalle, kun alkuillan ensin oven edessä nukkuu, sitten siirtyy petille. Josta saattaa nousta leikkimään hetken joulupukilla, joka on Hallan lempilelu mökillä. Ainoa vielä ehjä joulusukasta, jossa oli monen monta lelua. Joulupukki sen sukan toi Kanadasta asti.
Halla on päässyt suolle, tunturiin ja uistelemaan.
Kaverukset siellä ovat nähneet tunturipöllön, metson, kuinka kalasääski nappaa kalan, on jänis juossut tiellä vastaan ja vaikka mitä hauskaa.
Saattaa vaikka autokyytikin pikkuhiljaa käydä siedettäväksi, kun sillä pääsee hauskoille uistelureissuille.
Veneessä Hallan kanssa ei ole vaikeuksia, kuten autossa. Mutta jos aallot oikein venettä keikuttaa, Halla kyllä siirtyy ihan lähelle jalkoihin tai melkein syliin.

Halla Pallasjärvellä, puhelinviestinä saatu kuva.

Halla löysi poronsarven tunturista.

Retki tunturiin

Nopeasti säät vaihtelee. Sateiset ja viileät päivät on tipotiessään ja saatiin ihania kesäpäiviä. Hihattomassa paidassa olen pyöräillyt Hallan kanssa kaupalle.
Kokeilin miten pyörällä meno sujuu kahden koiran kanssa. Sujuuhan se, jos ei muita kulkijoita tai yllättävää juuri tapahdu.
Pakkasin repun selkään, koirat jakajalla rinnakkain ja samaan hihnaan oikealle kädelle ja pyöräiltiin järven rantaan ensin veneelle. Koirien eleistä tajusin, että nyt jotain yllättävää on tulossa ja ennätin reagoida ajoissa. Hirvihän sieltä nousi tielle eteemme. Katseli meitä aikansa ja palasi takaisin jäljilleen.
Koirathan vimmastui kovaan haukuntaan ja varsinkin Hallassa oli tosi piteleminen, kun olisi suin päin mennyt perään. Vähän matkaa taluttelin pyörää, ennen kuin uskalsin nousta ajamaan.

Koirilla heti kova halu päästä veneeseen. Hukka on veneessä rauhallisesti, mutta Halla keikkuu sinne tänne milloin tassut ihan veneen reunalla seisten, milloin kurkottaa veteen. Ilman liiviä ei sitä uskalla veneeseen päästää ollenkaan.

Asettuminen soutumatkaan

Vesiryyppy janoon

Otin kuvaa laidalla taiteilijasta, niin jo kerkesi hyppiä toiselle puolen

Innokas pari valjakko veteli edellä reipasta vauhtia rinnakkain, kapean polun kohdalla peräkanaa, Halla aina ekana. Jakajan pituus juuri antaa myöten, että voivat peräkkäin kulkea.
Siellä täällä muutama supussa oleva hilla kypsymässä pakkasilta säästyneenä. Mustikkaa ei oikein edes erottanut, se mitä oli, oli ihan pientä ja täysin vihreää vielä.

Iloisesti vaeltamaan

muutama suppuinen hilla

Ylös tunturin rinnettä koirilla halutti mennä lujaa, mutta minä en niiden vauhdissa jaksanut. En laskenut koiria  ollenkaan vapaaksi. 

Muutaman kerran olen käynyt suolla, jossa koirat ovat saaneet vähän purkaa ylimääräistä energiaansa juoksemalla hetken vapaasi. Ja kyllä sitä on juostu rinkiä ja vuoroon ajettu toinen toistaan takaa! 

nousu käy keveästi

Kun otin repun selästä ja pidin tauon, niin Hukka ja Halla otti painiottelun ja kieriskelyä ennen kuin malttoivat hetkeksi käydä läähättäen lepäämään. Nousu niitä ei yhtään saanut läähättämään, kun vauhti oli niille liian hidas, mutta painiottelu pisti vähän läähättämään.

kieriskelyä...

...ja painia

pieni lepo, taustalla näkyy Raattman kylää

Tunturissa kuunneltiin kapustarinnan vihellystä. Eväspaikalla saatiin katsellakin kapustarinnan kipitystä läheltä. Koko evästaukomme ajan kapustarinta siinä kierteli aika lähellä. Myös kiiruna nähtiin. En tiedä mikä ero, kun kapustariintaa koirat uteliaana katseli. Mutta kiirunan perään oli kova hinku ja oli väkisin pidettävä kiinni. Ehkä se, että kiiruna lähti karkuunpäin, kun taas kapustarinta tuli kohti. Niin minä arvelin.

kapustarinta

lumilaikkuja vielä tunturissa

Tunturissa auringon lämmössä ihana evästellä ja ihastella maisemia. Koirat, ainakin nämä porokoirat, nauttivat avarasta maisemasta mistä näkyy kauas. Molemmilla koirilla on viehtymys nousta aina jonnekin mäelle tai kivelle katselemaan.

Tulomatkalla veneessä Hukka otti heti pienet levot, Halla väkkäränä ensin pyöriskeli sinne tänne ja vasta vähän ennen rantaan nousemista kääriytyi kerälle torkuille.
Olihan vielä pyörämatkallakin yllättävä äkkinäinen tilanne, kun yht´äkkiä jaloissa, siis pyörän ympärillä, oli parvi riekkoja. Varmaan emo poikastensa kanssa, kun lähti linkuttaen äännellen edellämme muutamia metrejä, kunnes syöksyi pusikkoon. Niin poikaset ei keränneet huomiota ja pääsivät turvaan. Emo kun ei arvannut, että koirat ei pääse niiden perään. Kaatumatta siitä selvittiin.
Sitä ennen kyllä kerran kaaduin, mutta se ei ollut koirien syy, vaan oma äkkinäinen ohjausvirhe.
Kotona koirat laittovat itsensä pitkin pituuttaan kyljelleen makoilemaan iltaruokaan asti.
Ruoan jälkeen vielä tavanomainen (kakka)lenkki.

Muuten se offin koirien peräpäähän sumuttelu piti lopettaa. Toisena iltana Halla alkoi ihmeellisen nieleskelyn ja lipomisen, kävi vesiastialla vähän väliä kastelemassa kuonoaan, muttei juonut. Kaivoin ensin sen suuta, kun luulin, että sillä oli jokin karvatuppo suussa, ei mitään ollut. Tuli pyytämään apua tassuaan heilutellen, minä en tiennyt mitä tehdä, kuin silitellä.
Koirat nukkuvat paljon kerällä ja yhdessä lomittain, niin nenä on lähellä omaa tai toisen perää, niin siitä hengitys ärsyyntyi.

Sateista aina siellä missä me

Kotinurkilla pohjoisessa tihkusateisena aamuna

Kesä tuntui menevän ohi hujauksessa ja aina tuli vettä, tuli pakkomielle, että pitää nyt lähteä pohjoiseen ennenkuin kesä on mennyt. Niinhän siinä kävi, että kun tänne koirien kanssa tulin, heti sinne kotipuoleen tuli helteet! Ja täällä sateista ja viileää. Mutta kesä kumminkin.
Ötökkää on enemmän kuin tarpeeksi, en muista aikohin niitä näin paljon olleen.
Hukkaa ne enemmänkin kiusaavat, haluaa enemmän olla sisällä. Ruokaöljyllä sitten aloin sivellä mahan aluset ja peräpäihin vähän sumutin offia. Siitä ei kyllä Hukka yhtään tykännyt. Naapuri oli omille koirilleen sumuttanut, niin minäkin sitten uskalsin, kun arveli, että ei se niin kovaa myrkkyä ole, ja varmaan pahan makuista, etteivät nuole toisiaan. Terassilla eka kertaa olen polttanut karkotekiehkuraa koirille, vaikka en kyllä ole huomannut sen auttavan. Ja Vilpertti Vikkelä sen asetelman usein kaataa.
Mustikoita kerättiin ennen tänne tuloa jonkin verran, täällä ei mustikkaa nyt näy. Halla oli innokas mustikan kerääjä, veti suuhunsa kuin imuri. Hilla taitaa olla aika hakusessa nyt.

Hallan matkapahoinvointi se vain on vaikea voitettava. Nyt sai uutta "kohtuullisen kallista" lääkettä,
tulomatka tänne meni kyllä oksentamatta, mutta ihan koko matka suupielistä vaahto roikkui. Paraiten automatka on sujunut, jos on joku lapsista vieressä.
Eilen käytiin Muoniossa ja annoin hyvissä ajoin lyhyemmälle matkalle postafen tapletin ja kävin sumuttamassa autoon adaptilia. Hukka pyöri onnesta väkkäränä, kun näki mun kädessäni autovaljaat, KIVA kiva, nyt lähdetään jonnekin. Hallalla niiden näkeminen jo sai leuat väpättämään ja suupielet vaahtoamaan.

Tänne tulomatka oli ajallisesti aika pitkä, kun peräkärry hidasti ajonopeutta ja koirienkin takia pidin silloin tällöin jalottelutaukoja. Minähän en osaa yhtään perettää peräkärryä, piti kyllä aina muistaa sen olemassa ja pysähdykset valita sen mukaan. Kolari-Muonio välillä on aina paljon poroja, kuten nytkin, satastahan siinä ei pysty koskaan ajamaan. Yksittäiset porot vielä tähän aikaan laikkukarvaisia ja ihan tien värisiä. Välillä kun pikkutokka siinä itsepintaisesti jököttää keskellä tietä, niin eipä mun tarvinnut kuin avata ikkunaa, niin Hukka kyllä piti huolen, että tuli meille tilaa. Hallakin vähän uskaltautui nousemaan istumaan ja haukkumaan. Luulen, että Hallaa helpottaisi autossa, kun nousisi istumaan ja katselemaan ulos, mutta ei millään suostu. Heti kyyrynä menee penkille ja roikottaa päätään lattialle. Jonka olen hyvin suojannut, että oksennus on helppo siivota pois. Veneessä Halla ei ollenkaan voi huonosti, keikkuu ympäri venettä, kurkottaa juomaankin.
Ongelma varmaan syntyi, kun parhaaseen pennun totutus aikaan olin täällä pitempään ilman autoa.
Kaikki siedätyshoidot, autossa syöttämiset, luiden anto ym. temput eivät ole auttaneet. Olin ostamassa kangashäkkiä autoilua varten, johon ensin muualla totuttelisi, mutta se vie niin paljon tilaa, että ei mahdu minun autooni niin, että myös mahtuu Hukka ja joskus vielä lapsia pitäisi mahtua kyytiin.
Netin koirakeskusteluista useat ovat kyllä ongelmasta päässeet lääkityksen avulla. Lääkkeen voisi jättää pois, kun koira huomaa, että ei tulekaan huono olo.
Ostin uuden koirakirjan, siinä oli koiran autopelko saatu poistettua. Yhdessä päivässä! Minä en usko, että sillä koiralla mitään autopelkoa oli ollutkaan. Tai sitten minä olen tosi urpo koiran omistaja.

Kuvauksissa

Unitokkurainen Halla

Hallan köpöttävä kävelytyyli on alkanut vähän vaivata, niinpä käytin Hallan lonkka- ja kyynäräkuvissa.  Onhan se muutenkin hyvä käyttää, Hukkaa ei ole tullut käytettyä kuvissa.
Niinpä sitten viime viikolla yhtenä aamuna, kun olimme ajan varanneet, annoin autopahoinvointilääkkeen, mutta muuten ei ruokaa saanut. Hukka oli innokas lähtemään autoon, mutta se ei nyt päässyt mukaan, vaan vastentahtoinen Halla.
Oksennushan sitä taas tuli juuri kun oltiin kurvaamassa klinikan pihaan, vihreät mahanesteet Halla pulautti onneksi lattialle levitetyille sanomalehdille.
No, lyhyt askellus ei sitten ole ainakaan luustosta johtuvaa, odotellaan ihan hyvää kirjainta kuvista, silmämääräisesti katsoen kaikki näytti aivan loistavalta.
Lääkäri arveli, että kävelytyyli saattaa olla vain tullut tavaksi.
Halla sai vielä vaikeaan autopahoinvointiinsa reseptilääkkeen, jota pitkillä matkoilla kokeillaan.

Hallalle ei laitettu heräämispiikkiä, kun en halunnut mitään ylimääräisiä piikkejä ja tököttejä Hallaan laitettavan.
Sitten istuskeltiinkin koko loppupäivä vuoroon Hallan vierellä, kun herääminen oli tosi hidasta.
Hukka oli kummissaan Hallan veltosta muodosta, hyvä että uskalsi tulla nuuskaisemaan nenästä.
Sitten meni kauemmaksi tarkkailemaan, ilostui kovasti, kun Halla otti hoipertelevia askelia. Eihän Halla vielä jaksanut, vaan kävi nurmikolle uudestaan pitkälleen, niin siihen Hukka tuli viereen tarkkailemaan.

Hukka tarkkailee Hallaa

Seuraavana päivänä Halla oli jo oma itsensä.
Koirat tykkäävät kovasti lähteä mukaan uistelemaan. Varsinkin Halla. Hukka saattaa jäädä pihalle jos minäkin jään, mutta ei Halla. Sen pitää aina päästä mukaan. Veneestä on mukava tarkkailla lintuja.

Innokkaat kalakaverit

Sinisorsanaaras poikastensa kanssa

 Halla muutenkin haluaa aina kaikessa olla mukana. Nukuin yhden yön Hukan kanssa leikkimökissä, kun sisällä oli maalinkäryä maalatuista uuneista. Halla oli pitkään ollut sisällä oven edessä pyytämässä ulos. Seuraavana iltana Halla oli terävänä, että varmasti ennättää mukaan, jos taas menemme mökkiin nukkumaan. Avattuani oven, iloisena heti juoksi leikkimökin ovelle ja kävi nukkumaan sinne.

En ensin ollut ottanut Hallaa mukaan, kun aikaisemmin kerran siellä nukuttiin kolmisin, Halla ei oikein millään ensin osannut käydä nukkumaan ja nousi usein ylös.
Nyt nukkui makeasti kuin tukki koko yön.

Harjoituskäynti koiranäyttelyssä

Eilen käytiin koiranäyttelyssä, Halla oli vain "turistikoirana", kun myöhästyin ilmoittautumisesta. Pentuluokassa syksyllä Hallan liikkuminen arvosteltiin töpöttelyksi.
Ehkä se on sitä vieläkin, ainakin kun vertaan Hukan hyvän näköiseen liikkumiseen.
Halla käyttäytyi kyllä oikein hyvin ja rauhallisesti, ensi jännityksen jälkeen. Suu oli alussa vaahdossa, mutta lopulta osasi rentoutua ja hyvin makaili ja seurasi toisten koirien kehässä ravaamista.

Vaahto suust ei valu niinkään kavereiden jäätelön syönnistä, vaan automatkasta ja vielä  uuden tilanteen jännityksestä.

Nyt ei enää pelota, mukavahan tässä on seurata toisia kehässä.

Jos sopivasti sattuu näyttelypaikka, että ei ole pitkää automatkaa, kyllä kerran sitä kokeillaan.
Hallalla on nyt autopahoinvointiin lääkitys, että se vähän helpottaa, mutta ei kyllä näyttelyn takia pitkää automatkaa tehdä, sen verran vaikeaa se vielä on. Kovasti pitäisi kyllä harjoitella sitä kehässä ravaamistakin ensin.
Halla on oppinut hyvin tottelemaan pienimmänkin lapsen käskyjä. Todella hyvin nelivuotias osaa käsitellä ja ihan hoitaakin koiraa, kun on siitä innostunut. Ruoan antaminen, harjaaminen ja valvotusti hihnassa menokin sujuu erinomaisesti. Puhumattakaan maahan menosta ja luoksetulosta, kun tietää, että pienestä kädestä herkästi tulee namipalkkio.

Heinäkuu alkoi mukavasti kunnon kesäsäällä. Kun viileää oli tässä jo ihan riittämiin ollut.

Juhannus oli meillä herttainen, kirkas kaunis...

Juhannus vietettiin perinteiseen tapaan, koivut haettiin portaan pieliin, saunottiin, letut paistettiin ja kokko poltettiin. Yhdelle meidän vieraista juhannuskokko oli ihan uusi kokemus.
Kokko poltettiin jo hyvissä ajoin, että pikkulapsetkin olivat vielä hereillä. Kokon polttaminen keskiyöltä oli näköjään muiltakin siirtynyt aikaisempaan, kun veneellä olijat näkivät muidenkin kokkojen samaan aikaan palavan. Juhannus oli mukava ja rauhallin, ilmakin ihan hyvä. Sunnuntaina ne sateet sitten taas tulivat.


Nyt loppui palvelu aikaisemmasta kotisivustostani. Hukan blogi meni taivaan tuuliin,  en edes yrittänyt kopioida ja siirtää tänne vanhoja juttuja, kuten vanhat käsityökuvani ja vuodenkierto-valokuvat mökiltä Lapista. Nyt kun vielä osaisin laittaa ne sivut tämän blogisivujen alkuun. Neuvot olisivat tarpeen.

Kotisivuilta 2007-2011 osa 3

Villapaita itsevärjätystä virolaisesta villalangasta.

Käsitöitä
Työelämän jäätyä, tuli aikaa jo osin unohduksissa olleille harrastuksille, käsitöillekin.
Ensimmäinen työ oli norjalainen villapaita. Villapaitoja ja -takkeja syntyi lisää, koirallekin pari villapaitaa. Silmukointia en ollut koskaan ennen tehnyt, joten lasten villatakkien kuudesta ruususta ensimmäiseen tuhraantui reilusti aikaa.