Perhosia

Kesän loppuhuipennus. Elokuun viimeiset päivät ja perhosia kymmeniä pihan kukissa ja baarissa. Eniten sitruuna- ja neitoperhosia, muutama amiraali ja suruvaippa.

..ja amiraali.

Nauhukset ovat hyviä perhoskukkia, samoin auringonhatut. Pitää vielä parannella ja lisätä perhosille sopivia kukkakpenkkejä.

"sinisiipi" lentoon lähdössä...

Kesän viimeisistä päivistä otetaan kaikki ilo irti.  Järvessä vesikin vielä uimiseen sopivan lämmintä. Aamuisin järvi on sumun peitossa. Nurmikko märkää, mutta puolelta päivin aurinko kuivattaa ja lämmittää, kesän tuntua vielä on. Hukka ja Halla viihtyvät ulkona aamusta iltaan. Vielä hauskempaa, kun on muutakin seuraa

Hukka

Hakka vahtikivellään.

Hukka viettänyt onnellista loppukesää kotivahdin työssään. Se nauttii suunnattomasti, kun pitää silmällä pihaa ja ilmoittaa kaikesta mielestään epäilyttävästä tai oudosta asiasta. Aamulla ensimmäisen noustessa aamu-uinnille, Hukka on heti valmiina lähtemään ulos. On sitten ulkona lähes koko päivän.
Näin hyvillä kesäkeleillä iltaharjauksen ja vaativansa "hammastikun", eli puresketavan herkkunsa jälkeen menee uudestaan ulos. Joskus jo yläkerrassa nukkumassa kuultuaan jotain juoksee verannolle vaatien päästä ulos. Ihan uloin ovi ei onneksi Hukalta aukea. Ulkona sitten vahtii illan pimeyteen.
Vaikka näyttäisi makaavan sikeästi, pomppaa tarvittaessa salamannopeasti ylös. Vahdittavaa Hukan mielestä onkin, kun kaikenlaista eläintä liikkuu pellon reunoilla ja pihan tuntumassa.

Kanadanhanhia.

 Kanadanhanhiakin on nyt ilmestynyt tänne. Kun olimme saunomassa ja hanhet uiskentelivat lahdella, ihmettelin miksi Hukka niitä haukku. Mutta katseen suunta oli toinen ja hanhetkin uivat Hukka kohti. Hukka kävi kiivaana, sitten todettiin, että lahden takana liikkui kettu. Hukka piti huolen, että kettu pysyi kauempana. 

Kerran kävellessäni kodin lähellä koirien kanssa Hukka ampaisi vauhdilla aukon korkeaan pöheikköön, Halla pysähtyi, kun kielsin sitä menemästä, laitoin Hallan kiinni ja yritettiin seurata mikä siellä oli. Olin sandaaleilla paljain säärin, niin en halunnut mennä perässä. Kovaa haukuntaa, rääkymistä ja heinien kahinaa. Soitin kaverin saappaat jalassa tulemaan paikalle. Hukka välillä nousi kahdelle jalalle katsomaan, olemmeko vielä siinä. Sitten kai sai pontta liian lähelle tulevasta uteliaasta. Ilmeisesti otti hampaisiinsa rääkyjän ja teki tapporavistuksen, lähti tulemaan se jokin hampaissaan tielle. Olin valmiina kameran kanssa, mutta eipä Hukka pysähtymiskäskystäni välittänyt. Ylväästi häntä pystyssä kovaa vauhtia lähti pihaan. Jokin rotan kokoinen suussaan roikkuen. Hukka meni suoraan rantaan ja pudotti tämän keväisen supikoiran pennun veteen. Varmistiko, että varmasti kuolee vai inhoamaansa veteen halusi sen pudottaa. Sitten juoksi hakaan tressikakalle. Hukka on kova jännittämään ja yleensä aina käy kakalla jännittävän tilanteen, esim. vieraan koiran tapaamisen jälkeen. 

Supikoira on lisääntynyt vauhdilla. Nyt ulostetta on ollut jopa ihan ikkunan alla pihallakin. Kettuja liikkuu ja näkee päivälläkin.

Hukka pysyy pihalla. Ajaa "tunkeilijat" pihapiiristä pois ja tulee takaisin pihalle. Usein Hukan ärisevä käyttäytyminen jo riittää karkotukseen.  Kun Hukka lähtee mukaan mustikkametsään tai vattuja poimimaan, makailee lähettyvillä ensin, jonkin ajan päästä tulee edeltä omalle pihalle. Varsinkin, jos on kuuma ilma, ei kauan metsässä hyttysten seurassa viihdy.

Kun Hukka ei tunne liikaa uhkaa eikä ahdistusta kiinniolosta, on aivan säyseä ja kiltti. Väliin tuntuu, kuin ymmärtäisi jo meidän ihmisten keskinäistä puhettakin. Eikä vaikeuksia Hukan käytöksestä muistakaan.

Kotimies laiturilla vastassa.

Elokuun lämpöisistä päivistä on nautittu veneilemällä. Jos on lyhyempi retkeily, Hukka on saanut jäädä pihaan vapaana. Niin hiljaa ei päästä tulemaan, että se ei tunnista tuloamme. Heti kun on näköyhteys, siellä se istuu laiturilla odottamassa.
Kova juoksu- ja painileikki alkaa Hallan kanssa, kuin oltaisi pitkäkin aika oltu erossa.

Kesäistä elokuuta.

Kesän lämpöisimmät päivät tulivat

Laivakoira Halla, Hukalta lainassa liivit, vöitä piti vähän Hallalle löystyttää.
Hukka jäi mieluummin maihin, vaikka olikin tyyntä ja aurinkoista.
Veneeseen nousu pelottaa ja jos vaikka alkaa tuulla...

Kesäisen aurinkoisia ja lämpöisiä päiviä piti odotella, tulihan niitä. Uimavesi ei ole liiaksi lämmennyt, että aamu-uinnilla aina virkistyy.

Kesän väriä, vihreää ja sinistä.

Kukat vähän myöhässä, samoin perhoset. Perhosbaarin asiakkaat vasta tällä viikolla ovat vilkkaasti asioineet. Ensimmäistä kertaa kirsikoita on paljon, eivätkä linnut syöneet kaikkia. Puusta rakennettu haukka narussa kepin päässä tuulessa heiluen on hyvä marjavahti.

Sitruunaperhonen.

Pelotushaukka.

Kirsikkapuiden satoa.

Vattuja on tosi runsaasti ja ovat hyvä laatuisia. Kuivuus ei ole kiusannut. Puolukkakin jo alkaa punertaa toisin paikoin. Viinimarjasato vähän heikompi, ehkä pölytysaikaan oli liian kylmää.

Puolukka punertaa.

Hallan varvpaassa haava. Talkootyötä.

Hallan varpaassa hunajasalvaa ja side.

Halla astui johonkin terävään ja varpaan haavan paraneminen kesti viikon verran.
Viikko menikin sitten vähän vain ollessa ja varvasta parannellessa täällä Lapissa. Tarhan ovi usein auki, siellä hyllyllä Halla hyvin viihtyi kuin maisemaa ihaillen.  Sateista ja kylmää on ollut enimmäkseen, Kesän huomaa kauniista vihreästä väristä ja porojen turkin karvanlähdöstä.

Kesän vihreyttä.

Porokin tulossa kylään. 

Komea poikakoira karkasi Hallaa tervehtimään. Nappasin tarhan oven kiinni ja kaverikin antoi ottaa itsensä kiinni odottamaan kotiin hakijaa.

Porokoirat tervehtivät.

Ruohokanukka kukkii.

Kävelylenkeillä Hallan tassu paketissa, päällimmäisenä muovi. Ensin Halla hölmistyneenä istui pihassa katsoen, että ei tällä voi kävellä. Sitten välillä konkkaili kolmella jalalla ja parantumisen edistyessä jo astui kaikilla tassuilla.
Viikko oltiin Hallan kanssa kaksin. Hukka saapui Hallan kaveriksi ja minä sain saattajan kaihileikkaukseeni. Koirille tuli hoitajat yli 800km päästä!

Koirien hoitajat joutuvait sitten kaikenlaiseen puuhasteluun sadekuurojen lomassa.

Minä sitten vain päältä katselin tien penkkojen perkausta, toiset tekivät työn. 

Halla tarkisti työn jälkeä.

Talkootyötä. 

Yllättävän iso työ olikin raivata vähän pitemmältä kuin oman mökin kohdalta tien penkkojen vesoja,  aiemmin olin raivannut puutarhasaksilla. Hillan kypsyminen pari viikkoa myöhässä.

Hukka hillasuolla.

Koirat pääsivät retkeilemään välillä vuorotellen. Retket tältä kesältä vähän maltillisia, ensin Hallan varvas vaivasi, sitten tämä silmien leikkaus ja siitä toipuminen vie oman aikansa, eikä pääse tässä autolla ajamaankaan.

Halla Palkaskeron rinteellä.
Taivaalla lenteli 4 tuulihaukkaa ja piekana.

Netistä luettiin, että tässä lähellä riparin isonen oli tavannut karhun, joka sitten oli pötkinyt pakoon. Siis se karhu, ei poika. Meidän on tyytyminen kohtaamiseen ison eläimen kanssa hirveen, siitäkään ei kuvaa tullut, koirat pistivät sellaisen haukun, että hirvi vähän aikaa katsottuaan meni muutaman metrin edellä ja puikahti takaisin metsän siimekseen. Komea turkkinen kettu, kärppä ja jäniksiä on näköpiiriin osunut. Muuten on sitten enemmän lintupuolella havainnot eläinmaalilmasta.

Pikkuinen pupujussi.

Kapustarinta.

Vene vesille 7.n vuoden jälkeen

papan veneessä

Veneellä seilailu tuo heti leppoisan olon ja lomatunnelman. Ensimmäinen pieni veneretki tehtiin viikko sitten. Mukavaa tunnelmaa ei latistanut, vaikka paikalle ajoi poliisivene pysäyttämään. Puhallutti ja tarkisi, että kaikki on kuin pitää. Aika tuuri, seitsemään vuoteen ei ole vene ollut vesillä ja noin sadan metrin päässä kotirannasta pieneltä kierrokselta palatessa on poliisit vastassa. Liivit kaikilla päällä, sammutin ja rekisteriote kunnossa. Poliiseilla taitaa olla mukava homma kesäisin veneellä partiointi.

Poliisit työssään

Ostin uuden, mutta pienen kameran, jota helppo kulettaa mukana. Ohjepumaskaa ei paperisena enää ole. Netistä otat ohjeet. Jos ja kun ohjetta tarvitsee, sitä on avattava tietokone ja sieltä katsottava. Koekuvasin tietysti koiria, lasta ja pihaa. Lapsi ensin innolla poseerasi, muta pian kyllästyi.

 Kuvissa pihan maisemat näyttää ihan kauniilta!

Maalla on tekemistä ja työtä vaikka kuinka. Kauniin poutapäivän sattuessa, pidettiin yksi oikea lomapäivä eilen. Lähdimme veneilemään. Hukka sai valita, lähteekö mukaan vai jääkö tarhaan. Valitsi tarhan. Hukka on viimeksi tässä veneessä ollut 7 vuotta sitten, jolloin Päijänteeltä vene tänne ajettiin. Halla lähti mukaan, Hallalle tässä veneessä tietysti matka oli ensi kokemus. Heti veneilystä nautti.

Lähtövalmistelua

Laivakoira Halla kannella

Sulussa

Hukka venematkalla v. 2008:

Laivakoira Hukka veneessä 7 vuotta sitten

Iloinen Hukka veneessä

Hukka on tullut aremmaksi vanhetessaan. Tai sitten johtuu siitä, kun vertailukohtana on hullunkin rohkea Halla. Rauhallisessa kotiympäristössä Hukka ei ole ärtyisä ja agressiivinen. Vartiointi ja suojelu sillä on voimistunut. 

Suomen kesä on ihana, kovin lyhyeltä kesä tuntuu tänä vuonna. mutta VIELÄ on KESÄÄ jöljellä.

Karhua katsomassa

Karhu hätistelee sutta kaemma.

Nyt se sitten on toteutunut, haaveeni villin karhun näkemisestä. Yön kokemus piilokojulla Kuhmossa oli aivan upea. Hädin tuskin olimme saaneet kojuun levitettyä eväitämme, kaukoputkea, kameraa, kun jo metsän reunassa näkyi iso tumma karhu. Karhu nousi välillä puuta vasten, sitten jatkoi rauhallista kulkuaan ja meni takaisin metsän siimekseen. Tämä iso karhu ei tullut valokuvaus etäisyydelle, ainakaan meidän tavallisten kameroiden. Myöhemmin tullut myöskin tumma karhu ei luultavasti ollut sama, koska oli pienempi. Karhu kävi aterialla. Lähelle hiipivää sutta hätisti välillä kauemmaksi.

Susi hiipii takaisin ateriaa jakamaan.

Vaalea karhu nousi takajaloilleen nuuskimaan.

Paikalle saapui vaaleampi edellistä isompi karhu, joka ei käynyt syömässä. Tämä sitten hätisteli tummaa pois paikalta. vähän aikaa juostiin peräkanaa. Nyt oli yhtäaikaa paikalla merikotka, susi ja kaksi karhua. Ihastuksissamme seurasimme luonnon näytelmää ikkunasta. Vaalea karhu tuli kojua kohti hitaasti, nosti sitten nenäänsä ja nousi seisomaan haistellen tarkasti, ehkä haistoi ihmiset. Rauhallisesti löntysteli metsän reunaan. Karhu kävi niin lähellä, että kuulimme hengityksen äänen, märän suon lotinan tassujen alla. Hienoimminkin kuvattu luontoelokuva jää toiseksi, kun pystyy kaikilla aisteillaan kokemaan, olemaan kuin siellä sisällä. Tunnet, kuulet, haistat, näet kaiken. Korpit, lokit, muut linnut, tuulen ja koko luonnon yhdessä.
Valokuvia otettiin välillä muistoksi vain, tärkeintä oli kokea eläinten luontainen lähellä olo. Aivan mahtavaa! Vaikka kotimatkalla tuli mieleen, että olisi nyt pitänyt joku videon pätkä ottaa, että olisi voinut jälkeen päin vielä hehkutella. Mutta toivottavasti säilyvät pääni kovalevyssä.
Susien hauskaa näytelmää saatiin vielä ennen puolta yötä seurata. Valoa alkoi olla vähemmän ja näytelmä niin hauskaa, että ei tullut kuvattua niitä ollenkaan.
Ensin paikalla oli yksi susi, joka sitten valpastui, alkoi vaania. Taas aivan kuin Halla Hukkaa. Sitten susi otti juoksun. Vastaan tulee vaalea, lähes valkoinen ja harmaa susi. Sudet ovat selvästi tuttuja toisilleen. Vaalean ruskea alistuu vastaan tuleville, harmaan kanssa lähtee rinnakkain kulkemaan, valkoisen ison suden perässä. Välillä se työntää päänsä suossa olevaan vesivanaan ja päristelee. Ehkä itikat kiusaa ja niitä yrittää karkottaa. Vielä joukkoon tulee tummemman ruskea susi. Kaikki ovat kavereita, hännät huiskivat. Todellakin susilla on ihan samoja liikkeitä, eleitä ja käytöstä kuin koirillani. Vai onko se toisinpäin? Vaaniminen, juoksu kohti ja leikittely oli hauskaa katsomista.
Aamulla 4.30 vielä viimeisen kerran yksi susi kävi suolla.

Korppeja laskin puissa samaan aikaan olevan 42 ainakin. Merikotka istui moneen otteeseen kelossa, lokit siihen hyökkäilivät aamun tunteina. Lokkeja myös oli paljon aamuyön tunteina. Yön aikana paikalla havaisemamme linnut: Korppi, peipponen, haarapääsky, merikotka, västäräkki, käpytikka, varis, selkälokki, kalalokki, naurulokki, harmaalokki, harakka, käki, laulurastas.

Piilokojusta aamulla lähtö.

Yöllä sateli ja aamulla oikein reippaastikin. Silti valvoimme koko yön, välillä hijaisempina hetkinä toinen vuorollaan yritti torkkua. Luonnossa oli kyllä kaiken aikaa seurattavaa. Pääskysellä pesä pressun alla, lähes taukoamatta sinne poikasille ruokaa tuotiin.

käpytikka.

Kuhmon viikkoomme kuului myös Musiikkijuhla Sommelo. Avajaiset sateisen sään takia olivat sisällä Kuhmo-talossa. Halla oli mukana, ei sisällä, vaan talon takana, josta ikkunasta sen näimme.

Halla istuu odottamassa.

Vietnamilaista kansanmusiikki.

Sommelon tapahtumia ja konsertteja on myös Vienan Karjalassa. Ohjelmissa monen laista, konsertteja, kursseja, seminaareja, toritapahtumia, lapsille paljon omaa ohjelmaa. Yhdessäkin lasten konsertissa oli todella paljon aivan pieniä lapsia, jotka keskittyneesti ja osallistuenkin seurasivat noin tunnin pitkää esitystä. Kun esiintyjät tulivat esiin, koko salin iso lapsijoukko hiljeni seuraamaan "Kalevalaista ensiapulaukkua".
Meillä oli asuntona omakotitalo, josta oli lyhyt matka kävellä kaikkialle. Koiratarha oli pihalla vähän villiintyneen kasvillisuuden keskellä. Hallalle tutut lapset olivat vastassa, kun vähän myöhemmin saavuimme asunnolle. Metsikköäkin oli lähellä, että kakkalenkitkin helposti onnistuivat. Kylän raitilla kävely sujui, vaikka aluksi kyllä Hallaa kaikki jännitti, paljon uusia hajuja, ihmisiä ja vieraita koiria, liikennevaloja, pyöriä. Sellaiseen vilskeeseen ei ole niin tottunut. Suusta valui kuola ja vähän vartalon asento jännittyneenä. Mutta parin päivän jälkeen olo oli jo ihan rentoa. Torilla ja kahvilassa käynnit menivät hienosti. Paljon oli laitettu ulkopuolelle koiraparkkeja, mihin koiran voi laittaa kiinni. Hallan olo sujui hyvin vieraankin koiran ollessa lähellä parkissa. Yhden illan oli tarhassa, kun me kaikki olimme yhtäaikaa konsertissa. Tai siis piti olla. Kun toinen lapsista tuli ensimmäisenä talolle, Halla oli irti ja katoksessa oven edessä! Tarhan oven olimme laittaneet narulle kiinni, kun ei ollut hakaa. Ihan hiukan oli rakosella alhaalta sisäänpäin. Oliko hampaillaan raon vetänyt? Ja miten siitäkään oli mahtunut. Toisen kerran jätettiin tarhaan, kun läksimme iltapäivällä petokojulle. Lapset vein lapsiparkkiin ensin, josta äitinsä ne töidensä lomassa huolehti ja lapset menivät iltakonserttiin, jossa myös äitinsä esiintyi. Sieltä illalla palatessaan olivat tavanneet Hallan taas katoksesta samasta paikasta.
Nyt olimme laittaneet tarhan oven ylhäältä ja alhaalta narulla tiukasti, joten se pysyi kiinni. Tarhasta ei löytynyt mitään reikää eikä altakaivamista. Ainoa mahdollinen olisi pikkuruisen kopin katolta hyppääminen aidan yli. Joka sekin tuntui mahtottomalta ajatukselta. Arvoitukseksi jäi.
Lapset olivat kyllä kovasti innokkaita temputtamaan Hallaa ja rakensivat nurmikolle hyppyesteitä ja olivat Hallaa hyppyyttäneet. Olisiko siitä saanut rohkeutta hypätä?

Pihan koiratarha.

Lapset mielellään taluttivat Hallaa vuorollaan. Hyttysiä oli aika aika paljon. Vaatteilla siihen suojausta, kuten kylmään ilmaankin.

Me Hallan ja lasten kanssa sitten ajelimme Perttuliin, kun heidän äitinsä siirtyi Vienan puolelle ryhmäänsä viemään.
Perttulissa olikin sitten täysi helle. Lapset heti kirmasivat uimaan. Pistivät pian pystyyn myös Hallalle agility-radan.

Hukka tuotiin illalla kotiin. Hukka oli oikein hyvin viihtynyt hoidossaan. Ei ollut turhia haukkunut ja muutenkin ihan hyvin käyttäytynyt. Koirat siellä ovat tyttökoiria ja reviiri on heidän, joten Hukan ei siellä tarvinnut pitää "jöötä".
Seuraavana päivänän tuli lisää vilskettä Perttulin mäelle ja rantaan.

Ressu koko ajan haluaisi hakea rengasta vedestä.

Hukan sietokyky sitten taas ylittyi. Vahtimisvimma on kova ja haluaa pitää komennon itsellään. Aina jos jotain komennettiin, Hukka meni varmistamaan kiellon perille menon. Jos vaikka Nappia kiellettiin kaivamasta väärästä paikasta, Hukka meni heti sille ärähtämään. Viime kesänä vielä saatiin rauha maahan, kun laitettiin Ressu tarhaan. Nyt ei oikein mikään auttanut. Paimensi kovasti, että toiset koirat  eivät lähteneet metsään päin, mutta meidän ollessa sisällä syömässä, Hukka oli ajanut Ressun tietä pitkin pois, hyvin näytti tietävän, missä menee tontin raja. Kun huusin Ressua, Hukka ajoi sen takaisin. Oli laitettava Hukka tarhaan. Välillä Halla oli tarhassa ja Halla sisälläkin. Halla ei osallistunut rähinöintiin ollenkaan, usein meni makailemaan syrjään varjoon ja antoi toisten pitää ääntä. Ääntähän tuli toisiltakin kuin Hukalta, mutta ei agressiivista käyttäytymistä. Kun Hukka on oikein kiihdyksissään, siihen ei saa mitään kontaktia, se ei kuule mitään ja on valmiina käymään kiinni mihin vain. Kun vaihdettiin välillä, että Ressu on tarhassa, niin sekään ei auttanut. Hukka vihan vimmassa kiersi tarhaa. Kun lapsia juoksi siellä täällä, oli pelkona, että estää jonkun menemästä lähelle tarhaa. Eivät lapset ymmärrä ja muista leikeissään, kun ovat tottuneet luottamaan, että koirat ovat kiltttejä. Laitoin Hukan kiinni kauemma, mutta ei päästänyt minua pois käymättä kii. No, eihän se täysillä pure, vaan näykkäsee, mutta kipeästi sekin tuntui. Enää ei riitä, että vahtii Hallaa toisilta koirilta. Minä en saanut yhtään puhua Ressulle tai katsoa Ressua, kun Hukka ärähti.

Aamun postireissulle ei voinut Hukkaa ottaa.

Ylen innokas koirahoitaja.

Olemmeko Hukasta tehneet liian kovan vahtikoiran? Tänne maalle muuttaessani palkitsin aina huomioimalla, kun ilmoitti jostain. Ja jos olemme paikalla, niin ei kyllä yllättäen juuri pääse ketään tulemaan. Vapaasti kyllä roskien tyhjentäjä tai muu asiallinen kävijä saa tulla ja lähteä.
Luennetestissä minulle vähän alentuvaan sävyyn sanoittiin, että Hukasta ei kyllä puolustajaksi ole. Sitä testiä missä uhattiin, mitä en saanut katsoa, Hukka oli viimeiseen asti vain väistellyt. Mieluummin meneekin karkuun kun käy päälle. Mutta nyt näyttää, että voi toisinkin tehdä.
Jos olisimme aina vain kotona ja vain tutuissa paikoissa käyden, elämä hyvin sujuisi. Nyt pitää vuorotella menoja, aina ottaa huomioon, onko mahdollista kohdata muita koiria. Vältettävä yhdessä kulkemista molempien koirien kanssa yhtäaikaa.

Sain neuvoksi, että kanalasta laitettaisi turva- ja olopaikka Hukalle, kun on tulossa härdelliä. Mutta se on vähän suuri töinen urakka, kun täällä tätä hommaa on niin paljon. Katon korjaaminen ei käden käänteessä käy. Lisäksi vähän epäilemme, kuinka saadaan siitä tarpeeksi miellyttävä paikka Hukalle.
Sitten toinen neuvo oli kuonokoppa, johon totutetaan. Silloin minäkin pystyn olemaan jännittämättä vastaan tulevaa tilannetta, kun ei ainakaan pysty mitään puremaan.
Niinpä käytiinkin lasten kanssa heti ostamassa kuonokoppa. Löytyi musta, joka ei heti herätä huomiota, tuntui sopivalta. Hukka antoi hyvin sitä kaupassa sovittaa. Nyt olemme alkaneet sen pitämistä harjoitella. Ensin piti sisällä vähän aikaa, kun maha ei ollut täysi, niin kelpasi palkinnoksi lihapulla. Sitten tänä aamuna ulkona ennen aamiasita pidettiin koppaa vähän pitempään ja useampi lihapulla.
Hyvin tähän saakka on sujunut. Haukkukin siinä onnistui, kun korppi lensi yli, niin ei siitä ahdistunut.

Hukalla kokeillaan kuonokoppaa.