Lokakuun erilaisia päiviä Raattamassa

7.10.2015

 Lokakuun alkupuolella oli pikkupakkasia ja lunta. Lumi pysyi toista viikkoa. Tuntureilla on läikkiä vieläkin.

10.10.2015

11.10.2015

Kirkkaalla ilmalla näkyy kauas. Sellaisen päivän osuessa tulee ihan pakottava tarve laittaa eväät  reppuun ja lähteä patikoimaan Hallan kanssa.

15.10.2015 

Mutta ei sumuinen tai tihkuinen sääkään mikään este ole. Tuulisena ja sumuisena päivänä käveltiin Nammalaan. Vettäkin välillä satoi, se ei meitä haitannut. Mutta eipä monia muitakaan. Yllättävän paljon oli polulla vastaan tulijoita. Aika monella oli koira mukana vaeltamassa. Nammalassa 3 lapsinen perhe pelaili korttia ruoan lämmetessä, olivat yöpynyt ja siitä jatkoivat Pallakselle, nuorin vaeltaja 5 vuotta. Oli jo viime talvena hiihtänyt Hetta-Pallas välin!

16.10.2015. Sumuinen sää hetkeksi hälveni.

Oikein tuulisella säällä tai pilvien maata hipoessa vaellusvietin iskiessä voi kävellä alamaissa. Yllättäen saattaa pilvet hälvetä ja tunturit tulla näkösälle. Itsekin aikasemmin ajattelin, että loka- ja marraskuu ovat ikäviä kuukausia eivätkä ainakaan Lapissa sovi retkeilyyn. Nyt olen ihan eri mieltä. Paljon mieluummin olen täällä pohjoisessa kuin matkustaisin jonnekin lämpöisiin etelän maihin. En muutenkaan pidä helteistä ja talvi on minun mieli vuodenaikani.
Pilvisenä harmaana päivänä voi hyvällä mielin käpertyä sohvaan shaalin alle kirjan kanssa.
Kuten viime sunnuntaina. Ihmeelliseltä tuntui, kun koko päivä oli harmaa, sumuinen, niin illan hämärtyessä tunturien takaa alkoi loistaa ensin kultaista valoa, sitten tulipunaista, joka levisi ja näytti kuin taivas olisi tulessa!
Revontulet ovat monina öinä loimunneet, niitä en ole opetellut kuvaamaan. Ja pitää tunnustaa, että en usein edes niitä ihaile, kun jos ovat myöhään, olen jo unessa enkä jaksa nousta katsomaan.

18.10.2015 Taivaan Tulet

Luonnossa on kauneutta ja nauttimista pienissä yksityiskohdissa siinä missä tunturien päälle kapuamisessa tai niitä kaukaa katsoessakin. Kuten ensimmäisen kuvan puussa roikkuvassa naavassa tai lintujen tarkkailussa.

Lapintiainen pihakoivussa.

Riekkoja aamun hämärässä lenkin varrella.

Ensilumi satoi maahan

Pyhäkuru

Aamulenkillä taivaanranta oli ensin punainen, auringon noustessa kullankeltainen. Kävin hakemassa kameran, sitten olivat jo tunturit vaaleanpunahohtoiset! Ihan hetken päästä tunturin päälle laskeutui kuin pumpulipeite. Maisema muuttuu aivan silmissä.

3.10.Saivokero

Ensilumi satoi maahan 2.10.2015

Kun vielä kaksi ja puoli viikkoa sitten Perttulissa oli aivan ihana kesäinen uimapäivä! Perhoset lenteli.
Myös täällä pohjoisessa syyskuun alku on ollut kaunis ja lämmin, ruska tulee omalla ajallaan. Syyskuun puolenvälin jälkeen tänne tullessa maaruska oli oikein kaunis, puista jo enimmäkseen lehdet lähteneet. Loppu syyskuu kovin sateista ja sumuista, tunturit piilossa. Näkymää pihalta avarrettiin ja eteen aukesi "oma" tunturini, Jäkäläkero. Se näkyy kauniisti pihalle, terassille ja ikkunasta.

Jäkäläkero sateisen harmaassa säässä kotipihalta katsottuna.

Ison kaadetun kuusen alosa keskeltä lahoa, josta rakentui helmipöllölle asumus. Nyt sitten jännitetään, tuleeko ja koska siihen asukas.

Hukan ja Hallan kanssa Jäkäläkerolla.

Jokainen kirkkaampi puolipäivänenkin sateisen sään välissä käytettiin eväsretkeilyyn ruska maisemissa.

Särkitunturi

Särkitunturin kunnostettua polkua on helppo kulkea.

Perhosia

Kesän loppuhuipennus. Elokuun viimeiset päivät ja perhosia kymmeniä pihan kukissa ja baarissa. Eniten sitruuna- ja neitoperhosia, muutama amiraali ja suruvaippa.

..ja amiraali.

Nauhukset ovat hyviä perhoskukkia, samoin auringonhatut. Pitää vielä parannella ja lisätä perhosille sopivia kukkakpenkkejä.

"sinisiipi" lentoon lähdössä...

Kesän viimeisistä päivistä otetaan kaikki ilo irti.  Järvessä vesikin vielä uimiseen sopivan lämmintä. Aamuisin järvi on sumun peitossa. Nurmikko märkää, mutta puolelta päivin aurinko kuivattaa ja lämmittää, kesän tuntua vielä on. Hukka ja Halla viihtyvät ulkona aamusta iltaan. Vielä hauskempaa, kun on muutakin seuraa

Hukka

Hakka vahtikivellään.

Hukka viettänyt onnellista loppukesää kotivahdin työssään. Se nauttii suunnattomasti, kun pitää silmällä pihaa ja ilmoittaa kaikesta mielestään epäilyttävästä tai oudosta asiasta. Aamulla ensimmäisen noustessa aamu-uinnille, Hukka on heti valmiina lähtemään ulos. On sitten ulkona lähes koko päivän.
Näin hyvillä kesäkeleillä iltaharjauksen ja vaativansa "hammastikun", eli puresketavan herkkunsa jälkeen menee uudestaan ulos. Joskus jo yläkerrassa nukkumassa kuultuaan jotain juoksee verannolle vaatien päästä ulos. Ihan uloin ovi ei onneksi Hukalta aukea. Ulkona sitten vahtii illan pimeyteen.
Vaikka näyttäisi makaavan sikeästi, pomppaa tarvittaessa salamannopeasti ylös. Vahdittavaa Hukan mielestä onkin, kun kaikenlaista eläintä liikkuu pellon reunoilla ja pihan tuntumassa.

Kanadanhanhia.

 Kanadanhanhiakin on nyt ilmestynyt tänne. Kun olimme saunomassa ja hanhet uiskentelivat lahdella, ihmettelin miksi Hukka niitä haukku. Mutta katseen suunta oli toinen ja hanhetkin uivat Hukka kohti. Hukka kävi kiivaana, sitten todettiin, että lahden takana liikkui kettu. Hukka piti huolen, että kettu pysyi kauempana. 

Kerran kävellessäni kodin lähellä koirien kanssa Hukka ampaisi vauhdilla aukon korkeaan pöheikköön, Halla pysähtyi, kun kielsin sitä menemästä, laitoin Hallan kiinni ja yritettiin seurata mikä siellä oli. Olin sandaaleilla paljain säärin, niin en halunnut mennä perässä. Kovaa haukuntaa, rääkymistä ja heinien kahinaa. Soitin kaverin saappaat jalassa tulemaan paikalle. Hukka välillä nousi kahdelle jalalle katsomaan, olemmeko vielä siinä. Sitten kai sai pontta liian lähelle tulevasta uteliaasta. Ilmeisesti otti hampaisiinsa rääkyjän ja teki tapporavistuksen, lähti tulemaan se jokin hampaissaan tielle. Olin valmiina kameran kanssa, mutta eipä Hukka pysähtymiskäskystäni välittänyt. Ylväästi häntä pystyssä kovaa vauhtia lähti pihaan. Jokin rotan kokoinen suussaan roikkuen. Hukka meni suoraan rantaan ja pudotti tämän keväisen supikoiran pennun veteen. Varmistiko, että varmasti kuolee vai inhoamaansa veteen halusi sen pudottaa. Sitten juoksi hakaan tressikakalle. Hukka on kova jännittämään ja yleensä aina käy kakalla jännittävän tilanteen, esim. vieraan koiran tapaamisen jälkeen. 

Supikoira on lisääntynyt vauhdilla. Nyt ulostetta on ollut jopa ihan ikkunan alla pihallakin. Kettuja liikkuu ja näkee päivälläkin.

Hukka pysyy pihalla. Ajaa "tunkeilijat" pihapiiristä pois ja tulee takaisin pihalle. Usein Hukan ärisevä käyttäytyminen jo riittää karkotukseen.  Kun Hukka lähtee mukaan mustikkametsään tai vattuja poimimaan, makailee lähettyvillä ensin, jonkin ajan päästä tulee edeltä omalle pihalle. Varsinkin, jos on kuuma ilma, ei kauan metsässä hyttysten seurassa viihdy.

Kun Hukka ei tunne liikaa uhkaa eikä ahdistusta kiinniolosta, on aivan säyseä ja kiltti. Väliin tuntuu, kuin ymmärtäisi jo meidän ihmisten keskinäistä puhettakin. Eikä vaikeuksia Hukan käytöksestä muistakaan.

Kotimies laiturilla vastassa.

Elokuun lämpöisistä päivistä on nautittu veneilemällä. Jos on lyhyempi retkeily, Hukka on saanut jäädä pihaan vapaana. Niin hiljaa ei päästä tulemaan, että se ei tunnista tuloamme. Heti kun on näköyhteys, siellä se istuu laiturilla odottamassa.
Kova juoksu- ja painileikki alkaa Hallan kanssa, kuin oltaisi pitkäkin aika oltu erossa.

Kesäistä elokuuta.

Kesän lämpöisimmät päivät tulivat

Laivakoira Halla, Hukalta lainassa liivit, vöitä piti vähän Hallalle löystyttää.
Hukka jäi mieluummin maihin, vaikka olikin tyyntä ja aurinkoista.
Veneeseen nousu pelottaa ja jos vaikka alkaa tuulla...

Kesäisen aurinkoisia ja lämpöisiä päiviä piti odotella, tulihan niitä. Uimavesi ei ole liiaksi lämmennyt, että aamu-uinnilla aina virkistyy.

Kesän väriä, vihreää ja sinistä.

Kukat vähän myöhässä, samoin perhoset. Perhosbaarin asiakkaat vasta tällä viikolla ovat vilkkaasti asioineet. Ensimmäistä kertaa kirsikoita on paljon, eivätkä linnut syöneet kaikkia. Puusta rakennettu haukka narussa kepin päässä tuulessa heiluen on hyvä marjavahti.

Sitruunaperhonen.

Pelotushaukka.

Kirsikkapuiden satoa.

Vattuja on tosi runsaasti ja ovat hyvä laatuisia. Kuivuus ei ole kiusannut. Puolukkakin jo alkaa punertaa toisin paikoin. Viinimarjasato vähän heikompi, ehkä pölytysaikaan oli liian kylmää.

Puolukka punertaa.

Hallan varvpaassa haava. Talkootyötä.

Hallan varpaassa hunajasalvaa ja side.

Halla astui johonkin terävään ja varpaan haavan paraneminen kesti viikon verran.
Viikko menikin sitten vähän vain ollessa ja varvasta parannellessa täällä Lapissa. Tarhan ovi usein auki, siellä hyllyllä Halla hyvin viihtyi kuin maisemaa ihaillen.  Sateista ja kylmää on ollut enimmäkseen, Kesän huomaa kauniista vihreästä väristä ja porojen turkin karvanlähdöstä.

Kesän vihreyttä.

Porokin tulossa kylään. 

Komea poikakoira karkasi Hallaa tervehtimään. Nappasin tarhan oven kiinni ja kaverikin antoi ottaa itsensä kiinni odottamaan kotiin hakijaa.

Porokoirat tervehtivät.

Ruohokanukka kukkii.

Kävelylenkeillä Hallan tassu paketissa, päällimmäisenä muovi. Ensin Halla hölmistyneenä istui pihassa katsoen, että ei tällä voi kävellä. Sitten välillä konkkaili kolmella jalalla ja parantumisen edistyessä jo astui kaikilla tassuilla.
Viikko oltiin Hallan kanssa kaksin. Hukka saapui Hallan kaveriksi ja minä sain saattajan kaihileikkaukseeni. Koirille tuli hoitajat yli 800km päästä!

Koirien hoitajat joutuvait sitten kaikenlaiseen puuhasteluun sadekuurojen lomassa.

Minä sitten vain päältä katselin tien penkkojen perkausta, toiset tekivät työn. 

Halla tarkisti työn jälkeä.

Talkootyötä. 

Yllättävän iso työ olikin raivata vähän pitemmältä kuin oman mökin kohdalta tien penkkojen vesoja,  aiemmin olin raivannut puutarhasaksilla. Hillan kypsyminen pari viikkoa myöhässä.

Hukka hillasuolla.

Koirat pääsivät retkeilemään välillä vuorotellen. Retket tältä kesältä vähän maltillisia, ensin Hallan varvas vaivasi, sitten tämä silmien leikkaus ja siitä toipuminen vie oman aikansa, eikä pääse tässä autolla ajamaankaan.

Halla Palkaskeron rinteellä.
Taivaalla lenteli 4 tuulihaukkaa ja piekana.

Netistä luettiin, että tässä lähellä riparin isonen oli tavannut karhun, joka sitten oli pötkinyt pakoon. Siis se karhu, ei poika. Meidän on tyytyminen kohtaamiseen ison eläimen kanssa hirveen, siitäkään ei kuvaa tullut, koirat pistivät sellaisen haukun, että hirvi vähän aikaa katsottuaan meni muutaman metrin edellä ja puikahti takaisin metsän siimekseen. Komea turkkinen kettu, kärppä ja jäniksiä on näköpiiriin osunut. Muuten on sitten enemmän lintupuolella havainnot eläinmaalilmasta.

Pikkuinen pupujussi.

Kapustarinta.

Vene vesille 7.n vuoden jälkeen

papan veneessä

Veneellä seilailu tuo heti leppoisan olon ja lomatunnelman. Ensimmäinen pieni veneretki tehtiin viikko sitten. Mukavaa tunnelmaa ei latistanut, vaikka paikalle ajoi poliisivene pysäyttämään. Puhallutti ja tarkisi, että kaikki on kuin pitää. Aika tuuri, seitsemään vuoteen ei ole vene ollut vesillä ja noin sadan metrin päässä kotirannasta pieneltä kierrokselta palatessa on poliisit vastassa. Liivit kaikilla päällä, sammutin ja rekisteriote kunnossa. Poliiseilla taitaa olla mukava homma kesäisin veneellä partiointi.

Poliisit työssään

Ostin uuden, mutta pienen kameran, jota helppo kulettaa mukana. Ohjepumaskaa ei paperisena enää ole. Netistä otat ohjeet. Jos ja kun ohjetta tarvitsee, sitä on avattava tietokone ja sieltä katsottava. Koekuvasin tietysti koiria, lasta ja pihaa. Lapsi ensin innolla poseerasi, muta pian kyllästyi.

 Kuvissa pihan maisemat näyttää ihan kauniilta!

Maalla on tekemistä ja työtä vaikka kuinka. Kauniin poutapäivän sattuessa, pidettiin yksi oikea lomapäivä eilen. Lähdimme veneilemään. Hukka sai valita, lähteekö mukaan vai jääkö tarhaan. Valitsi tarhan. Hukka on viimeksi tässä veneessä ollut 7 vuotta sitten, jolloin Päijänteeltä vene tänne ajettiin. Halla lähti mukaan, Hallalle tässä veneessä tietysti matka oli ensi kokemus. Heti veneilystä nautti.

Lähtövalmistelua

Laivakoira Halla kannella

Sulussa

Hukka venematkalla v. 2008:

Laivakoira Hukka veneessä 7 vuotta sitten

Iloinen Hukka veneessä

Hukka on tullut aremmaksi vanhetessaan. Tai sitten johtuu siitä, kun vertailukohtana on hullunkin rohkea Halla. Rauhallisessa kotiympäristössä Hukka ei ole ärtyisä ja agressiivinen. Vartiointi ja suojelu sillä on voimistunut. 

Suomen kesä on ihana, kovin lyhyeltä kesä tuntuu tänä vuonna. mutta VIELÄ on KESÄÄ jöljellä.