Kevät etenee ja lumi vähenee vauhdilla, pälvet ja tunturien tummat laikut suurenee. Mielenkiintoista seurata luonnon touhua, kuinka erilaisia keväät ovat. Vaan lisääntyvä valo on sama.
Tämän päivän (21.4.) mielenkiintoiset luontohavainnot: aamuvarhain kettu melkein rapuilla ja aamulenkillä hiiripöllöjen parittelu. Kettua kuvasin epäonnistuneesti ikkunan läpi ja kun laskin Hukan ulos metelöimästä, ei siinä kuvaa ennättänyt saada, kettu otti suunnan ja Hukka vauhdin. Vaan Hukka reppanaa hanki ei kantanut, kettua kyllä. Mutta eipä Hukka muutenkaan sitä kiinni olisi saanut, halusi vain ajaa pois omalta reviiriltään.
Hiiripöllö istui oksalla ja äänestä päättelin sen naaraaksi, keikutteli itseään kuin pitkästynyt odottaja, käänsi selkänsä ja samassa tuli toinen pöllö ja alkoivat paritella. Harmikseni Hukan haukahtelu tässä vaiheessa keskeytti toiminnan ja pöllöt häiriintyneenä lennähtivät pois.
 |
| 17.4.2015 hiihtoladulta |
 |
| Hukka ihmettelee rinkkarivistöä. Vaeltajat "piipahtaneet" ilman kantamusta tunturille. |
Hukka jäi nyt kanssani vaihteeksi Raattamaan. Hukka on alkanut olla aika agressiivinen toisille koirille, varsinkin kun mukana on Halla. Vaan eipä se siitä helpottanut, vaikka Halla lähti. Äkäisenä Hukka yrittää hyökkäillä autoillekin, jos on koira kyydissä. Kaikkeen vähänkin sen mielestä uuteen ja outoon suhtautuu epäillen ja äkäisesti. Todella vaikea Hukan kanssa liikkua nyt missään. Olen yrittänyt mennä sen pään sisälle ja miettiä syitä mitä on muuttunut. Tunteeko hampaiden leikkauksen jälkeen itsensä kyvyttömämmäksi (niitä poistettiin 9!) ja siten äkäisellä pelottelulla mahtailee. Onko näkö huonontunut. Varmaan ahdistaa vapauden menetys, koska Perttulissa voi olla aina irti, täällä ei juurikaan. Pihassa ei yhtään. Tarhassa ei halua olla, kun taas Halla viihtyy siinä, liiterin takaseinän hyllyssä makailee ja tarkkailee ympäristöä oikein mielellään. Jos Hukka ei ole mukana, on jätettävä aina sisälle, koska juoksulankaan en uskalla jättää.
Ei siedä niitäkään koiria, jotka täällä säännöllisesti ovat olleet lomilla. Mutta sitten taas joistain koirista ei piittaa mitään. Kuten esim. tänään hiihtäen kaupassa käydessä vähät välitti kylän koirista, vaikka joka puolelta sai haukut. Ne jotenkin ajattelee olevan omilla reviirillään ja siitä ilmoittavan.
 |
| 19.4.2015 illalla vapauden riemua |
 |
| 19.4.2015 Sarvijärvellä |
On ollut aika vähän kantavaa hankea. Jos leveää suksea vähän on kantanut, niin koiraa ei juurikaan.
Sunnuntai-iltana vähän alkoi viiletä ja hanki käydä kohmeiseksi. Tehtiin iltalenkki ja kahden ollessamme Hukka pääsi hetken nauttimaan vapaudesta. Ja kylläpä juoksi vauhdilla ympärilläni, kieriskeli hangella, purki patoutunutta energiaansa. Sen riemua oli ilo katsella. Sitten taas kiltisti kulki liinassa.
Eilen aamulenkillä ilahduttiin Hukan kanssa, hanki kantoi, vaikka pakkasta ei ollut, joten yöllä sitä oli ollut. Hetipä lähdettiin vähän evästä laittamaan ja hankikantoretkelle.
 |
| 20.4.2015 aamulla aurinko paistaa ja hanki kestää! |
Aurinkohan sitten meni pian pilveen ja hangen kestävyyskin oli välillä niin ja näin. Uhkarohkesti sitä vaan seikkailtiin pitkin soita ja harjuja ylös alas.
 |
| 20.4.2015 Siitä vain ylös. |
 |
| Hukka katsoo, että tuoltako me tultiin? |
Mutta ei ihan suoraviivaisesti jatkettu, oli vaikea jyrkkiä harjuja laskea, hanki alkoi upottaa varsinkin notkoissa. Näkyvyyskin alkoi heiketä, ilmassa vähän lunta ja pilvet alhaalla.
Niinpä sitten välillä vinosti laskien ja nousten helpompia kohtia lipsahdettiinkin vähän suunnasta sivuun ja kauemma kohdettamme. Onneksi repussa repaileinen paperikartta mukana, josta näkee myös maaston muodon. Googlen kartta näyttää puhelimessani puiston vain tasaisen vihreänä, järvet ja joet sinisenä. Sitäpaitsi puhelimesta oli akku pian loppumassa. Vertasin paikannusta puhelimesta paperikarttaani.
Hukalle sanoin, että ei hätää, kohta osumme väkisin Pallakselta tulevalle reitille, kun pidetään suunta. Päivää ja valoisuutta riittää. Kun huomasin, että Hukka alkaa jo huolestua rämpimisestä.
Sen eleitä seuraten paljon tietää, enemmänkin haluaisin. Nenän käytöstä, asennosta, korvista voi päätellä jotain kiinnostavaa olevan tai olleen lähietäisyydellä, mutta omat aistit eivät usein riitä tunnistamaan mistä on kyse. Moni eläin ja lintuhavainto olisi ilman koiran mukana oloa jäänyt havaitsematta.
Pääsimme reitille ja kantavaa pohjaa palaamaan kotiin. Evästelemään nousimme vähän ylemme, siellä hankikin taas kantoi.
 |
| Pyhäkuru |
 |
| Taas nautinnollista kieriskelyä |
 |
| Rinteessä eväs- ja lepotauko |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti