Vappu Perttulissa

Halla ja Hukka vappuaaton aamun lumisella pihalla.

 Hukan kanssa lähdettiin muutama päivä ennen vappua ajelemaan etelään, kaiholla ajatellen pohjoiseen jääneitä hiihtokelejä. Luntahan sitten tuli tännekin. Vappuaattona oli monta senttiä lunta, jota edellisiltana jo alkoi sadella. Hiihtokelejä ei sentään tullut, vaikka lumi maassa viipyikin osin seuraavaan päivään.

Aamu-uinnilla joutsenet siirtyivät rannasta syvemmälle.

Jänis pompotellut aamuvarhain pihalla.

Vapun päivänä tehtiin kävelylenkki lähimetsään. Puita on kaadettu ja kaadetaan edelleen, muutamia siemenpuiksi vain jätetetty, joista tuuli kuitenkin kaataa vielä monta. Yhden kuusen kaatumista ikkunasta sitten seurattiinkin, kuusi vei mukanaan pari leppää ja koivun, jotka kaikki kaatua mätkähtivät yhtenä könttänä tuulenpuuskissa.

Hyvät mustikka- ja suppilovahveropaikat on tällä hetkellä vain muistona. Ehkäpä parin vuoden päästä korvasieniä putkahtelee.

Hukkaa ihmetyttää muuttunut näkymä tutussa metsässä.

Vappuna vielä tutulla polulla kuljetaan,
 tänään polku hukkunut kaadettujen puiden, oksien ja metsäkoneen jälkiin.

Jos pohjoiseen jäi hyvät hiihtokelit, niin sinne jäi myös Hukan agressiivinen käytös.

On nyt ollut aivan normaalisti kuten ennenkin. Täällä piha-alue on iso, joten koirien reviirikin iso. Ei ole tietä, joten ei ohi kukevia autoja eikä vieraita koiria, lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä. Vahtimista on vähemmän. Jokainen pihaan tuleva vieras kyllä kovasti ensin haukutaan, mutta käytös ei ole päällekäyvän vihaista. 

Niin on taas kilttiä poikaa. Siis jos ei vaan mikään muutu, eikä mitään yllättävää tule eteen.

Kovasti mietityttää Hukan käytös, joka oli kyllä todella hankalaa. Oheistoimitana yritti käydä jopa kiinni. Vaikea tietää, mikä on se raja, minkä saattaa ylittää.

Kaikki muutos tressaa Hukkaa kovasti. Sen on vaikea sietää uusia asioita, alati vaihtuvia ihmisiä, läheltä kulkevia autoja, moottorikelkkoja, mönkijöitä, suksilla suihkijoita, reppuselkäisiä, ahkioden kanssa ja varsinkin vieraita koiria. Sitten yöllä vielä pihaan melkein rapulle änkäävää kettua. Ketun tulon se haistaa tai kuulee todella hyvin sisälle pimeään aikaankin.

Voihan olla, että sillä on jotain vaivaa tai kipua, mitä emme tiedä. Aika usein on sellaisia aamuja, että Hukka ei tule syömään, menee johonkin piiloon, on alakuloinen. Iltapäivällä tai seuraavana päivänä sitten piristyy ja ruoka maittaa ja on taas iloinen. Silmiäkin olen miettinyt, että näkeekö normaalisti.

Olihan se Lapissakin välillä ihan rauhallinen.. Tottui sitten ukkometsoonkin, jonka usein aamulenkillä kohtasimme. Taisi vähän pelätäkin, kun lopulta vain halusi pian sen paikan ohittaa. 

Sen olemme kyllä selvästi havainneet, että kiinniolo sitä erityisesti tressaa. Lapissa emme vain voi pitää koiria irrallaan. Tie on ihan vieressä, lähellä on mökkejä, latu, poroja kulkee. Piha on pieni, eikä sitä ole mahdollista aidata.  Kun ei ole sesonkiaika, menee ihan mukavasti Hukalla Lapissakin. Mutta totuus on, että Hukka jos valita saisi, Perttulissa olisi aina. Eikä mitään muutoksia missään.

Kevät alkaa vaihtua kesäksi. Ensimmäinen punkki jo löytyi Hukan otsasta. 

Koirat painiskelevat jo vihertyneellä nurmella, juoksevat vapaana pihalla iloisena kevähommia puuhailevien ympärillä. 

Tänään aamulenkillä näimme satoja mustalintuja, useita parvia kaarteli korkealla, kuin olisi johtajalta suunta hakusessa. Sitten ilmeisesti jatkoivat matkaansa pohjoiseen. Paljon on lintuja saapunut ja muuttomakalla. Kirjosieppo valloittanut omenapuun pöntön ja yrittää häätää lähettyviltä vielä ruokintapaikalle jääviä jämiä syömään tulleet käpytikan, pyrstö-, sini- ja talitiaiset pois. Kelpaakohan asumus tulevalle puolisolle ja saako pidettyä asumuksen varattuna, jää nähtäväksi.

Reilun kokoinen hauki verkossa tänään.

Hukka taustalla mielipaikassaan.

Koirakaverit.