Kotisivuilta 2007-2011 osa 3

Villapaita itsevärjätystä virolaisesta villalangasta.

Käsitöitä
Työelämän jäätyä, tuli aikaa jo osin unohduksissa olleille harrastuksille, käsitöillekin.
Ensimmäinen työ oli norjalainen villapaita. Villapaitoja ja -takkeja syntyi lisää, koirallekin pari villapaitaa. Silmukointia en ollut koskaan ennen tehnyt, joten lasten villatakkien kuudesta ruususta ensimmäiseen tuhraantui reilusti aikaa.

Kotisivuilta 2007-2011 osa 2

Vuodenkierto

Sanotaan, että vuodet eivät ole veljiä keskenään. Eivät todellakaan, niin erilaisia voivat olla. Kakkkos- vaiko sitten ykköskodin lähipiirissä otettuja otoksia eri vuodenaikaan parin viime vuoden ajalta.
Kuva pitäisi aina näpätä kun on tuntu, jo hetkessä maisema näyttää eriltä, niin nopeasti ilma saattaa muuttua.

Kevät keikkuen tulevi, myös on sanottu, vapun päivänä lunta, niin jo parin päästä saattaa piha olla
lumeton, tai päinvastoin.

Hiihtolomalla 27.2.2007

Kotipihalla 23.4.2007

Kotipihalla 23.4.20007

Vappu 2006

Pilkkiretki 6.5.2005

Mustikka 20.6.2007

Kullero 24.6.2007

Lohi 16.7.2006

Ruohokanukka 17.7.2006

Kotipihan runamilla 18.7.2005

Horsma 22.7.2005

Pallasjärvi 10.8.2006

Jäkäläkeron rinteellä 25.9.2005

Sarvijärvi 29.9.2005

Poro 1.10.2006

Lounas kotipihalla 5.10.2006

Sammalvaaralla 19.12.2006

Kuu Sammalvaaralla 1.1.2007

Kotisivuilta 2007-2011 osa 1

Aikaisemmat kotisivuni poistuvat ja yritän saada niistä ainakin osan talteen.

Havahduin vasta viime hetkellä asiaan, kun viesti siitä ei tullut suomeksi, enkä siihen oikein reagoinut.

Ahomansikoita keräämässä viimeisen työpäivän kakkuun.

Työelämä jäi taakse pari vuotta sitten, nyt uusi vaihe elämässä.

Elämä koostunut monista osista. Lapsuus ja nuoruus niin kaukana takana, että tuskin muistaa mitä se oli.

Seurasi vaihe, johon kuului perhe, siihen kolme lasta. Lasten ollessa pieniä päivät ja vuodet kuluivat kuin siivillä, ainakin näin jälkikäteen ajatellen. Vaikka aikaa jäi silloin valmistaa kaikki lasten vaatteet, kerätä marjat, retkeillä luonnossa, liikkua, opiskella...

Työelämä vei vuosikymmeniksi, välillä opintovapaalla vierähti vuosi. Liikunta ja luonto vapaa-aikana pysyi, käsityöt vähän väheni.

”Lapinhulluus” iski 1980 ensi matkalla kahden vanhimman lapsen kanssa latulaisten porukassa Lappiin, Raattamaan. Myöhemmin tuli tutuksi Lappi eripuolilta, mutta ihastus Pallastuntureihin jäi.

Asuminen jakautuu nyt lähes tasan, toinen puoli Keski-Suomessa ja toinen Raattamassa mökillä.

Perhe pienentynyt minimiin. Lapset aikuisia, omissa elämissään, 

Käsitöitä alkanut taas syntyä, luonnossa liikkumiseen lisänä tullut lintujen seuranta.

Hiihtämään on päässyt päiväsaikaan muutenkin kuin viikonloppuina. Illalla töiden jälkeen valaistun ladun kieto oli liikuntaa, mutta päivän valossa päivittäin eri lenkkejä kiertäen lisänä lumisten maisemien tuoma nautinto on elämys.

Aivan uutena sisältönä elämään ennakkoon saatu syntymäpäivälahja. Monien vuosien harkinnassa ollut, mutta aina toteutumatta jäänyt, koiran hankinta. Lapin porokoira Pilvipolun Vienan Hukka tuli 20.7.2007 ja valloitti sydämen.

Ystävän kanssa, jolta Hukka oli lahja, on kesä 2007 mennyt täysin Hukkaan. Edelleen päivät enimmäkseen kuluu Hukan kanssa, sen kehitystä seuraten ja yrittäen opettaa kunnon koiraksi.        

               

                             

Kuhan uistellaan...

Koti veneestä kuvattuna

Kyllähän sitä toki muutakin tehdään kuin uistellaan. Silti tämä kesä on päätetty elää leppoisammin kesästä nauttien. Tekemistä riittäisi yllin kyllin. Ei taida remontti meidän elinaikana kuitenkaan valmistua. Aina ilmaantuu jokin uusi kohde tai homma on arvioitua suurempi.

Koirat ovat aina innoikkaita veneeseen lähtijöitä, vaikka Hukkaa vähän mahdolliset kalat veneeseen nostettaessa pelottavatkin, kovasti varoo veneeseen mennessä, ettei vaan tassut kastu, kun sitä vastoin Halla vaikka yrittää uida perään, jos ei päässyt mukaan.

Yhden aamupäivän kuha, toinen tuli iltapäivällä.

Yksi ylimääräinen rakennushomma oli ulkoterassin teko juhannukseksi. Siinäkin hommassa Hukka ja Halla tiiviisti mukana kaverina ja välillä tarkkailemassa miten työ edistyy.

Rakennushomman välillä käytiin rannassa seuraamassa Suomi-meloo tapahtuman värikästä kanoottiporukkaa.

Melojat pitivät virran toisella puolen pientä taukoa

Jokaisen päivän ohjelmaan kuuluu postilaatikolla käynti kerran tai kaksi päivässä. Samalla voi tervehtiä naapurin hevosta laitumella, joka on saanut tälle kesälle kaverin seurakseen.

Kun koirat pistivät jostain syystä innokkaan haukkumisen ennen ruokaa, vietiinkin ruokakupit pois hetkeksi, eivätkä päässeet postinhakuun. Kyllä oli hiljasta koiraa tarhassa haikeana katsomassa postinhakijan perään. Meni kyllä perille, että haukkuminen ei kannattanut.
Aina sitä eivät ymmärrä, tai sitten ei itsellä ole kärsivällisyyttä olla tiukkana.

Hevoskaverit

Kohta se on juhannus, kokkoa on rakennettu. Niin paljon vettä sadellut, että todennäköisesti kokkoja saa polttaa. Jos vain saa syttymään ja palamaan.

Kesäkuun alkua Lapissa

Illalla saunarannassa

 Kotona täysi vihreys maisemassa, mutta mökille saavuttaessa koivuissa pienet silmut, tunturit oikein kauniit lumilaikkuiset. Enemmän kevät kuin kesä vielä.
Nyt kun asuinkumppanikin pääsi eroon päivittäisestä töihin ajamisesta, saadaan aikataulut laadittua enemmän yhteen sopiviksi. Taikka vuorotella mökillä ja kotona maalla oloa.
Mukaamme mökkireissulle lähti yksi lastenlapsista.
Yhtenä iltana kyläilimme ja pääsimme rantasaunaan saunomaan ja uimaan. Lapintiirat kuhertelivat saunarannan puussa. Tai oikeammin naaras huuti valtavasti ja uros lensi vauhdilla välillä naaraan luo parittelemaan ja näytti kuin olisi kantanut jotain syötävää naaraalle. Siinä ne touhusivat ja naaras huusi välittämättä saunojista ja järvessä kävijöistä.
Aikaisemmin oli ollut kaksikin naarasta, jotka huutelivat kilpaa urosta luokseen.

Lapintiirat puussa

Halla oli kyläreissulla mukana, Hukka käy jo varhain mielellään nukkumaan, joten ei ollut mukana.
Myös harjoitusta Hallalle olla ilman Hukan jatkuvaa seuraa.

Soutumatka kotiin

Ennen kyläreissua minä puuhastelin mökillä koirien kanssa, kun miesväki kävi uistelemassa.

Saaden komean järvilohen, 68cm ja 2,7kg. Siinä olikin meillä syötävää!

Kun teimme yhden yön vaellusretken, paistettua lohta jokaisella isot kimpaleet ensi ateriaksi.
Hyttysistä ei ollut mitään harmia! Hyvä ilma muutenkin patikoida, aurinko paistoi, mutta ei liian kuuma.

Koirien vaellus onnistui hyvin kiinnitettynä lyhyellä vetoliinalla rinkan vyöhön. Teltalla oli sitten pitkät liinat ja Hukka välillä irtikin, kun ei lähde mihinkään yksinään.

Lepotauko

Lintujen tarkkailussa ei paljon havaintoja tullut. Kahdeksan vuotta aiemmin ihan samoihin aikoihin kesä oli paljon pitemmällä, kun samalla reitillä retkeilimme. Mukana reissulla kaverimme oli silloin 3,5 vuotta sekä vielä pari kuusivuotiasta tyttöä. Teimme vähän lyhyemmän patikoinnin emmekä yöpyneet.

Jokainen sai ison palan järvilohta

Teltta odottelee nukkujiaan

Kaikki mahduimme 3-hengen laavutelttaan nipin napin, kun rinkat saatiin tulipaikan kodan seinille roikkumaan sateelta suojaan. Halla taisi ottaa suurimman tilan teltasta. Nukkui ensi hämmennyksensä jälkeen tyytyväisenä koko yön. Hukka nukahti ensimmäisenä, mutta kuuliko vai haistoiko jotain, kesken unensa hyppäsi pystyyn ja sitten koko yön nousi vähän väliä seisomaan ja pyöri ja kääntyili, välillä vapisi kovasti,  kunnes rauhoittui ihan liki. Mutta vähän päästä nousi seisomaan, kuulosteli ja vaihtoi asentoa.

Sade ropisi myös kattoon, joko aina herätti. Vesi kerääntyi katolle ja sitä sai pudottaa usein pois.

Tuuli kahisutti telttaa, joka varmaan Hukkaa välillä pelotti. Onneksi ei kovin paljon satanut oviaukosta sisäänpäin, kun teltassa etuseinä on vain verkkoa. Eikä koko yön yhtäpäätä, vaan välillä oli taukoa. 

Minä tykkään kovasti tästä teltasta, kun siinä ei tule suljetun paikan kammoa. Kesä- ja syystelttana ihan riittävä, lisäksi ihana kun vielä pystyttää sopivasti, että maisema avautuu katsottavaksi unta odotellessa ja heti aamulla herätessä.

Hallaa ei mikään pelottanut ja häirinnyt, nukkui makeasti koko yön. Yöllä ilma viileni kovasti ja eikä päivästäkään kovin lämmin tullut, vain muutamia asteita aamupäivällä vielä, iltapäivästä vähän lämpeni. 

Keltainen toukokuu

Kesä tuli taas tänne Keski-Suomeen muutamassa päivässä. Vihreä ja keltainen on tämän hetken päävärit, lisänä lemmikin sininen.
Omena- ja kirsikkapuiden aluset on kauniina sinisinä mattoina. Kirsikka ja tuomi  kukkii, omenankukat juuri tulollaan. Lapsena tykkäsin kovasti rentukan kukista. Vieläkin pidän niitä alkukesän kauniinpiin kukkiin kuuluvina.
Vedet on korkealla, kiinteä laiturin osa on vieläkin aika syvällä veden alla. Vesi on lämmennyt niin, että uimassa voi käydä muutenkin kuin saunasta ja aamu-uinnilla.
Halla kyllä jo vappuna kotiin tulopäivänä kahlaili innolla vedessä.

Ompelin kesämekon (malli Suuri Käsityö lehti 2000/5).

Halla ja Hukka rauhallisena rinnakkain.

Hallan toinen juoksu on onneksi takanapäin. Se vähän aikaisti kotiin lähtöä Lapista. Vaikka olihan sitä säpinää täälläkin, vaikka ei vierailevia sulhoja pyörinytkään. Onneksi ei ollut metsästysaika, eikä vielä mökkiläiset olleet mökeillään. Joten lähellä ei muita koiria liikuskellut.

Hukalta ei ole leikkaus vienyt haluja eikä kykyjä. Astui useammankin kerran Hallan jääden nalkkiin. Hallaa piti siinä sitten rauhoitella, että malttoi olla paikallaan, kunnes Hukka oli valmis irrottautumaan.
Kyselin jo apuja kasvattajalta, kun en mistään kirjoista ja netistä tietoa tarpeeksi löytänyt, että saako koirien antaa temmeltää keskenään mielin määrin.

Keskenään en uskaltanut kuitenkaan koiria jättää samaan paikkaan, vaan toinen oli sisällä ja toinen ulkona, jos piti jättää kotiin. Hallan piti olla paljon tarhassa ja pihassakin kiinni, ettei lähtisi omille teilleen. Muutenkin on herkästi koko ajan suurentamassa reviiriään.
Hukka ei enää halua Hallaa paimentaa, eikä viitsi paljon ilmoitella rajojen rikkomisista. Kun kysyn missä Halla on, katseella kyllä näyttää suunnan.

Vappu

Vappuaaton aamuna pilvisyys peitti tuntureita

Vappuaattona reipas kävelylenkki Hallan kanssa ennen hiihtämään lähtöä. Tie on sula, virtapaikat myös, tuntureilla jo tummia läikkiä. Halla ei osaa oikein käydä hiihtoretkellä tarpeillaan. Hukka osaa hyvin ilmaista, että nyt haluaa vähän poiketa sivummalle. Halla oppii kyllä vielä. Nyt pidän kameraa Hallan kanssa kulkiessa usein mukana, koska ilmaisee hyvin lintuja ja muuta mielenkiintoista niin, että ei haukkumalla niitä heti karkoita. Kun ei ole Hukka Hallan parina, pikku hiljaa Halla äkkää asioita, kuten mistä pitää kääntyä tietyllä reitillä tai katseella kysyä mihinpäin mennään. Kun sen homman Hukka aina hoiteli ja Halla vain kulki mukana.

Hiihtämään lähdössä

Hiihtokeli oli mainio ja sukset luisti hyvin, lykkimällä mentiin mukavasti, paitsi Halla tietysti juosta liplutteli, välillä pomppien sinne tänne käpyjä ja muuta mielenkiintoista leluksi napaten.

Tullessa kyllä 24 km lenkillä luisto jo vähän hukkui kelin lämmetessä. 

Vappuaattonakin oli monenlaista ilmaa: Aurinkoista, pilvistä, taas aurinkoista, pientä vesisadetta, kirkastuvaa ja iltaa kohti mentäessä oikein kaunista aurinkoista ja yöllä pakkasen puolella.

Halla kokeili ulkokalusteita, että kylläpä tässä jo vappumenyyn voisi nauttia.

Kattausta ei siihen tehty, Halla jäi kotiin kiltisti nukkumaan, minä pääsin pitkän kaavan kattaukseen ystävien luo. Ilta sitten jatkui ketun roolissa hauskaa pitäen. Joukossa oli pupulainen Väiski Vemmelsaari, Musta Kissa, Merirosvo. Illan kulessa bongattiin aito metsurikin poromiesten ja muiden Raattaman vapun viettäjien joukosta.

Kettuna

Halla juhlisti vappua aloittamalla elämänsä toisen juoksun. Se vähän sekoitti jatkopäivien suunnitelmia.