Monenlaisia kelejä ja - tapahtumia pohjoisessa

Halla yrittää pysyä mukana välillä upottavalla hangella

 Maaliskuussa on jo ollut paljon suojakelejä. Suvikelien jälkeen ei ole ollut niin reippaita pakkasia, että olisi oikein hyvät hankiset vielä tulleet. Hanki on leveitä suksia kantanut, mutta Hallaa herkästi upottaa.
Tuulisia päiviä tänä talvena on erityisen paljon. Vaihtelevasti retkihiihtoa ja latuhiihtoa, sään ja mielen mukaan. Koirien kanssa umpihankihiihto eläinten jälkiä tutkien välillä rentouttaa, jos ei ole niin upottavaa, että varsinkin Hallan kulku on enemmänkin hangessa uimista. Hukan on paljon helpompi kulkea pitkillä jaloillaan. Hallalta on yritetty pudottaa 1-2kg painosta. Sitä mieltä oli eläinlääkäri. Se on vaikeaa. Liikuntaa tulee päivittäin 10-20km ja joskus enemmänkin. Hallan omasta mielestä varmaan ruokaa saa aivan liian vähän. Painosta 12 päivässä 400g on lähtenyt ja siihen on tainnut pysähtyä.

Raattaman ladut hienot hiihdellä, vaikka hetkessä tuuli tekee ladut sileäksi. Hiihtoon lähtiessä voi netistä katsoa milloin ja mitkä ladut on ajettu hiihdaraattamassa.fi sivuilta. Latupoolin raha ei tahdo riittää latujen kunnosukseen. Suurimmaksi osaksi latujen hoidon kustantavat mökkiläiset, myös majoitusyrittäjät. Maksajia toivotaan lisää ja vapaamatkustajia vähemmän.
Samoilta sivuilta voi osallistua latutalkoisiin, tai ostamalla latutarrjoja.

Pihalta näky, kun tuuli pyörittää lunta

Aurinkoista Pallasta

Pilvisen päivän ulkoilua metsässä

Jäniksen ja ketun jälkiä on paljon

Taidenäyttelyitä,  musiikki- ym. tapahtumia on yllin kyllin mistä valita. Marianpäiville sattui tuulista ja aika kylmää, lumipyryäkin. Kun hyvin pukeutui, tarkeni hyvin jäällä seurata poroajokisoja. Vauhdikasta menoa. Rekisarjassa porolla niin vauhdikasta lähtöä, että hyvä kun rekeen ajaja ennätti hypätä. Monta miestä piti poroa ensin pidellä rekeä valjastaessa (vai sanotaanko sitä valjastamiseksi?).

Saamea kuuli paljon puhuttavan. Lapin asuisia varsinkin kirkossa oli paljon.

Raattaman poropäivillä, jotka nyt olivat 10. kerran, oli oikein paljon väkeä (olikin jo 11.kerta). Tapahtumassa ei sitten mitään laku- ja rihkamakauppiaita ole, vaan aitoja lappilaisia tuotteita. Rukoushuoneella sai talon, koulun ja kylänkin historiasta kuulla hienon esityksen nuorena tiettömään kylään 50-luvun alussa tulleelta opettajalta. Kiinnostunutta väkeä riitti kirkolle, kaupalle, ravintolalle, porotilalle. Aurinkoinen, vaikka taas tuulinen päivä, sai ihmiset liikkeelle hiihtäenkin, osa varmaan kipusi tunturille. 

Olen käynyt jokaisilla poropäivillä. Mukava tavata ihmisiä, aina sieltä jotain mukaan löytää ja vatsan saa täyteen.

 Kaunis lumisadepäivä Särestöniemessä. Reidar täyttäisi toukokuussa 90 vuotta.
Kuva vanhasta Särestöstä. Antonin siinä vielä eläessä olen myös käynyt, jollon oli asuttu koti, nyt museona.

Marianpäivien porokisan kovaa menoa

Raattaman poropäivilläkin komeita saamen asuja  pääsee näkemään

Poropäivillä aina kokonainen poro paistuu tulilla

Halla karvatassu, Hukan kipua, lapsien seuraa

Kolme kaverusta rivissä lumikukkulalla

Yllättäein yhden illan viimeisellä ulkoilulla toinen koira vingahti, kuten joskus tekevät peuhatessaan ilmoittaen toiselle, että leikki on liian rajua, niin toinen heti helpottaa. Siihen ei tullut kiinnitettyä mitään huomiota, koska koirat keskenään osaavat sopia rajansa.

Nukkumaan menon aikaan Hukka ei olisikaan halunnut mennä yläkertaan ja nukkumaan, lopulta lähti. Seisoskeli vain hiljaa ja vain vähän kävi petillään. Yöllä pyrki ulos. Kun ulkona käy, niin tulee normaalisti pian takaisin. Nytpä ei tullutkaan, piti pimeässä lähteä etsimään otsalampun kanssa lumessa kahlaten. Kuusen alta löytyi, lähti vasta kun olisi pitänyt yrittää ottaa syliin. Sitten saikin joka kerta haeskella jostain kuusen juurelta piilosta Hukkaa. 

Ei lähtenyt rappuja kulkemaan, Hallaa karttoi. Ulkoa ei halunnut sisälle, kun normaalisti haluaa pian sisälle lojumaan jos ei aurinko lämpimästi paista. Iltapimeällä ja yöllä juoksee aina heti oven taakse. Halla oli ihmeissään, meni Hukaan eteen istumaan pää kenossa ihmettelemään muuttunutta Hukkaa. Hukka kipeänä ollessaan muuttuu ihan mykäksi. Ei yhtään päästä ääntä, vaikka muuten on liiankin herkkä haukkumaan. Luultiin Hukan olevan melkein kuoleman sairas, niin outo oli. Ehkä itsekin sitä mieltä, kun hakeutui aina metsään piiloon kuusen juurelle.
Kunnan eläinlääkäri neuvoi viemään eläinsairaalaan, jos vaikka pitää kuvata. Sainkin heti ajan sairaalasta. Lääkäri tutki Hukan, kottikärrykävely ei oikein onnistunut, mutta arvelin Hukan pelkäävän onko lattia liukas. Muuten antoi hyvin tutkia, mutta päätään ei antanut yhtään kääntää. Hukalla oli kaularankakipua, todennäköisesti peuhaamisessa äkillisesti loukkaantui. Ei kuumetta eikä aivokalvontulehduksesta johtuvaa. Sai heti kipupiikin. Jatkohoidoksi lääkekuurin ja lepoa. Siitä Hukka toipui, eikä muuta hoitoa tarvittu. Aika pian Hukasta tuli entinen haukkuva koira! Otti vähän takaisin hiljaiset päivät ja Hallakin sai jo paini- ja juoksukaverin.

Hallan karvatassut ennen karvojen lyhennystä

Hallan Lapissa kasvaneet tassun karvat leikkasin siistiksi ja lyhyiksi. Tammikuun loppu ja helmikuun alku Keski-Suomessakin mukavaa talvikeliä, välillä pakkasta ja aurinkoisia päiviä. Kun keskisuomalaisten hiihtolomaviikko alkamassa, kelit muutuivat taas vesisateisiksi jäätikkö-kurakeleiksi, kuten aika usein.

Hiihdon alkeita harjoitellaan

Halla kulkee hyvin pienenkin talutuksessa

Laskiaisen iloja

Tammikuun arinkoista pakkaspäivää

Halla 29 asteen pakkaskelissä kulmakarvat huurussa.

Pilvipäivien jälkeen tupsahti aurinko iloisesti kirkastaen päivän. Vaikka aurinko ei kovasti vielä lämmitä, niin mieltä se kovasti lämmittää. Aurinko näkyy jo kokonaan taivaalla, eikä pelkästään tunturin takana loista värejä taivaalle. Hallan varpaiden väliin on kasvanut pitkät karvat. Siitä on tullut karvatassu! Kun pakkanen laskee alle 10 asteen, on varvaskarvoja lyhennettävä, koska keräävät lunta ja  lumipallukat hiertävät. Eli kovalla pakkasella lämmiteltävä tassuja ja leudolla putsattava lumipallukoita tassuista!
Tänään 20.1. aurinko kauniisti paistoi pihallekin, pakkanen siedettävät noin 20 astetta, joten paljon ulkona puuhastelua Hallan kanssa. Säätiedotus lupaili 30-40 astetta tälle ja huomiselle päivälle.
Onneksi ei tässä sellaisia lukemia nyt ollut. Jos valita saisin, niin 8-15 astetta pakkasta olisi ihan passeli keli. Vaan mitä kylmempi ja kirkkaanpi ilma, sen kauniimpaa usein on, eilenkin taivas iltapäivällä oli vaaleanpunainen ja violetti. Toissapäivänä tulipunainen ja keltainen. Illalla komea tähtitaivas. Että eipä aina voi laulaa: "taivas on sininen ja valkoinen..."

Aurinko keskipäivällä paistaa ja päivä nopeasti pitenee.

Kaamos loppui

Aurinko nousemassa pilviverhoon.

Kävin kaamoksen loppumista ja auringon ensisäteitä katsomassa 5.1. Pallaksella. Ei ollut aivan kirkas ilma, aurinko meni osin pilviverhon taakse. Mutta punahohtoinen kaunis ja niin kirkas valo, että aivan alkoi silmiin sattua sitä ihaillessa. Päivän pituus ensimmäisenä kaamoksen jälkeisenä päivänä 38 minuuttia. Virallisesti. Mutta valoisuutta kyllä on kaamoksen aikaankin. Lunta on jo aika paljon, se on niin valkoista kuin olla vain voi ja valaisee hyvin. Jos ei ole aivan pilvistä, pystyy hyvin hiihtämäänkin aika pitkälle iltapäivään.

Pallas 5.1.

Lunta on ihan mukavasti.

Pakkanen sahailee ylös ja alas. Nyt on pakkasta jo enemmän kuin tarpeeksi, -37 astetta.

Vähän on liian kylmä hiihtämiseen. Kävellä kyllä tarkenin, mutta Halla ei oikein. Vähän väliä nosteli vuoroon tassuja lämmiteltäväkseni.

Tontin vierellä hieno latu.
Jospa se pakkanen pian lauhtuu, että ladulle pääsee.

12.1. -37 asteen pakkasessa.

APUA, lämmitä mun tassua!

Vuosi vaihtumassa

 Joulun aika meni napakassa pakkasessa, kireimmillään oli -33 astetta. Joulupukki toi, varmaankin Ronja-tontun tekemät sydämet kuuseen. Kuusi on jo riisuttu ja viety palasteltuna tulipaikan viereen ulos, ulkovalokoristeet vielä uuden vuoden saa olla paikallaan, vaikka tuuli niitä on asetellut mielensä mukaan.
Joulun aikana tuli syötyä kohtuudella, ja vähän ylikin. Yli meni kyllä tryffeleiden ja muiden makeisten syönti. Enää ei taida olla onneksi kuin yksi rasia jäljellä.
Pakkanen laski mieletöntä vauhtia. Ihana päästä nautinnollisesti hiihtämään! En tiedä mitään niin mukavaa liikuntaa, kuin hiihtäminen on. Ladutkin vihdoin on Raattamaan ajettu isolla koneella. Vaikka minulle kyllä tietysti riittäisi ihan vain kelkalla ajettu perinteisen latu. Itsetekemää latua on alkutalvi tullut hiihdettyä. Ihan mukavaa, vaikka kilometrimäärä jää siinä vaatimattomaksi. Loka-marraskuun hiihdoissa on oma rauha koiran kanssa. Nämä minun syrjäkylissä asuvat koirani eivät ole oikein tottuneet ihmis- ja vieraskoiravilinään. Joka vuosi saa opettaa haukkumatta olemiseen. Juuri kun oppivat, loppuu sesonki. Sama taas uuden sesongin aikaan. Vai olisiko vika opetuksessa? Jotain erilaista on eri ihmisissäkin, koska toisista ei piitata yhtään, mutta toisia aletaan haukkua jo kaukaa. Tarpeeksi en ole vielä päässyt sisälle koiran ajatusmaailmaan.

Hukan kanssa hiihdin vuoden viimeisenä päivänä. Kuva Välijoen sillan luona.

Huomenna uusi vuosi taas lähtee käyntiin. Onneksi on vapaus valita asuinpaikka. Saa elää täällä lumen maassa, kun siltä tuntuu. Varsinaisia uuden vuoden lupauksia en ole vuosiin tehnyt. Nyt uusi vuosi aloitetaan täysraittiina. Minulle varmaan vähän pitempi aika, kuin nyt kovasti esillä oleva 100 päivää. Koska aloitan säännöllisemmän lääkityksen, eikä se käy alkoholin kanssa. Ikävä ehkä tulee joskus ruoan kanssa nautittavaa valkoviiniä, josta erityisesti pidän.

Hallan kanssa jään taas tänne ihaniin maisemiin. Tarkoitus oli kyllä, että Hukka olisi jäänyt. Mutta sen niin kova vahtiminen käy öisin hermoille. Kun "hyppii seinille" kettujen jatkuvista yövierailuista pihalla.

Katsotaan, mihin kursseille pääsen osallistumaan kevätlukukaudella. Hopeatöitä on keskenkin.
Viime syyskauden lapintöiden käsityöni, ei täydellisiä, mutta virheistä viis:

Olkalaukku lapinanuhakoristein.

Ronjan sisätossut.

Poronnahkapussukoita.

Koiran panta.

Vanhan mallin lapinlakki.

Hukka ja Halla toivottavat kaikille ystäville HYvää Uutta Vuotta 2015!

Joulu, tykkylunta

Halla ja Hukka jouluaaton -28 asteen pakkasesta huolimatta ulkona pihalla ja pikku lenkeillä. 

Jouluruokia valmistellessa Halla parkkeeraasi itsensä keittiön pöydän alle, kuten yleensä aina, jos keittiössä vain vähänkin astioita kilistellään. Hukkakin oli kyllä nyt innokas pieneen keittiöön tulemaan "avuksi", varsinkin poropaistin kypsyessä. Joten oli laitettava portti esteeksi. Koirien keskenään sisälle jäädessä estettiin kaiken varalta pääsy keittiöön, että ei vaan vahingossa käpälä osu hellan nappulaan herkullisen tuoksun voimasta ja tarkistettava muiden herkkujen pysyminen koirien ulottumattomissa.
Kun tuli aattoillan lahjojen vuoro, lahjojen aukaisussa ja tutkimisessa koirat olivat innokkaina availemaan ja työntämään nenänsä jokaiseen pussiin ja pakettiin, varsinkin Halla aivan yli-innokas.

Halla omat paketit aukaissut, haluaa lisää paketteja...

Joulun viettoon kuuluu yleensä aina joulukirkko. Ennen lähtöä tarkistettiin, että mitään ei jää koirien (se on Hallan) kiusaukseksi. Hukka meni petille nukkumaan ja Halla jäi vessaan. Halla tykkää olla siellä, usein nukkuu osan yötäkin ja aina yksin ollessaan haluaa sinne ja ovi jää auki tupaan. Ehkä siitä tuli turvallinen ja mieluisa paikka ollessaan siellä portin takana juoksuajan lopulla, kun Hukka oli kimpussa vaikka Halla sille jo ärähteli. Hukka taas kokee vessassa olon rangaistukseksi.

Raattaman rukoushuone oli täpösen täysi ja joulun tunnelma korkealla.
Päätettiin kirkon menon jälkeen ajaa kierros auton akun latautumiseksi ja käydä katsomassa ovatko Kutunivan joutsenet paikalla vai jo lähteneet näin kovien pakkasten tullessa.
Käväistiin hakemassa kamera. No, samalla piti vähän siivota tupaa! Halla oli pahvilaatikkoon tungetut pakettipaperit ja nauhat levitellyt ja tutkinut. Jospa olisi vielä jäänytkin joku lahja epähuomiossa papereiden sekaan.

Joulukirkon aikana vähän on askarreltu

Pakkanen vaihteli lyhyellä välillä. Meillä oli -22, niin Kutunivaan mennessä yli puolet vähemmän asteita puolessa välin. Tykkylumisia puita riittää, osa koivuista kaareutunut latvoistaan maahan saakka ja tien yllekin. Kynttiläkuuset kestävät hienosti vain kärjestään kaareutuen.

Tykkylumista metsää

Joutsenia ei ollut, mutta koskikaroja useita

Vielä edellisviikolla noin kymmenkunta joutsenta viihtyi sulassa.

Pakkanen taas kiristyi lähelle 30 astetta. Säätiedotus lupailee pakkasten edelleen jatkuvan täällä Lapissa. Hiihtämisen sijaan ulkoilu jää koirien kanssa muutamaan pikaiseen lenkkiin. Pitää viettää vuoden loppupäivät lueskellen, syöden, kynttilöitä polttellen. Ja nukkuen.

Marraskuun valoa Raattamassa

Vuontisjärven jäällä marraskuun auringon paisteessa pakkaskelillä. Missäpä ne pilkkijät luuraa?

 Marraskuussa oli Lapissa tavallista enemmän valoa, aurinkoisia päiviä ja vähän sateita. Lunta ei kovin paljon, mutta valkoisena kuitenkin. Taivas pilvettöminä päivinä kirkkaan sininen, violetti, vaaleanpunainen, kullankeltainen... Taivaan värit aivan upeat, minun kameroillani ei vain värit tule oikein esiin.  Kaamoksen sininen hämy tulossa.

Kalojen narraajat löytyivät...

..ja ahventa nousee.

Aamupäivän valjetessa pilvisemmälläkin päivällä marraskuussa voi olla todella kaunista. Erotusaidalla porot kuin kauniissa puistossa. Porot eivät tainneet kyllä tuntea käyskentelevänsä kauniissa puistossa. Hengitys kovastikin alkoi huuruta niin poroilla kuin poronaisilla ja -miehillä homman edetessä. Eikä se poro kovin tyhmä taida ollakaan, mitä sanotaan. Yksi poro osasi livahtaa portista takaisin, toinen nousi takajaloilleen ja yritti avata salvan! Siitä olisi pitänyt ennättää napata kuva, mutten ehtinyt. Jokainen eloon jäävä poro sai eläinlääkäriltä loislääkityksen. Eläinlääkäri kertoi niin tehtävän Suomessa jo 25 vuoden ajan.

Porot ovat tosi yksilöllisen näköisiä ja värisiä.

Ihan kuin keskellä oleva poro nauraisi vielä koko touhulle.
Vierellä totinen tumma ja edessä pilkkuinen poro.

Laskin 80 eri sanaa porojen nimityksiä karvan värin mukaan Alta Vita kirjasta. Kun nimityksiä on lisäksi karvan laadun, ruumiinrakenteen, iän, sukupuolen, sarvien, luonteen, käyttötarkoituksen mukaan  ja muut nimitykset päälle, niin ompa siinä sanoja porosta!

Marraskuu vaihtui joulukuulle ja päivät lyhenee. Mutta hiihtää ennättää valoisaan aikaan ja aina voi varulta ottaa otsalampun mukaan paluumatkalle, jos hiihto venähtää. Eilen oli hetken taivaalla kullan keltaista, sitten vähän pilvistyi ja vaikea erottaa hangen muotoa ja edellispäivän lumisateen jälkeen aikaisempaa omaa jälkeään. Kun koira menee edellä, se osaa kulkea vanhan jäljen kohdalla, ei mielellään kahlaa uutta jälkeä. Jos näkyvissä on kelkan jälki, siirtyy siihen oitis. Usein säästäen koirat kulkevat kuin monet villieläimet, astuen samoille jäljilleen. 

Eilen puhkottu latumme on kyllä taas ummessa, uutta lunta satoi illalla. Myöhemmin alkoi tuulla, joka heitti tykkilumia puista, sähköt usein katkeili. Mutta sittenpä tuli mentyä ajoissa nukkumaan, eikä kuhkia myöhään koneella.

3.12. hiihtoretkellä.

Hallan keikistelyilme kameralle.

Hallan mieleinen reitti.