Kesäkuun alkua Lapissa

Illalla saunarannassa

 Kotona täysi vihreys maisemassa, mutta mökille saavuttaessa koivuissa pienet silmut, tunturit oikein kauniit lumilaikkuiset. Enemmän kevät kuin kesä vielä.
Nyt kun asuinkumppanikin pääsi eroon päivittäisestä töihin ajamisesta, saadaan aikataulut laadittua enemmän yhteen sopiviksi. Taikka vuorotella mökillä ja kotona maalla oloa.
Mukaamme mökkireissulle lähti yksi lastenlapsista.
Yhtenä iltana kyläilimme ja pääsimme rantasaunaan saunomaan ja uimaan. Lapintiirat kuhertelivat saunarannan puussa. Tai oikeammin naaras huuti valtavasti ja uros lensi vauhdilla välillä naaraan luo parittelemaan ja näytti kuin olisi kantanut jotain syötävää naaraalle. Siinä ne touhusivat ja naaras huusi välittämättä saunojista ja järvessä kävijöistä.
Aikaisemmin oli ollut kaksikin naarasta, jotka huutelivat kilpaa urosta luokseen.

Lapintiirat puussa

Halla oli kyläreissulla mukana, Hukka käy jo varhain mielellään nukkumaan, joten ei ollut mukana.
Myös harjoitusta Hallalle olla ilman Hukan jatkuvaa seuraa.

Soutumatka kotiin

Ennen kyläreissua minä puuhastelin mökillä koirien kanssa, kun miesväki kävi uistelemassa.

Saaden komean järvilohen, 68cm ja 2,7kg. Siinä olikin meillä syötävää!

Kun teimme yhden yön vaellusretken, paistettua lohta jokaisella isot kimpaleet ensi ateriaksi.
Hyttysistä ei ollut mitään harmia! Hyvä ilma muutenkin patikoida, aurinko paistoi, mutta ei liian kuuma.

Koirien vaellus onnistui hyvin kiinnitettynä lyhyellä vetoliinalla rinkan vyöhön. Teltalla oli sitten pitkät liinat ja Hukka välillä irtikin, kun ei lähde mihinkään yksinään.

Lepotauko

Lintujen tarkkailussa ei paljon havaintoja tullut. Kahdeksan vuotta aiemmin ihan samoihin aikoihin kesä oli paljon pitemmällä, kun samalla reitillä retkeilimme. Mukana reissulla kaverimme oli silloin 3,5 vuotta sekä vielä pari kuusivuotiasta tyttöä. Teimme vähän lyhyemmän patikoinnin emmekä yöpyneet.

Jokainen sai ison palan järvilohta

Teltta odottelee nukkujiaan

Kaikki mahduimme 3-hengen laavutelttaan nipin napin, kun rinkat saatiin tulipaikan kodan seinille roikkumaan sateelta suojaan. Halla taisi ottaa suurimman tilan teltasta. Nukkui ensi hämmennyksensä jälkeen tyytyväisenä koko yön. Hukka nukahti ensimmäisenä, mutta kuuliko vai haistoiko jotain, kesken unensa hyppäsi pystyyn ja sitten koko yön nousi vähän väliä seisomaan ja pyöri ja kääntyili, välillä vapisi kovasti,  kunnes rauhoittui ihan liki. Mutta vähän päästä nousi seisomaan, kuulosteli ja vaihtoi asentoa.

Sade ropisi myös kattoon, joko aina herätti. Vesi kerääntyi katolle ja sitä sai pudottaa usein pois.

Tuuli kahisutti telttaa, joka varmaan Hukkaa välillä pelotti. Onneksi ei kovin paljon satanut oviaukosta sisäänpäin, kun teltassa etuseinä on vain verkkoa. Eikä koko yön yhtäpäätä, vaan välillä oli taukoa. 

Minä tykkään kovasti tästä teltasta, kun siinä ei tule suljetun paikan kammoa. Kesä- ja syystelttana ihan riittävä, lisäksi ihana kun vielä pystyttää sopivasti, että maisema avautuu katsottavaksi unta odotellessa ja heti aamulla herätessä.

Hallaa ei mikään pelottanut ja häirinnyt, nukkui makeasti koko yön. Yöllä ilma viileni kovasti ja eikä päivästäkään kovin lämmin tullut, vain muutamia asteita aamupäivällä vielä, iltapäivästä vähän lämpeni. 

Keltainen toukokuu

Kesä tuli taas tänne Keski-Suomeen muutamassa päivässä. Vihreä ja keltainen on tämän hetken päävärit, lisänä lemmikin sininen.
Omena- ja kirsikkapuiden aluset on kauniina sinisinä mattoina. Kirsikka ja tuomi  kukkii, omenankukat juuri tulollaan. Lapsena tykkäsin kovasti rentukan kukista. Vieläkin pidän niitä alkukesän kauniinpiin kukkiin kuuluvina.
Vedet on korkealla, kiinteä laiturin osa on vieläkin aika syvällä veden alla. Vesi on lämmennyt niin, että uimassa voi käydä muutenkin kuin saunasta ja aamu-uinnilla.
Halla kyllä jo vappuna kotiin tulopäivänä kahlaili innolla vedessä.

Ompelin kesämekon (malli Suuri Käsityö lehti 2000/5).

Halla ja Hukka rauhallisena rinnakkain.

Hallan toinen juoksu on onneksi takanapäin. Se vähän aikaisti kotiin lähtöä Lapista. Vaikka olihan sitä säpinää täälläkin, vaikka ei vierailevia sulhoja pyörinytkään. Onneksi ei ollut metsästysaika, eikä vielä mökkiläiset olleet mökeillään. Joten lähellä ei muita koiria liikuskellut.

Hukalta ei ole leikkaus vienyt haluja eikä kykyjä. Astui useammankin kerran Hallan jääden nalkkiin. Hallaa piti siinä sitten rauhoitella, että malttoi olla paikallaan, kunnes Hukka oli valmis irrottautumaan.
Kyselin jo apuja kasvattajalta, kun en mistään kirjoista ja netistä tietoa tarpeeksi löytänyt, että saako koirien antaa temmeltää keskenään mielin määrin.

Keskenään en uskaltanut kuitenkaan koiria jättää samaan paikkaan, vaan toinen oli sisällä ja toinen ulkona, jos piti jättää kotiin. Hallan piti olla paljon tarhassa ja pihassakin kiinni, ettei lähtisi omille teilleen. Muutenkin on herkästi koko ajan suurentamassa reviiriään.
Hukka ei enää halua Hallaa paimentaa, eikä viitsi paljon ilmoitella rajojen rikkomisista. Kun kysyn missä Halla on, katseella kyllä näyttää suunnan.

Vappu

Vappuaaton aamuna pilvisyys peitti tuntureita

Vappuaattona reipas kävelylenkki Hallan kanssa ennen hiihtämään lähtöä. Tie on sula, virtapaikat myös, tuntureilla jo tummia läikkiä. Halla ei osaa oikein käydä hiihtoretkellä tarpeillaan. Hukka osaa hyvin ilmaista, että nyt haluaa vähän poiketa sivummalle. Halla oppii kyllä vielä. Nyt pidän kameraa Hallan kanssa kulkiessa usein mukana, koska ilmaisee hyvin lintuja ja muuta mielenkiintoista niin, että ei haukkumalla niitä heti karkoita. Kun ei ole Hukka Hallan parina, pikku hiljaa Halla äkkää asioita, kuten mistä pitää kääntyä tietyllä reitillä tai katseella kysyä mihinpäin mennään. Kun sen homman Hukka aina hoiteli ja Halla vain kulki mukana.

Hiihtämään lähdössä

Hiihtokeli oli mainio ja sukset luisti hyvin, lykkimällä mentiin mukavasti, paitsi Halla tietysti juosta liplutteli, välillä pomppien sinne tänne käpyjä ja muuta mielenkiintoista leluksi napaten.

Tullessa kyllä 24 km lenkillä luisto jo vähän hukkui kelin lämmetessä. 

Vappuaattonakin oli monenlaista ilmaa: Aurinkoista, pilvistä, taas aurinkoista, pientä vesisadetta, kirkastuvaa ja iltaa kohti mentäessä oikein kaunista aurinkoista ja yöllä pakkasen puolella.

Halla kokeili ulkokalusteita, että kylläpä tässä jo vappumenyyn voisi nauttia.

Kattausta ei siihen tehty, Halla jäi kotiin kiltisti nukkumaan, minä pääsin pitkän kaavan kattaukseen ystävien luo. Ilta sitten jatkui ketun roolissa hauskaa pitäen. Joukossa oli pupulainen Väiski Vemmelsaari, Musta Kissa, Merirosvo. Illan kulessa bongattiin aito metsurikin poromiesten ja muiden Raattaman vapun viettäjien joukosta.

Kettuna

Halla juhlisti vappua aloittamalla elämänsä toisen juoksun. Se vähän sekoitti jatkopäivien suunnitelmia.

Hyvä on hiihdellä

Huhtikuun toinen puolisko on Raattamassa ollut vuoroin pilvistä, räntäsadetta ja kauniita aurinkoisia päiviä. Pikkupakkasöitä myös, jolloin aamulla on päässyt hankikantohiihdolle. Kovia hankikantoja ei tänä keväänä ole ollut.

Tunturissa

Yhtenä aurinkoisena päivänä hiihdettiin tunturissa. Maisema ei juuri valkoisemmaksi voi tulla. 

Tällä reitillä ei tavattu yhtään vastaantulijaa. Mutta ei myöskään kiirunoita, joita olisimme halunneet kuvata. Jälkiä kylläkin. Sekä kiirunan, että suksien.

Kohti Pallasta

Sunnuntaina 22.4. jäätiin Hallan kanssa kahden mökille.

Nyt ollaan kaksistaan.

Halla ei vieläkään tykkää autokyydistä, eikä mene mielellään autoon. Halla oli vyössäni kiinni, kun laitoin Hukan turvavöihin, kaverin laittaessa suksiboksiin vielä kotiin viemisiksi poronlihaa (myös koirille), Halla ennätti pari ketaa ängetä autoon Hukan viereen, vielä ennätti hypätä takaluukkuunkin sen ollessa auki. Kova hätä oli päästä Hukan mukaan. Hukallekin jo vähän tuli hätä, kun Hallaa kiellettiin autoon menemisestä ja alkoi ihan vapista.

Kohta Hallan kanssa tehtiin kävelylenkki ja perään hiihtolenkki, että siinä taisi Hukka vähäksi aikaa mielestä jäädä.

Halla jäi ilman kaveria.

Ladun varrella oli paljon mielenkiintoisia hajuja, jäniksen papanoita napsia, metsokin kohta mökiltä lähdettäessä ladun vierellä. Jota en olisi kyllä ilman Hallaa havainnut.

22.4.

Kun Hukka ei ole mukana, Halla ei juurikaan hauku. Jopa useampi koppelokin Hallan ilmaisemana saatu hiihtoreissuilla nähdä. Aamun ja illan kävelylenkeillä lähes joka kerta nähdään riekkoja. 

22.4. ladun lähellä tepasteli 5 joutsenta pienen sulan vierellä.

Kun oli ensimmäinen päivä kahden vietetty, otin Hallan sisälle siinä kuuden paikkeilla. Riisuin saappaani vessaan, niin Halla pujahti sinne, eikä tullut sieltä pois koko iltana. Pidin oven auki ja lueskelin niin, että näkisi minut. Sitten menin jo yläkertaan nukkumaan. Halla vain pysyi vessassa ja kävi sinne lattialle nukkumaan. Hukalla ja Hallalla on täällä peti, jossa ovat nukkuneet vierekkäin ja tykänneet kovasti niin. Aamuisin Halla on yleensä noussut leluillaan leikkimään odotellessaan toisten nousemista ylös.

Nyt Halla vain pysyi vessassa, vaikka laitoin siellä olevan pyykkikoneen aamulla pyörimään. Söin aamiaista, Hallan ruoka odotti kupissa. Kun ruokaa on kuppeihin laitettu, Halla heti on kieppunut ympärillä ja odottanut, että vähän tippuisi lattialle jo laittaessa. Siitä on tullut tapa, että on saanut napsia jo ruoan sekaan laittamiani nappuloita kuiviltaan, jotka "vahingossa" putoavat lattialle.

Nyt ei Halla tullut nappuloita hamuamaan.

Tulihan se lopulta syömään ja päästiin päivää jatkamaan ja hiihtämään.

Mutta illalla taas meni vessaan nukkumaan. Houkuttelin sitä kovasti ensin petilleen ja sainkin sen sinne, mutta ei kun muutaman sekunnin siellä oli ja lähti pois.

Kolmantena yönä Halla nukkui jo osan petillä Hukan tyynyllä ja osan vessassa.

Nyt on nukkunut jo petillä.

24.4. pilvinen päivä. Raattamasa vielä näin hienot ladut.

Lapioin ulkopöydän näkyviin, Halla ihmettelee, voisiko tässä jo vappuna simat ja munkit nauttia.                                    

Vähänkin kun on kestävä hanki, koira nauttii hangella kieriskelystä. Niin näyttää tekevän muidenkin koirat, ei vain meidän. 

Tässä Halla lempihommassaan, eli kieriskelyssä lumella

Aurinkoisen päivän 26.4. retkellä

Vappua odotellaan mielenkiinnolla. Lunta varmaan riittää. Juuri radiossa sanottiin, että 60 vuoteen ei ole tähän aikaan ollut näin paksuja hankia kuin nyt.

Aurinkoinen pääsiäinen

Pääsiäisen aikaan oli paljon aurinkoisia päiviä.

 Nuorin lomalainenkin jaksoi hiihtää lähilaavulle.

Heti pääsiäisen jälkeen oli jokunen pilvinen ja sateinen päivä, tuli lunta, räntää, vettä.

Pääsiäisvieraiden kotiin matkustaminen huonossa kelissä oli kyllä raskas.

Meille tänne jääville aurinko pian taas paistoi ja hankikin alkoi kantaa.

Päästiin hiihtoretkille reittien ulkopuolelle.

Kun toinen koira vähän haisetelee ja alkaa kaivamaan, toinen tulee heti myös mukaan tutkimaan.

Luuhka

Ennätin mukaan vielä kevään tunneille Revontuli-Opiston Raattaman pisteeseen Lapin käsitöihin. Tein luuhkan ja sain sen valmiiksi, kun tukka putkella ahkeroin. Mutta niinpä siellä muutkin keskittyneenä töitään tekivät, kylläkin rentouttavasti rupattellen samalla. Hädin tuskin kahvit ja teet välillä siemaistiin.
Joskus kuului voimakkaitakin tunteen purkauksia, jos ilmestyi työhön ihmeellinen syttymytty, koneesta katkesi neula, oli ommeltu pitkä tovi ilman aluslankaa... äänen sointi riippui vähän siitä, oliko sattunut kaverille vai itselle.
Tunnit olivat iloista työn touhua. Tuli hyvää mieltä mukavasta porukasta ja syntyneistä käden jäljistä taitavan opastuksen johdolla.


Aamulla ennen hiihtoon lähtöä luuhkan koekäyttöä ja kuvausta.
Hiihtokelit ovat parhaimmillaan, hyvää hankikantoa odotellaan. Ja pääsiäisen vieraita. Valoisuutta riittää pitkälle iltaan. Aamun pakkasten jälkeen päivällä aurinko kovasti jo lämmittää. Keli vaihtuu hetkessä saman hiihtoretken aikanakin sakeasta lumisateesta lämpöiseen auringon paisteeseen.

Hetassa Marianpäivillä porokisoja seuratessa pääsi ihailemaan kauniita saamenpukuja:

Valkoisilla hangilla

Lumihanget ovat aika korkeat Raattamassa. Vaikka monina talvina on ollut paljon enemmänkin lunta kuin nyt. Nytkin aivan riittävästi, varsinkin kun pihaa kolaat ja yrität saada lumen johonkin mahtumaan.

Tänne tullessani pihassa oli hyvät polut ja auton sai ajaa suoraan katokseen. 

Avuliaita lapintonttuja täällä vain on.

Koirien kanssa hiihtäminen sujuu hienosti, paitsi vaatii kovaa palkitsemista, että olisivat hiljaa toisille hiihtäjille. Koirani ovat liian vähän saaneet sosiaalista koiraelämää ja miljööopetusta.

Hiihtelenkin reiteillä koirien kanssa aamutuimaan, jolloin vähemmän on vielä toisia hiihtäjia. Kelien antaessa myöten omia reittejä. Yleensä myös vastaantulijoita väistetään hyppyyttämällä koirat sivuun odottamaan.

Sitten jätinkin kerran Hukan kotiin ja läksin pelkästään Hallan kanssa. Niin sepä olikin kuin eri koira. Ei yhtään haukkunut toisia hiihtäjiä, poroaitauskin ohitettiin poroja säikäyttämättä, siitä palkaksi keksin palasia sai palkaksi ohituksen ajan. Sain käydä välillä kaupassa ja munkkikahvilla Hallan odotellessa kiltisti ulkona. Vauhti oli kyllä paljon hitaampi kuin Hukan kanssa ja vähän väliä piti saada leikkiä kävyillä, luppotupuilla ja kerätä suuhun jäniksen papanoita. Monia mielenkiintoisia jälkiä piti tutkia.

Hallan en annakaan vielä vetää, kun on yksin.

Sama poroaitauksen ohitus sujui hienosti myöhemmin molempien koirien kanssakin. Hukallehan paikka oli ennestään tuttu, ja kun porot eivät olleet ihan aidan takana ladun vieressä.

 Ladun varrella oli Hallalla monta mielenkiintoista tutkittavaa. Olen sitä mieltä, että koirani myös nauttivat maisemista. Erityisesti Hukka usein näyttää retkillä istuvan ja katselevan maisemaa. Voihan olla, että myös sen silmiin tai nenään osuu kaukaa lintuja, poroja ja muuta metsän elämää, mitä minä en havaitsekaan. Koiran avulla olenkin usein saanut lintu- ja eläinhavaintoja, joita yksin ollessani en olisi havainnutkaan. Kun seuraa koiran katsetta ja eleitä kokee enemmän kuin vain omilla aisteillaan.