Kesä on kiireistä aikaa maalla.

Heinäkuu yli puolessa! Mihin se aika juokseekaan, että hyvä kun perässä pysyy. Kaikenlaista puuhastelua pitkin päivää, että aika väsyneenä illalla sänkyyn rojahtaa. Ei ole paljon ylimääräistä aikaa ollut blogin kirjoitteluun. Nyt kun on sadekuuroja, jotka ovat taukoja tuoneet, niin ei ole netti auennut moniin aikoihin. Kun ukkosen vuoksi pitää ottaa töpseleitä seinästä, joskus sen jälkeen menee päivätolkulla, ennen kuin yhteys taas tulee.

On ollut isompaa ja pienempää kesävierasta. Vedessä lutraamista monta kertaa päivässä. Koirilla seuraa ja vahdittavaa sekä paijaajia.

Työtä vanhassa talossa ja maalaispihapiirissä riittää enemmän kuin tarpeeksi.
Suuri homma talon katon putsauksessa ja maalauksessa, rännien laitossa... sitä hommaa vain riittää.
Ulkorakennuksien maalaushommassa ovat lapset olleet näppäriä. Kaikenlaista muuta
kesätyötä on riittänyt. Ikkunan pesua, tienreunan heinien korjaamista, kompostisilppurin tekoa...

Kattourakka alussa

Lopulta valmistui talvella aloitettu villapusero

Hallalla oli taas juoksu. Vaikeata aikaa taas kolmen viikon rupeama. Matot, joihin ei halua punaisia koristeita, pitää ottaa pois. Onneksi meillä koirat eivät ole sohvilla ja sängyillä! Kovasti olen mielessäni pohtinut, kun tiedän joidenkin koirien nukkuvan emäntänsä/isäntänsä tai lasten vieressä öitään, että miten tyttökoirien vuodon tai yleensä karvanlähdön aikaan se oikein sujuu, noin niinkuin siivouksen ja pyykin kannalta.
Meillä on koirilla lattialla omat peitot pussilakanoilla ja tyynyissä tyynyliinat, jotka on sitten helppo pestä. Ovat vähän pienempiä pestäviä kuin aikuisten petivaatteet. Tippuva vuoto Hallalla on kolmisen viikkoa. No, mutta siivouksen vaiva ei suuri ole.
Hankalaa on jo ennen juoksun alkua alkava karkausvimma.
Ensimmäisen viikon Halla ahdistelee Hukkaa ja koko ajan kimpussa ja keikistelemässä. Puolentoista viikon maissa Hukkakin innostuu ja sen jälkeen onkin sitten koirien yhdessä lenkittäminen lähes mahdotonta. Hukan kiinnostus Hallaan on kova onnistuu astumaan sen kyllä joka juoksusta kunnolla kiikkiin jääden. Joten on vahdittava, eikä voi esim. tarhaan yhtäaikaa laittaa kauppareissun ajaksikaan, koska siinä tiimellyksessä Halla alkaa olla kärsimätön Hukan viivyttelyyn ja sitä pitää rauhoitella, ennen kuin Hukka pystyy irroittautumaan.

Koirat ovat tottuneet olemaan pihalla irti, on tosi sääli pitää Hallaa koko ajan kiinni. Jos ei olla joka hetki valvomassa, on Halla laitettava tarhaan. Lähistön mökeiltä pari innokasta poikakoiraa on pyrkimässä pihaan. Kun hommia täällä on paljon, niin ei mitenkään pysty samalla vahtimaan,  edes juoksulangassa ei voi pitää, kuin sen ensimmäisen viikon.
Hukka kyllä vahtii aika tarkasti, että kukaan vieras ei kovin lähelle menisi Hallaa.
Kun oli lämpöisiä päiviä ja öitä, Halla ei halunnutkaan tulla illalla sisälle. Kun sitä pyyteli, meni tarhassa vain mökkiinsä. Niin eipä sitten Hukkakaan tullut, vaan jäi tarhan ulkopuolelle Halla-kultaa vahtimaan.

Ei onnistunut kokeilu koirien olla yötä ulkona. Aina jotain eläintä pihapiirissä liikkui ja meteli sen mukainen, että oli pakko hakea koirat sisälle.
Hukka hipsuttelee suoraan petilleen yläkertaan. Halla jää aina alakertaan lattioille nukkumaan ja tulee sitten aamupuoleen yötä oman halunsa mukaan yläkertaan.
Yhtenä iltana laitettiin riistakamera, että nähtäisiin mitä ulkona oikein tapahtuu.
Lähes pari kertaa tunnissa oli liikettä ja koirat heräili tarkkailemaan, mutta kuvaussäde on sen verran pieni, että syytä tarkkailuun, haukkumiseen ja ulvontaan ei saatu.

Tämä kolmen viikon ruljanssi on sitten meillä noin kolme kertaa vuodessa! Hukkaa rokottuttaessani eläinlääkäri sanoikin, että ollaanko Hallan leikkausta harkittu. Ei oltu silloin, mutta nyt jo harkitaan.

Hukka saa nyt ottaa vahtimisesta rennosti, kun Halla on pohjoisessa.
Sielläkin on työleiriä, saivat talkooporukkaa myös mukaan. Hillaa myös keräävät, jos löytyy.

Hukka ottikin heti vanhat tapansa käydä varhain nukkumaan ja nukkua pitkät yöt sisällä. Paljon kulkee perässäni tai ainakin sitten seuraa pihalla tarkkaan mitä teen. Mustikkametsässä eilen käytiin ja oikein näki, kuinka koira nautti metsästä olosta. Pihalla vielä halusi narupallollakin leikkiä. Mustikoissa vielä kannat ei oikein irtoa ja ovat vielä pienikäkin, eikä kyllä sellaista määrää ole kuin viime kesänä.
Kohta me ihmisasukit vaihdetaan keskenämme paikkoja, koirat eivät. Hukka viihtyy täällä paljon paremmin, kun saa olla aina vapaana ja kotialue paljon isompi. Halla viihtyy erinomaisesti molemmissa paikoissa.

Kesä!

Kotinurkilla

Kuukausi oltiin pohjoisesta pois, "tekemässä" kesä kotipaikalle. Siellä nyt tuomet kukassa, koivuissa täysi lehti, omenapuut alkavassa kukinnossaan. Täällä kesä tulollaan. Voi kuinka ihana alkukesä! Tunturit vielä lumilaikkuisena kauniina, koivussa lehti kasvaa, ei hyttysen hyttystä eikä yötä ollenkaan. Aurinko senkun paistaa ja lämpöä reilusti yli 20 astetta!
Kuhaa tuotiin mukanamme, jota verkoilla tuli hyvin, Vuontisjärven siikaa saimme täältä kaupasta.
Maittavat kala-ateriat syömme ulkopöydällä, kaikilla aisteilla kesästä nauttien.
Itse ei vielä olla täällä kalastettu, vene on jo paikkailtu.
Kesän tullen on Hukastakin muotoutunut oikea ulkokoira. Yleensä on varhain mennyt yöunille ja nukkunut pitkään. Nyt vielä 22 aikaan sisälle pyytäessä on kummissaan ja katsoo taivaalle: "Mitä, aurinkohan paistaa, nythän on päivä vielä." Ja kellahtaa kyljelleen pihalle.

Linturetkelle koirat eivät päässeet mukaan, jäivät ulos tarhaan, kun yöllä auringon paisteessa läksimme kiikareiden, kaukoputken ja eväiden kanssa vähän kauemma lintuja bongailemaan. Halla ihan tyytyväisenä meni tarhaan, mutta Hukka sai melkein paniikin, että vai me ei päästä mukaan! Siihen ulvontaan kyllä Hallakin sitten yhtyi, että yöherätyksen sai sitten koko lähitienoo.

Enontekiön Sotkajärven lintutornilla ei Tiirassa mainittua amerikantukkasotkaa näkynyt.
Paikka aivan ihana ja siisti.

Sotkajärven lintutorni

Näkymää lintutornilta

Pohjoisempaan mentäessä koivujen lehdet pienenivät ja joissain järvessä vielä oli jäätäkin. Näin päästään nauttimaan kesän tulosta aina vain enemmän. Kesästä pidän kaikkein eniten juuri siitä vaiheessa, kun kesä on tulollaan. Sekä kaikkein parasta on pohjoisen kesän valoisuus.

matkalla pohjoiseen...   palsasuolle

Palsasuolla Iittossa oli pitkospuilla rakennettu hyvä luontopolku, jota sai kulkea.

Sinirinta kauniisti lauleli, tämän kesän ensimmäinen kunnollinen havainto, myös keltavästäräkistä. Lapinsirkkua ei havaittu. 

Iiton palsasuo

Lintuhavaintoja yhteensä 22 eri lajia, näillä kahdella paikalla: Jouhisorsa, mustalintu, telkkä, silkkiuikku, laulujoutsen, liro käki, taivaanvuohi, jänkäkurppa, suokukko, lapintiira, pikkulokki, naurulokki, tukkasotka, lapasotka, pajusirkku, pajulintu, sinirinta, tavi, keltavästäräkki, varis ja niittykirvinen.

Hankikantoja vielä odotellaan

Kunnon hankikkantoja ei vielä ole tullut. Toisin paikoin suolla ja järvellä hanki on vähän kantanut.

 

Hallakin opetteli vetämään hiihtävää lasta, meno oli sen verran vauhdikasta, että valokuvaus ei onnistunut. Aurinkoisia päiviä on ollut tosi paljon ja valkoista maisemaa riittää.

Vaikka talvi pitkä onkin, se tuntuu menevän tosi nopeasti.

Olemme taas Hallan kanssa kahden, kun toiset sekä kaikki mökkivierailijat ovat lähteneet kuraisimmille ja likaisimmille lumille tai maisemille.

Nyt on ollut muutama täysin suojakeli ja hanki on pehmeää ja märkää. Kun yöpakkaset tulevat, pääsemme Hallan kanssa vielä varmasti hyville retkille latujen ulkopuolelle.

Kevättalven Revontuli Opiston lapintöissä tein rukkaset, lapsen ja pikkuvauvan/nuken luuhkan.

Tässä mallin päällä oleva lapsen luuhka saa vielä odottaa saajansa kasvamista vuoden kaksi:

Hopeatöissä kuljimme porukalla kerran viikossa Hetassa. Vaikka vaikeaa olikin, siitä innostuimme niin, että sitä pitää päästä lisää harrastamaan vielä.

Täällä pohjoisessa on tosiaan paljon muutakin harrastus- ja ajanvietettä kuin hiihtäminen. Elokuvia pääsee katsomaan monessakin paikassa. Musiikkitarjontaa ym. on vaikka kuinka, tosi mielenkiintoisia esityksiä luontokeskuksissa, erilaisia näyttelyitä, kirjastoissa kirjailijavierailuja... Kun asuu kolmen kunnan mutkassa, lähialueelta löytyy tarjontaa yllin kyllin, että aika ei riitä, vaikka kiinnostusta riittäisikin.

Upeat talvikelit Raattamassa

Nammala 8.3.

Seitsemän viikon jälkeen Raattaman komeissa maisemissa taas. Hanget loistavat ja aurinko paistaa, aamupakkaset maaliskuun alussa päivällä jo vähän hellittää. Hallan kanssa kahden hiihtelemässä jonkin aikaa. Halla jo täällä oli, kun Hukan ja tyttöjen kanssa tultiin keskisuomen lomaviikolle. Nyt toiset lähtivät ja me jäätiin.

Nammalan kodalla on munkit ja muut tarjoilut jo historiaa.

Nammalan uudet rakennukset jo työn alla. Vanha kämppä käytössä. Viime vuoden kotapalvelu taisi jäädä viimeiseksi.

Lunta riittää

Lunta pihassa riittää omiksi tarpeiksi. Lumen kolaamisessa jo vaikeuksia saada lumi mihinkään mahtumaan. Joka aamu on pihalla kettu käynyt kiertelemässä, usein myös jänis pompotellut. Riekkokin pyrähti yhtenä aamuna lenkille lähtiessä autokatoksesta. Oliko siellä hiekan takia?
Halla nukkuu sikeästi yön useimmiten, ei niin kuin Hukka, täällä ollessaan heti havaitsee vierailevat pihassa kävijät. Siinä sitten heräillään aina kaikki siihen meteliin. Hukka on vahtikoira toisin kuin Halla. Halla kyllä alkaa haukkua, jos Hukka haukkuu. Usein se on huvittavan näköistäkin, kun selvästi Hallaa pelottaakin, kun ei tiedä mitä tässä haukutaan, sitten porukalla aletaan ulvomaan. Yksin ollessaan Halla on aika hiljainen.

Aika taas rientää vauhdilla, hiihtolomatkin vain hujahtivat. Viikko 8 Keski-Suomessa Hukan kanssa kokonaan, sitten seuraava viikko jo täällä pohjoisessa.

Lapsilla riitti lumen ja koirien kanssa töitä ja tekemistä. Pääsiäisenä sitten täällä pohjoisessa ja lunta on varmasti sillinkin vielä paljon.

Viikon 9 hiihtolomalaiset lähdössä hiihtämään. Viikolle sattuikin leppeät päivät, vasta loppuviikosta alkoi pakkanen vähän kiristyä.

Hukka tykkää enemmän olla Perttulissa ja autossa matkustaminen on sille helpompaa, joten se matkusti pariksi viikoksi sinne. 

2 vuotias Halla

2 vuotias lapinporokoira Halla

Halla vietti synttäreitään iloisena ja reippaana. Tarkkana yritti olla, että lahjaleluihin ei vain Hukka saisi koskea. Piti olla nopea pitääkseen saamansa lelut itsellä, kunnioitus on sen verran vanhempaan koiraan, että Hukalta ei voi ottaa luvatta takaisin. Hukka on jo niin aikuista koiraa, että ei sisällä varsinkaan pitkään viitsi leikkiä. Koirien pehmopallo ei tosin kestänyt edes juhlapäivää. Pitää vähän korjata ja sujauttaa pallo tiukkaan sukkaan, niin se on vielä kelpoinen lelu.

Tähän mennessä Hallan juoksut ovat olleet 5 kk välein. Nyt jo jonkin aikaa Halla oli kovasti keikistellyt  Hukalle ja hyppinyt selkään. Niinpä se ruljanssiaika taas alkoikin. Hallan valkoinen tyynyliina oli synttäripäivän jälkeen saanut punaisia koristeita. Edellisestä juoksusta ei kunnolla 4 kuukautta.

Jonkin ajan päästä Hukan kiinnostuskin kiihtyy. Ja yhteislenkit on tosi hankalia. En tiedä mistä juoksun alku pitää merkata, mutta itse olen laittanut ylös punaisen vuodon tulon, koska se on helposti havaittavissa. Hallalla sitä on kestänyt 3 viikkoa. Olisi mielenkiintoista tietää, miten muiden leikatut urokset käyttäytyvät. Ovatko nartuista kiinnostuneita ja astuvatko, jos on mahdollisuus. Hukka on astunut Hallan joka juoksulla. Pakko välillä rajoittaa yhdessä oloa enkä uskalla kiivaimpana viikkona jättää keskenään, koska kiinnijäädessä Hallaa on rauhoiteltava, että ei ala pyristelemään ja kiskomaan irti itseään, ennen kuin Hukka on valmis irtoamaan.

Kiinnostaisi myös, miten heillä, joilla on vain tyttökoiria, juoksut sujuu. Tietääkseni joillain nartuilla tuskin huomataan kiimaa, niin miten osaa pitää koiran kiinni ja vartioida, että ei vain tule vahinkoja. Siis kaupungissahan se ei varmaan ole ongelma, kun ei irrallaan koirat juokse. Mutta maalla metsän keskellä asuessa aina on mahdollista, että vieras metsästyskoira piipahtaa pihalla, kun on metsästysaika.

Että ei se juoksuaika huomaamatta mene, vaikka ei nyt Lapissa ollakaan. Siellä totesin, että kuuden kilometrin päästäkin innokkaimmat sulhasehdokkaat karkasivat Hallaa vokottelemaan.

Enemmän täällä kyllä pyörii ajokoiria, jotka ovat tyttöjä. Mutta aika isoja alueita taitaa metsästyskoirat juosta.

Lapissa tuli hiihdeltyä 500km 3.n kuukauden aikana, mitä siellä nyt olimme. Täälläkin olemme jatkaneet hiihtämistä. Pihapiirissä on 2km lenkki tehty, postilaatikkoreissulla suksilla tulee 3km. Jäällä on voinut muutenkin hiihdellä, turvallisesti rantoja pitkin. Vaikka pari kertaa erehdyin kyllä vaarallisille ylityksille pakkaskelillä, kun arviointi petti ja lumi peitti heikot kohdat. Onnella mentiin, mutta enää ei lähdetä ylittelemään. Jälkikäteen katsottuna tosi vaarallisista paikoista mentiin, olisin vetänyt koiratkin mukanani jäihin pudotessani. 

Turvallisesti lähellä rantaa

Kun molemmat koirat ovat rinnakkain valjaissa, pitää jo katsella helppoja reittejä. Jos näköpiiriin sattuu korppi, toinen koira tai muuta mielenkiintoista, vauhtia tulee, että mutkissa on vaikeuksia saada sukset kääntymään. Hukalta häviää tyystin korvat hetkeksi, varsinkin korpin tullessa lähietäisyydelle.

Lapissa loka-marraskuulla latuja odotellessa hiihtäminen oli raskasta, kun armeijan metsäsukset oli kotona, eikä moottorikelkan jälkiä ollut kovin paljon. Lumikengillä liikkuminen ei ole oikein mieleen, se vasta raskasta on pitemmän päälle, kun ei yhtään alamäessäkään pääse helpommalla. Aloin haaveilla suksien ja lumikenkien välimuodosta. Vinkin saatuani ihastuin Altai Skis HOK nimisiin vempaimiin. Jotka ovat vähän kuin siltä väliltä, enemmän sukset kuin lumikengät. Niitä sitten tutkin netistä ja metsästin, mistä sellaiset saisin. Monen mutkan kautta löytyi tieto, että Äkäslompolon Sport Shoppiin on niitä tilattu. Ei kun niitä sitten kyselemään ja odottamaan. Niiden saanti lopulta kesti, että ladutkin meille oli jo tulleet, mutta ostinhan minä ne kuitenkin ja kokeilematta! Itselleni 65-lahjaksi, puolustelin.

Ne ovatkin olleet täällä Perttulissa tosi näppärät liikuskella metsässä koirien kanssa, lintuja tarkkailemassa tai vain muuten umpisessa retkeillä.

Metsäretkellä Altai Skis HOKeilla

Täällä 20 minuutin matkan päässä on ulkoilualue, jossa hyvät hiihtoladut ja kerran viikossa valjakkohiihdolle oma aika. Siellä kävin Hallan kanssa hiihtämässä, että saisi oppia koirien kohtaamisia laduilla enemmän. Hienosti siellä vedettiin 2 kertaa 9km lenkki. Sattuikin oikein "koiranilma", joten Hukka oli varmaan tyytyväinen, kun ei tarvinnut siihen ilmaan ulos mennnä. 

Eipä Halla tuntunut siellä sen kummemmin haukkuvan kuin jotkut toiset koiratkaan. Kovasti kyllä haukkui ohittavaa koiraa ja vauhti kiihtyi koiran perään, sitten kai tuumasi, että antaa sen mennä menojaan. Me mennään vähän verkkaammin, mutta pitempi matka.

Muutakin on tehty kuin hiihdetty. Poropaidasta jäi paljon ylimääräistä lankaa ja kudoin pipan.

Kintaita nyt työn alla. Kovasti olen mallia keksinyt ja etsiskellyt ohuelle villapaidalle päästäkseni kutomaan.

Musta finni nenässä on Halla.

Kaamos väistymässä

5.1. hiihtoretkellä

Kirkkaina pakkaspäivinä Raattaman värit ja maisema on hivelevän kaunis. Näihin maisemiin ei koskaan väsy. JOka päivä ja monta kertaa päivässä sama paikka on aivan eri näköinen.
Tämä Vuontisjärven jokisuu on lempimaisemiani. Koskikara nähtiin siinä pari päivää aiemmin.
Että varmaan senkin lempipaikka.

Tänään loppiaisena oli kipakampi pakkaspäivä, aamusella kävelylenkillä Halla nosteli tassujaan kylmästä, joten ei päässyt hiihtolenkille mukaan. 

Päivän valaistuttua taivaalle tuli kirkkaat sini-puna-kultakelta raidat. Äkkiä ulos niitä kuvaamaan ja sitten vasta hiihtämään. Kun hetkessä saattaa mennä ohi, sen olen oppinut, että jos aikailee, että kuvaako vai ei, niin hyvä hetki miettiessä on jo ohi. 

Nytkään en raidallista taivasta ennättänyt saada, kun ei sisävaatteilla paljon pihalla käpistellä.

Näin korkea penkka on tullut pihaa kolatessa.

6.1.2013

Siellä se aurinko tunturien takaa kultaista väriään taivaalle piirtää.

Vuosi vaihtui

Uusi vuosi alkoi täällä Raattamassa lumisissa merkeissä ja hiihtäen.
Pikku pakkasta ja pilvistä ilmaa, että päivän valoisa aika on lyhyt. Vuoden ensimmäisenä päivänä koirat oli reilun kahdenkymmenen kilometrin hiihtoretkellä mukana, vaikka aatto meni valvoessa pitkälle vieraiden kanssa. Eikä koirat osanneet nukkua omalla ajallaan, iloisena kyllä olivat lähdössä mukaan hiihtämään. Hallalla riitti virtaa hyppiä välillä korkealle ja yrittää temuta Hukan kanssa.

Hukasta vain on tullut vähän rähjä vastaantuleville toisille koirille.
Joten joutuu lähtemään ensimmäisessä satsissa kotiin, vaikka oli tarkoitus, että Halla lähtee ja Hukka vielä jää.
Ennen vuoden vaihdetta täysikuu oli aivan upea! Sattui kirkas pakkaspäivä. Joulu aaton aattona myös oli kaunis kuutamo ja värikäs kaamostaivas, joka valaisi lumenkin aivan punertavaksi.
Harmi vain, kun ei ole hyvää kameraa, joka toistaisi värejä niinkuin silmä ne näkee.

 Pari päivää ennen joulua pihalla otetut kuvat.

Viikon päästä, jos on kirkas ilma, ilmestyy aurinko taivaalle. Sen lumoa ei vielä meidän pihaan näy, koska tunturit ovat edessä, eikä aurinko nouse korkealle ja vain hetken on näkyvissä. Taivas saa taas uutta värihohdetta. Yhden kerran olen kaamoksen päättymisen jälkeen auringon nähnyt Pallaksella, enkä varmaan koskaan unohda, kuinka upea se näky oli.