Lemmikit ja lemmikkejä

Lemmikkejä

Kuinka kaunis onkaan kevään ja kesän taitekohta!
Ilmat vaihtelevat äärilaidasta toiseen. Kylmä toukokuun alku pysähdytti kesän tulon, kunnes hetkessä helteet saivat lehdet isoiksi ja kukat kukkimaan. Koirat ei helteestä piittaa ja siirtyilivätkin varjosta varjoon. Hukka kyllä mielellään auringon lämmössä makailee, mutta liki 30 astetta on sille jo aivan liikaa. Halla taas pysyttelee mielellään aina varjossa.

Viime vuoden pihan puiden kukinta jäi näkemättä Lapissa olon vuoksi. Kukinta aika on niin lyhyt, mutta sitä kauniinpi se on. Iloitsimme nyt, kun kukinnan alkaessa lämpöiset ilmat suosivat pölyttäjiä.

Vaan ehkä ilo oli liian aikasta, ilma kylmeni niin ettei juuri pölyttäjiä havainnut. 

Kukkien määrä ei vielä takaa, että omenia tulee paljon. Mutta sen näkee sitten syksymmällä. Kirsikka ja luumu ovat tehneet meillä vain muutaman hedelmän, jotka yleensä linnut ennättävät syödä.

Omenapuun loistoa

Peruna maassa, juhannuskokko rannassa jo odottaa

Peruna on maassa, kurpitsan taimet kun oli istutettu, tuli hyisen kylmä yö. Näyttivät selviävän. Sääennusteessa sateita, toiveissa hiljaista sadetta, ettei omenan kukat heti varisisi kimalaisten vielä tulla.

Tänään (27.5.) aamupostille lähdössä piti laittaa lämmintä ylle ja sadehattua päähän. Vaikka näitä kaveruksia ei viileys paljon haittaa.

Toukokuun 10.pävä metsähallitus järjesti tutustumisretken tulevaan Etelä-Konneveden kansallispuistoon. Hyvä tapahtuma, jylhät on maisemat. Veneellä varmasti hienoja paikkoja tutustua. Vuori-Kalajan laavulla oli tarjolla makkaranpaistoa ja nokipannukahvit. Kanootteja myös sai kokeilla.

Kansallispuistosta mahdollisesti lopullinen päätös jo tänä kesänä. Mielestäni nyt käytetty Etelä-Konnevesi on hyvä nimi tulevalle kansallispuistolle. Turhaan siihen mitään kuntien nimiä laitetaan, kuntien nimet nykyään tulee ja menee, miten politiikka niitä muuttaa, mutta järvi on ja pysyy.

Vappu tulossa

27.4.2014

Vapun harjoittelua vähän ennakkoon, lämpöisenä sunnuntaipäivänä puhallettiin ilmapalloja koristeeksi.
Hukka ei oikein halunnut tulla pallojen lähelle, taisi olla muistissa ilmapallon herkkä poksahdus.
Hyvä oli vähän ennakkovappua viettääkin, kun oikea vappu taitaa olla perinteikkään viileä ja sateinen. Vaikka onhan niitä hyvän sään vappujakin, mutta enemmän muistissa on räntäkelit. Muisti on kyllä välillä epäluotettava, mutta tällaista ei kyllä meidän mies- eikä naismuistissa ole, että vedet lainehtii, silmut puissa ja pensaissa jo huhtikuussa paljon ennen vappua, ilma lähes kesäisen lämmin.

Hyppäys Raattamasta tänne Keski-Suomen lumettomaan maisemaan tuntui taas suurelta, siellä naapuri vielä pitkiä matkoja hiihteli, kun täällä ei lumen häivääkään.
Minä olen ihmetellyt Hukan mieltymystä tänne, vaikka irti onkin, yleensä oleilee samoilla lempipaikoillaan pihalla. Ehkä se on siinä, että on isompi alue valita se paikka missä makailee, kakallakin saa käydä ihan itse valitsemallaan ajalla, eikä vain silloin, kun joku lähtee erikseen viemään. Korpin tai palokärjen huutaessa voi matkan juosta ja haukkua perässä, seurailla joutsenten ja muiden vesilintujen touhuja järvellä, ihmetellä "pulloon puhaltaja" kaulushaikaraa. Ääni kuuluu vain ei isoa lintua juuri näe.

Pari päivää kotiin tulon jälkeen auringossa pihalla lötköttelyä

Halla ei tahdo malttaa pysyä omalla pihalla. Karkailee lähimökeille, eikä ole kuulevinaan kutsuista, Hukkakaan ei millään suostuisi haukkumalla käskeä Hallaa tulemaan kotiin. Näyttää vain katseellaan, mihin päin lähti. Tai mihin Hukka vei. Kun joku kerta huomattiin, että Hukka lähti vauhdilla vaikka  korpin perään, tuli pian takaisin, sai Hallan mukaansa, joka siitä jatkoikin omille tutkimusmatkoilleen.
Eilisen päivän Hukkakin sai olla sen jälkeen tarhassa, oli kyllä aika loukkaantuneen oloinen.

Hukan kanssa navetan takana mäellä Hallan ollessa mukana verkoilla

Kalaa on ihan riittämiin syömiseksi tullut. Koirillekin vaihtelua poronlihaan. Aamiaiseksi koirat saavat aina nappuloiden lisäksi joko lihaa tai kalaa sekä kumpikin yhden kananmunan. Meillä koirat saavat kaksi ateriaa päiväss.
Hukka piti taas puolentoista päivän paaston. Maha kovasti kurisi, jotain vaivaa oli, huolestuttiin jo, mutta sitten meni ohitse.

Kuhia ja isoja ahvenia hyvin tullut

Halla on mukana joka aamupäivä verkkoja kokemassa, Hukka jää mieluummin rannalle odottelemaan. Sitä pelottaa sätkivät kalat, joita veneeseen nostetaan. Lähtee mukaan veneeseen mielellään vain souteluretkelle, jos kaikki lähdemme, on tyyntä ja lämmintä.

Ihanat valkoiset hanget

Iltalenkillä.

Talvi onneksi meillä jatkuu, öisin pakkasia ja lunta riittää.
Lähellä jängällä käydään usein iltalenkillä, aurinko paistaa komeasti tuntureiden takaa kirkkaina päivinä nyt jo pitkälle iltaan, koirat nauttivat lumen kaivelusta ja lumessa pyörimisestä. Kun hanki on vähänkin kantava, molemmilla on ihan pakkomielle kieriskellä hangella.
Hiihtokelit ovatkin nyt ehkä juuri parhaimmillaan ja päivän valoisuutta riittää. Hyvä tehdä pitkiäkin päivähiihtoja. Viime viikolla oli oikein onnistunut hiihtopäivä, kun toinen ajoi Hettaan, hiihti sieltä ja toinen hiihti hakemaan auton. Matkaa mökille Hetasta kertyy noin 48km. Aurinko paistoi, juuri ajettu latu, eikä tuuli ollut ennättänyt tuntureillakaan latua saada tukkoon. Tuuli mukavasti auttoi takaa, paitsi tietysti auton hakijalle, jolla oli aika kova vastatuuli. Väli on aivan uskomattoman upea, kuin taivaassa hiihtäisi.

Hukka piti yhden paastopäivän, maha taisi olla vähän kipeä. Ulkona istuskeli, tarkkaili hiihtäjiä ja välillä makaili hangella niin kaukana, kuin lanka salli. Yleensä on ulkona terassilla, aina aurinkoisella paikalla, jos mahdollista. Vähänkin huonommalla ilmalla haluaa sisälle, päinvastoin kuin Halla, jolle ei paljon vaikuta satoi tai paistoi. Halla myös viihtyy hyvin täällä tarhassa, jonne Hukka ei halua mennä.

Hukka.

Kuukeleita käy ruokailemassa ja koirat seuraavat niitä terassilla, samoin kaikki tiaset ovat rohkeita, ihan vieressä käyvät. Oravia oli kolme, mutta ilmeisesti näätä on ne vienyt.

Kuukkeli.

Värjäämääni lankaa oli vielä reilusti jäljellä ja kudoin taas yhden villapaidan pyöröpuikoilla lähes ilman saumoja.

Villapaita, saumat vain kainaloissa.

Ronjalle lähdössä 2-vuotis lahjaksi nukke, jolle tein muutaman vaatteen. Ronja niin tykkäsi vedellä vetoketjua, sovitteli viimeksi papan monoja vedellen vetoketjua edestakaisin. Sain tilkuista kerättyä pussin, ompelin siihen vetoketjun vedeltäväksi.

Nuken vetoketjupussi.

Halla ja Hukka poseeravat nuken kanssa.

Vielä kudoin nukelle villa-asun.

Hukka ja Halla seurasivat nuken ja hopeatöiden kuvausta.

Maaliskuun aurinkoisia päiviä

Halla Sarvijärven jäällä

Pari viikkoa olimme Hallan kanssa kahden. Lopulta ne aurinkoiset päivätkin tulivat. Tosi pitkään oli pilvistä, tosin leutoa säätä. Välillä kovia tuulia, jotka roskaannutti hankia. Nyt on tullut paljon uutta lunta ja hanget taas puhtaan valkoiset. Ennen lumisateita hiihtelimme jo kantavilla hangilla. Flunssakin vaivasi, mutta onneksi on nyt ohi. Hallaa vähän kyllästytti se, kun ei päässyt kuin pienille välttämättöimille tarvelenkeille ja piti energiaa kuluttaa vain pihassa jotenkin. Ilo molemminpuolista, kun taas hiihtämään päästiin.

Kyllä maisemaa riittää

Latukone tekee latua, vaikka me paljon omiakin
 latuja hiihdellään

Laavulla evästeleville sanottiin käsipäivää

Tulivat kevättalveen kuuluvat yöpakkaset. Tuli myös kaverit Perttulista.
Siellä oli heidän lähtiessään lumetonta.

Yksi päivä väliä tämän ja seuraavan kuvan otosta!

Heti tulopäivänä Hukka ja Halla iloitsivat toistensa seurasta ja Hukka lumesta. Työnsi päätään oikein monta kertaa lumeen ja taas ravisteli. Ja olipa mukava Hallan kanssa painiskella.

Heti piti päästä ulos haistelemaan tutut paikat

ja peuhaamaan Hallan kanssa

Vanha Nammala alkaa olla muisto vain, kämppä on purettu ja siirretty pois, purkuvuorossa nyt ulkorakennukset. Uusi kämpä on niin hieno ja valoisa sisältä, että melkein tuntuu, että kengät/monot olisi riisuttava eteiseen. Paljon on porukkaa siellä käynyt jo. Aurinkoisena päivänä sinne hiihdettiin, tupa oli täysi evästelijöitä ja varmasti yöpyjiä alkaa olla.
Koiriakin neljä tuli vastaan sillä matkalla. Meidän koirat eivät ole talvella päässeet ylös tunturiin ollenkaan. Pikkulapsia vedetään ahkioissa ja aika pienet hiihtelevät omilla suksillaan.

Vanhasta Nammalan kämpästä ulkorakennus purkuvuorossa

Uusi Nammalan kämppä kuvattuna entisen kämpän paikalta

Toinen hiihtolomaviikko

Toinen hiihtolomaviikko vietetty lumisemmissa maisemissa. Leutoa on sää ollut koko viikon. Suojaa ja pientä pakkasta, useimmiten onneksi yöllä ollut pakkasta. Enimmäkseen pilvistä ja pilvet alhaalla pitäen tunturit piilossa, mutta pikkuisen on aurinkokin näyttäytynyt.

Tytöt hiihtivät viikon aikana täydet 100km.

Ladun varrella metso soidintanssiaan esitteli. Sain puhelimella kuvattua, pätkän videollekin, pitkälti en arvannut kuvailla, kun alkoi jo kovasti tulla liki. Oltiin kovasti mielissämme, että silloin ei olleet koirat mukana. Varmaan ei olisi kuvaus onnistunut, kun koirat eivät taatusi olisi olleet hiljaa paikallaan.

Hukalla kovasti asiaa hiihtoloman päätöksestä.

Viimeisenä hiihlolomapäivänä pilvet ihan alhaalla ja Pallaksella hotellikin aika sumun peitossa, mutta ilma ihmeesti kirkastui ja loulta tuli ihan aurinkoinen päätöspäivä.

Ensimmäinen hiihtolomaviikko

Kun ensimmäiset hiihtolomalaiset tulivat Perttuliin, oli räntää sen verran satanut, että lumiukon sai rakennettua. Joka tosin yön aikana oli häipynyt.
Seuraavana päivänä satoi uutta lunta. Uusi lumiukko ei hävinnytkään yöllä.

Enemmän jo talvisen näköistä pihalla. Mutta metsässä ei oikein talviselta näytä. Risumajan rakentaminen ja metsässä kävely korvasi hiihtämisen ja muut lumileikit.

Usein lasten käytös ihmeesti muuttuu, kun vanhemmat ovat paikalla, tai jopa heitä jo odotellessa. Liekö sitten ikävän purkautuminen kiukutteluksi.

Kelit ovat saattaneet lopahtaa täällä Keski-Suomen lomaviikolla, mutta Etelä-Suomen viikolla enemmänkin on ollut aiemmin pakkasongelmia. Nyt ei pakkasesta riesaa ollut, vesikelistä kylläkin. Vähän onneksi kylmeni, toinen lumiukko muuntautui lumilyhdyksi, kovettui. Vähän pääsi pulkalla ja kelkalla menemään. Normaalisti pihan kolaamisesta tehtyjä lumikasoja ei ollut pulkalla laskuun ja hyppyriksi nyt ollenkaan. Pihalta vain kerran on vähän lunta kolattu tänä talvena, niin on erikoinen talvi, vaikka jo helmikuun lopun puolella ollaan.

Leikki sujuu ilman kavereitakin, toisten lasten lähdettyä. Ulkona erityisesti, jossa ei ihmeellisiä tekemisiä vaadi. Tekemiseksi riittää tepastelu metsässä, pihalla pulkkaa tai kelkkaa vetäen edes takaisin.

Illalla pienin vaihtuu sitten isompiin hiihtolomalaisiin.

Onko siellä puussa korkealla orava?

Hyväntuulinen pikku vieras ja Halla 3 vuotta

Tammikuun lopun päiville kohta 2 vuotias Ronja tyttö tuli luoksemme. Aina yhtä iloisena ja tyytyväisenä touhuili. Uni tuli, kun oli sen aika, kun vain silmänsä sulki, herätessä heti oli suu hymyssä, ei ikävöinti-itkua tai kiukuttelua, vaikka useampi kuukausi, kun viimeksi oltiin edes nähty. Joka noin pienen ihmisen iässä on tosi pitkä aika.
Pakkaspäivät jatkuivat yli kahdenkymmen asteen, onneksi aurinko päivällä paistoi, että pari kertaa päivässä pystyi ulkoilemaan järven jäällä, lunta pihassa ei leikkeihin asti riittästi.

Hukkaa pelotti tulla jäälle, haukkui Hallalle ensin ja muillekin kovin, että sinne ei mennä. Kun Hukalla on hiihtovaljaat ja kiinni lähellä hiihtäjää, tulee kyllä hyvin jäälle, tuntee kai olonsa turvalliseksi, että pysytään kestävällä jäällä. Irrallaan mielellään kiertelee rantoja maitse tai jää kotiin. Piti laittaa Hukka kiinni, mutta ei silti kelahihnassa tuntenut oloaan hyväksi.

Ronja, pappa, Hukka ja Halla lähdössä jäälle ulkoilemaan.

Jäätä kertyy, joka aamu avanto sahattava. Avannon kansia on jo iso kasa.

Osa avannon kansista taideteoksena pystyssä.

Hallaa ei jäällä pelota, jos ei sitten missään muutenkaan. Metsätöissä mukana ei välitä mitään, vaikka puu mässähtää ihan viereen. Imuria ei sisällä viitsi väistää yhtään. Hukka taas juosee kauas, kun vain arveleekin puun kaatuvan ja ei pelkästään imuria mene karkuun vaan lattiamoppiakin.

Sovitettiin luhkaa, jonka tyttö hyväskyi.
Hiihtolomalla Ronjalla täällä sitten muitakin kuin koirakavereita.

Luhkan sovitusta kilinnahkahattu päässä.

Kun tammikuu vaihtui helmikuuksi, Halla täytti 3 vuotta. Aikaisempina 1- ja 2-vuotispäivinä on ollut paljon lunta ja aurinko paistanut. Nyt pilvistä ja lumisadetta luvassa, mutta jotenkin sade meidät nyt kiertää, mutta toivossa on, että lunta lisää vielä tulee tännekin.

Halla 3 vuotta 1.2.2014

Hukalta onnea Hallalle!

Kaverukset Hukka ja Halla

Tosi nopeasti menee aika, niin kasvavat koiranpennut isoiksi, kuten lapsetkin. Juuri olit vauva, sitten jo juokset ja leikit. Yksi hujaus kun olet jo iso.

Ja näin pikkuinen söpöläinen Halla oli pentuna:

Halla 2kk

Kavereita heti alusta asti, Hukka ja Halla.